Ladataan...
Puutalobaby

Parin päivän takainen turvaistuinbloggaus herätti paljon kommentteja, ja lupasin kysyä paria tarkentavaa kysymystä Liikenneturvan asiantuntijalta. Nyt sain vastaukset ja olen lisännyt ne muokkauksena tuonne alkuperäiseen bloggaukseen - eli tämä näin ihan vaan vinkkinä, että huomaatte tsekata sieltä, jos nämä asiat jäivät mietityttämään!

http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/turvassa-istuimessa

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Minulta pyydettiin tuossa Espanjan-lomamme (okei okei; oli se siis tosiaan loma sitten kuitenkin) aikana vinkkejä turvaistuinostoksille, ja lupasin palata asiaan. No, tässäpä ehkä sitten se kuuluisa sopiva sauma, kun juuri viikonloppuna autoilimme Ikaalisiin ja takaisin.

Googlemaps sanoo, että 2,5 tuntia. Kahden lapsen kanssa ainakin neljä.

Myönnän nyt heti alkuun, että en ole lukenut yhtä ainutta törmäystestitulosta. Tai jos olen, olen unohtanut, että olen lukenut. Sen sijaan olen ulkoistanut asiantuntemuksen eli marssinut kauppaan ja etsinyt käsiini sellaisen myyjän, joka tietää. Olen listannut vaatimukset ja antanut myyjän esitellä istuimet - ja valinnut vaatimuksia parhaiten vastaavan istuimen.

Mokattukin meillä tuossa turvaistuinasiassa on.

Silvahan sai vastasyntyneenä takapenkillä matkustaessaan turvakaukalossaan tosi pelottavan tajuttomuuskohtauksen (kerroin siitä aikoinaan täällä). Sen seurauksena päätin, että j*mankauta mä en enää koskaan aja autoa niin, että en samanaikaisesti näe lapsen hyvinvointia. Niinpä turvakaukalo siitä päivästä lähtien siirrettiin etupenkille. Airbag pois päältä, toki. 

Siinä etupenkillä kaukalossa Silva sitten matkusteli niin kauan, että turvakaukalo jäi pieneksi (itse asiassa melkein 2-vuotiaaksi asti), ja samoin etupenkistä tuli Seelan matkustuspaikka ensialkuun.

Kunnes juttelin Liikenneturvan edustajan kanssa.

Heh mitenköhän tämän nyt oikein kertoisi... Tämä henkilön käyttämä sanamuoto kun oli sellainen, että mieli teki sanoa, että okei okei sulla on tällainen tärkeä viesti, mutta pliis älä enää ikinä sano tuoreiden äitien läsnäollessa mitään tuollaista. Kyse oli siis siitä, että vaikka turvatyyny on kytketty pois, se silti saattaa sieltä ulos plopsahtaa. Ja se... ...ei ole kovin hyvä juttu.

Mutta sanotaan nyt niin, että se yliraadollinen (kirjaimellisesti) viesti meni perille: siitä päivästä alkaen Seelakin siirtyi turvakaukalossaan takapenkille. Mä olen nyt tässä kahden vaiheilla, että käytänkö sitä samaa sanamuotoa saadakseni viestin eteenpäin yhtä voimakkaana. Mutta en halua järkyttää, joten ehkä jätän sanomatta.

Onneksi ei päässyt käymään mitään kamalaa.

Isomman lapsen turvaistuinasiassa sen sijaan ollaan oltu oikeilla raiteilla heti alusta alkaen.

Liikenneturvan mukaan tärkeää on se, että lapsi matkustaa selkä menosuuntaan päin niin kauan kuin se vaan on mahdollista, vähintään kuitenkin 3-vuotiaaksi asti. Video kertoo hyvin syyn:

Usein oon kuullut perusteeksi kasvot eteenpäin -istuimen valinnalle sen, että ei se selkä menosuuntaan -istuin mahdu.

Tietysti en tunne jokaista maailman autoa, mutta väitän lujasti, että aika monissa tapauksissa mahtuu, jos tahtotila asialle on riittävän voimakas. Meillä on nimittäin aivan sardiinitölkinpieni minisirkuspelleauto, ja kuulkaas mahtuu. Kun vaan valitsee sellaisen turvaistuimen, joka mahtuu.

Ei tilavasti, ei hyvin, ei edes kovin mukavasti. Mutta j*mankauta mahtuu. Koska mä ajattelen, että lapsen turvallisuus on ihan ykkösasia, paljon isompi juttu kuin se, että puutuuko etupenkkimatkustajan jalat.

Meidän turvaistuinhankinta tapahtui siis niin, että ajoin yhdessä tirpan kanssa meidän miniauton parkkiin Variston Lastentarvikkeen eteen, ja sanoin myyjälle, että me tarvitaan tuohon autoon sellainen istuin, joka mahtuu sinne selkä menosuuntaan päin. Ja sitten lähdettiin selvittämään, että mikä se sopivin istuin on. Ihan siis testattiin yhdessä autoon (myös Silva sovitti istumista), ja lopulta lähdin siis Varistosta kotiin päin turvaistuin valmiiksi paikoilleen asennettuna ja lapsi istuimessa kiinni.

Eli kyllä, sopiva istuin löytyi: suomalainen Klippan, malli on muistaakseni Triofix Comfort. Istuinta voi käyttää sekä selkä menosuuntaan että myöhemmin (sitten, kun ei enää oikeasti-oikeasti mahdu) myös kasvot menosuuntaan päin. Istuin käy (tämäkin on kyllä muistaakseni-tieto) noin 35-kiloiseksi asti eli meidän geeneillä about siihen asti, kun tirppa menee lukioon :D

Autossa se on kiinni isofix-klipseillä sellaisessa jalustassa. Istuinta voi myös vähän kallistaa, jotta unet maistuvat matkustalle vähän mukavammin. 

Voin siis ihan todella suositella tuota mallia - luulisi, että mahtuu aika moneen autoon, kun kerran meidän sardiinipurkkiinkin mahtuu.

Yhden pienen miinusmerkin kuitenkin keksin: väri. Mikä hemmetti siinä on, että kaikki turvaistuimet ovat väriltään mustia tai vielä mustempia? Eikä ongelma ole edes (pelkästään) esteettinen, vaan myös ihan käytännöllinen: ihana lämmin kesä, aurinko on paahtanut autoon edelliset viisi tuntia, on aika lähteä ajamaan - no arvatkaas, miltä tuntuu tuollainen pehmustettu musta istuin... Graah. Vilpoisat (jotain bambua tms.) vaaleammat kankaat turvaistuimiinkin pliis!

Me valittiin tuo ankea harmaa väri vain siksi, että se oli ainoa vaihtoehto, joka ei ollut musta.

En siis mitenkään voi väittää, että meidän autossa matkustettaisiin mukavan väljästi. Itse asiassa Joel istuu vielä tuossa takapenkillä keskellä, lasten välissä. Peräkonttiin on ahdettu vaunut (Emmaljungan Vikingit mahtuvat sinne kokonaan; Bugikset eivät) ja mahdolliset matkatavarat on sullottu etupenkille.

Sillit suolassa. Ihan sama.

Turvallisuus on pääasia.

Ugh, olen puhunut :)

 

Lisäys 12.3.2015: Liikenneturvan turvallisuusasiantuntijan (turvallisuusinsinööri Ari-Pekka Elovaara) vastaukset "lukijakysymyksiin":

1. Jos selkä menosuuntaan on kerran turvallisin, miksi turvallisuustestit saattavat antaa hyviä testituloksia kasvot menosuuntaan -istuimille?

Vaikka palkki-istuin / kasvot menosuuntaan -istuin pärjää ADACin testissä (Autoliitto julkaisee ADACin testin eli käytännössä ne ovat sama asia), törmäysturvallisuus on vain yksi osa-alue tässä testissä. Muissa osa-alueissa selkä menosuuntaan -istuin ei välttämättä pärjää niin hyvin – se on esimerkiksi hankalampi kiinnittää ja vie enemmän tilaa - eli mukavuustekijät laskevat kokonaisarvosanaa, ja testitulos näyttää huonommalta.

Peräkolarit ovat usein törmäysvoimiltaan paljon lievempiä kuin nokkakolarit tai tieltä suistumiset. Näissä tarvitaan suurinta suojaa edestäpäin tuleviin voimiin. Valjaskiinnityksellä lapsi pysyy myös paikallaan istuimessa, jos auto pyörii esimerkiksi katon kautta ympäri.

Jos voimia mitataan esimerkiksi nokkakolarin kaltaisessa törmäystilanteessa, lapsen niskaan ja päähän kohdistuu kasvot menosuuntaan matkustettaessa yli kolminkertainen voima verrattuna selkä menosuuntaan matkustavaan.

Vielä on mainittava, että Autoliitto itsekin suosittelee, että pientä lasta kuljetetaan selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään.

2. Miksi se ruotsalainen plus-testi on se luotettavin?

Ruotsalaisessa plus-testissä testausmenetelmä on rajumpi (törmäysvoimat ovat suurempia). Testin läpäissyt istuin on käynyt ns. tiukemman seulan läpi. Plus-testi mittaa myös lapsen päähän ja kaulaan kohdistuvia voimia ja testin ko. alueen raja-arvot ovat niin tiukat, ettei yksikään kasvot menosuuntaan oleva istuin ole sitä läpäissyt.

Plus-testi on vapaaehtoinen, eli valmistajat voivat halutessaan viedä istuimensa testattavaksi, mutta kaikkia (suurinta osaa) markkinoilla istuimia ei todellakaan ole plus-testattu. Plus-testattu istuimen pitää myös käydä auton mille penkille vaan.

3. Onko olemassa jotain viranomaistestausta istuimille vai saako EU-aikana myydä kuluttajille myydä mitä vaan istuimena?

Kaikkien EU-alueella myytävien istuimien tulee läpäistä E-hyväksyntä. E-hyväksyntä tarkoittaa, että istuin täyttää tietyt EU:n asettamat minimivaatimukset. Se ei luokittele sitä, mikä istuin on turvallisin, vaan kertoo ainoastaan, että vähimmäisvaatimukset täyttyvät. Vapaaehtoiset testit ovat useimmiten tätä tiukempia.

 

Suurkiitos Liikenneturvalle vaivannäöstänne ja vastauksista näihin kysymyksiin!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Yhteistyössä: Stokke

Tirppa-vauvalle ostettiin aikoinaan se sellainen Tripp Trapp -syöttötuoli vauvanvaltaistuimineen - siitä silloin joskus silloin pari vuotta sitten bloggasinkin täällä.

Uusi vauva, uusi tuolintarve. Ajatuksena oli automaattisesti ostaa Seelalle samanlainen, johon voisi sitten vaan käyttää Silvalta jäänyttä valtaistuinta - koko perhe saman pöydän ympärille alusta asti! Ollaan nimittäin tosi kovasti tuosta Tripp Trappista tykätty.

Sarjassamme onneksi olemme niin saamatt... pitkään harkitsevaisia. Emme nimittäin olleet ehtineet vääntäytyä kauppaan asti, kun Stokkelta tuli viestiä - esittelivät heidän tuoliuutuuttaan nimeltään Steps. Vastaava idea kuin perinteisessä Tripp Trappissa: vastasyntyneestä koululaiseen asti ja silleen.

Yksi värivaihtoehdoista oli oranssi.

Meille, kiitos!

Tykkäsimme tosi paljon jo siitä meidän aiemmasta vauvanvaltaistuinsyöttötuolista, jonka avulla sai vauvan keittiömeininkeihin mukaan. Varsinkin nykyään Seela tykkää jo kovasti seurailla isosiskon syömisiä ja piirtelyitä pöydän äärellä. Ja isin kokkailuja. Ja äidin... ...ööh, mitä-mä-nyt-sitten-keittiössä-teenkään... valokuvaan? :D

Ekstapisteet tässä mallissa kuitenkin tuolle sitterille. Se on nimittäin ihan oikea, hytkyvä sitteri - ja tosi hyvä sellainen. Tai siis öö ei meillä vertauskohtaa oikeastaan olekaan, kun Silvalla oli ainoastaan sellainen vauvakeinu. Mutta mitä nyt kröhöm olen sittereistä tajunnut. Sitä aiempaa Tripp Trappin Newborn setiä nimittäin voi vain keinuttaa, tämä silleen... ....pomppimalla hytkyy. Jossain vaiheessa se oli jumppapallon lisäksi ainoa paikka, johon vatsanväänteisen vauvan sai rauhoittumaan.

Oikeastaan ihan tuon sitterin takia jos nyt valitsisin Tripp Trappista ja tästä uudesta Stepsistä, ottaisin tämän jälkimmäisen. Tuoliosien hinta (tarkistin äsken Vepsäläisen nettikaupasta - sieltä aikoinaan ostettiin se Tripp Trapp) on näköjään täsmälleen sama, mutta sitteriosissa tämä uusi Bouncer on 50 euroa kalliimpi kuin vanhan mallin Newborn Set.

On se kyllä ainakin meillä ollut tosi paljon enemmän käytössäkin.

Tuoliosista en oikein osaa sanoa suosikkiani. Silmä on sen verran Tripp Trappiin turtunut, että sen puolesta tämä uusi malli vaikuttaa ehkä ulkoisilta ominaisuuksiltaan houkuttelevammalta. Toisaalta (yllätyksekseni) nuo valkoiset osat ovat muovia, kun Tripp Trapp on kokopuuta. Ja meidän ämmiltä miinusta siitä, että se meinaa joka kerran ohittaessaan kompastua noihin leveneviin jalkoihin.

Mutta joo, jos joku on juuri menossa Tripp Trappia ostamaan, suosittelen kyllä vilkaisemaan myös tätä uutta mallia!

...ja mikä tärkeintä, Seela hyväksyy:

"Älä häiritse mua, mä oon just lukemassa."

Share

Pages