Ladataan...
Puutalobaby

Terveisiä täältä Weekend Festivalin naapurustojytkeestä. Ja kuten tavallista - osa häiriintyy ja osa nauttii.

Tirpan mielipide asiaan välittynee tästä satunnaisesta hiekkalaatikkoleikkiklipistä:

Enpä olisi tullut ajattelleeksi, että meillä käydään jo 3-vuotiaan kanssa tällainen keskustelu:
"Mikä tuo musiikki on? Onko tuolla jotkut festarit?"
"Joo, siellä on sellaiset aikuisten festivaalit."
"MINÄ HALUAISIN MENNÄ SINNE!"
"Ei me kulta nyt mennä sinne, ne on sellaiset... no, ne on aikuisille tarkoitettu. Ensi viikolla on lasten festarit, mennään sitten vaikka sinne...?"
"Kyllä minä tykkään aikuisten festivaaleista. Kyllä minä voin mennä aikuisten festivaaleillekin. Kyllä minä osaan. Minä haluaisin mennä sinne TANSSIMAAN AIVAN HURJASTI!!! Äiti MENNÄÄN!!!!!"

Juuri tällä hetkellä teinistö valuu hiljalleen ("mis VITUS me edes ollaan?!?!?!?") kohti Kyläsaarta kasvot glitterissä ja joissain neonvärimaalauksissa (kuuluvatko ne jotenkin asiaan?).
"Oi, miten IHANIA-ihania tätejä!!!!", Silva kommentoi.

Teinejä nauratti.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Chisu, Jenni Vartiainen, Jesse Kaikuranta, Elastinen, Brädi... Hei onks tää joku teinihomma, taitaa olla?

Jännä, miten mä aina kuvittelen, että mä oon mukamas niin luonteva teinien kanssa. Koska siitähän on tietysti vain se about viisi minuuttia, kun itsekin olin yläasteella.

Mutta kaikki tunteet ja muistot ovat jotenkin ihan tuoreet. Ihan selvästi muistaa jossain luissa ja ytimissä, että miltä se tuntuu. Kun tunteet kuohuvat. Ja hormonit. Kun on yhtä aikaa täysin epävarma itsestään ja miljoonaprosenttisen itsevarma; sellainen, että pitää huutaa ja pitää sitä sellaista teinityttöälämölöä, että kaikki varmasti kuulevat ja huomaavat.

Ihan eilen.

Mä oon ollut 15-vuotias... (laskee; kysyn välillä Joelilta, että minkä ikäinen mä nyt sit olinkaan)... 23 vuotta sitten. Kun taas Silva on 15-vuotias jo 12 vuoden päästä ja Seelakin jo 14 vuoden päästä.

Hupsis.

Ei se ihan eilen tainnut ollakaan.

Jari Sillanpää, Juha Tapio, Riki Sorsa, Samuli Edelman... Hei onko tää joku keski-ikähomma, taitaa olla?

Teen kompromissin: lähden tuonne Lastensairaala 2017 Live Aid -konserttiin teini-ikäisen sukulaistytön kanssa.

Yhdessä me ollaan niin järjettömän cuuleja ja... ...nomitänäänuoretnytonkaan. Kukkaseppeleet laitetaan päähän, käytiin just Glitteristä ostamassa. Hippitytöt 4evö! <3

Duckface ja kaikkea - mä oon varmasti tosi hyvää konserttiseuraa.

PS.  Live Aid -konsertti huomenna lauantaina Olympiastadionilla klo 17-22, ja MTV3-kanavalla myös. Koko homma on talkoovoimin järjestetty ja kaikki lipputulot ohjataan lyhentämättöminä Uusi Lastensairaala 2017 -hankkeelle. Minä osallistuin talkoisiin tekemällä tämän bloggauksen ja instagrammaamalla tapahtumassa (jos nettiyhteys toimii, pitäkää peukkuja!).

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Olen löytänyt itsestäni sisäisen nipottajan. Ei ei, vieläkään en ole saanut hermoromahdusta levällään olevista leluista. Vaan kohdistan nipotukseni lastenkirjallisuuteen.

Heti alkuun täytyy sanoa, että kivojakin kirjoja on. Niitä on kuitenkin yllättävän vaikea löytää. Näin kirjojen suurkuluttajina kun usein asioimme kirjastojen lastenosastolla ja käytämme "mikä käteen osuu" -otantaa - ja välillä on ihan oikeasti vaikea löytää yhtään kirjaa, jossa ei kiusattaisi, oltaisi "tuhmia", kiukuteltaisi, uhmattaisi, oltaisi ilkeitä toisia kohtaan tai leikittäisi "poikien leikkejä ja tyttöjen leikkejä".

"Oi, suomalainen  ja kivannäköisesti kuvitettu lastenkirja", poimin iloissani eräänkin kirjan hyllystä. No, kirja koostui sitten kymmenien sivujen verran siitä, miten muut eläimet aukeama toisensa jälkeen kiusasivat päähenkilöeläintä. Ja viimeisellä sivulla kiusaajat sitten "saivat opetuksen".

Vähemmästäkin alkaa naperon alaleuka väpättää. Kiitos ei.

Ymmärrän hyvin, että monella tällaisella tarinalla on kyllä paikkansa: jos esimerkiksi lapsella on akuutti ei-ei-ei-vaihe päällä, sadun avulla kenties voidaan käsitellä näitä tuntemuksia. Mutta... ...ei aina, pliis? Tällaiselle vajaa 3-vuotiaalle kun voisi olla ihan hyvä tarina vaikkapa ihan lasten yhdessä leikkiminen - ei siinä tarvitse olla aina jotain valtavaa draamaa, seikkailua ja opetusta piilotettuna.

Näppituntumalta näyttää, että pahimpia ovat itse asiassa kirjat omasta lapsuudestani. Juuri ne, joista itse muistaa ne kauniit kuvat ja sen, miten niitä luettiin ilolla kerta toisensa jälkeen. Tarinat sen sijaan ovat muistoissa hämärtyneet - ja nyt, kun niitä näin aikuisiällä uudestaan lukee, niin täytyy todeta, että hyvä niin.

Heh ja mikä siinä onkin, että vaikka nämä kirjat yrittäisi kuinka jemmata jonnekin kirjahyllyn uumeniin, niin jollain ilveellä ne aina sieltä ulos plopsahtavat. "Äiti, luetaan tämä!" Ääää öööö okei (ja seuraa vahvasti sensuroitu versio).

Tänä aamuna meitä ilahdutti tällainen satu nimeltään "Tuhma polle".

Tarinassa karusellihevonen kyllästyy elämäänsä ja lähtee seikkailemaan. Ja päätyy myydyksi aina eteenpäin ja eteenpäin - omistajat kun suuttuvat sille, kun se musiikkia kuullessaan haluaa tanssia. Lopulta hevonen päätyy maatilalle lyhyeen liekaan ja piiskattavaksi, ja siitä tulee kalpa ja surullinen.

Nooh, hiiret sitten auttavat karusellihevosta karkaamaan ja hän löytää takaisin oman karuselliinsa. Tarinan opetus: ei kannata tavoitella "parempaa elämää" oman aseman ulkopuolella - muuten käy huonosti. Parempi vain pysyä nöyränä paikoillaan ja hyväksyä osansa.

Ja miksi se polle oli sitten nimenomaan tuhma, niin kuin kertomuksen otsikko sanoo? Se ei tarinasta selviä. Luultavasti juuri siksi, että ei tyytynyt osaansa.

Jepjep.

Opetuksista puheen ollen: paha saa tietysti palkkansa. Ja "hyvät kaverukset" sitten ilkkuvat pahiksen onnettomuudelle - ja sehän oli ketulle ihan oikein häh häh hää.

Jepjep.

Ehkä olen jotenkin allerginen sille, että satuihin pyritään kätkemään joku moraalinen opetus. Joka usein on tätä "vanha kansa sanoo" -mallia; asioista, joita en itse pysty ollenkaan allekirjoittamaan. Kuten että ei kannata olla liian iloinen, utelias tai muuten vaan... ...vietttää liian hauskaa elämää. Koska muuten voi:

"Suosikkini" (ha!) on kuitenkin tämä. Vekkuli oli utelias hiiri, joka tykkäsi tutkia ympäristöään. Kunnes:

Siihen loppuivat varomattoman Vekkulin seikkailut.

Siitäs sai. Joku roti.

Share

Pages