Ladataan...
Puutalobaby

Sarjassamme järkyttäviä valistusvideoita:
(aiemmasta vähän vastaavasta, mutta eri aiheisesta bloggasin reilu vuosi sitten täällä)

Suomen Syöpäjärjestöjen uunituoretta kampanjavideota katsellessani ajattelin itse asiassa (etenkin näin kun itsekin on raskaana), että onkohan tuo jopa liiankin karmivaa - liian kova syyllistäminen kun varmasti helposti aiheuttaa vastareaktion. Mutta onneksi video ei lopukaan tyyliin "mieti, miten myrkytät lastasi", vaan positiivisiin sanoihin: "kannusta äitiä lopettamaan". Hyvähyvä!

Ja järkyttäminen varmasti on tehokas valistuskeino. Koska ravistavia ovat kyllä nämä ihan faktaluvutkin - Suomen Syöpäjärjestöiltä tulleessa sähköpostissa luki näin:

"Suomessa noin 15 % naisista tupakoi raskauden aikana ja joka vuosi syntyy noin 10 000 tuhkalasta. Alle 20-vuotiaista raskaana olevista häkellyttävät 50 % polttaa, joten raskaudenaikainen tupakointi on erityisesti nuorten äitien ongelma.

Suomessa tupakointi on kiellettyä lähes kaikkialla muualla paitsi kohdussa ja suomalaisten asenteet raskausajan tupakointia kohtaan ovat Pohjoismaiden sallivimpia – monelle varmasti yllättävä ja järkyttävä tieto. Tähän asetelmaan onkin saatava pikaisesti muutos – sillä voidaan pelastaa henkiä ja turvata syntyvien lasten terve elämä. Nyt käynnistyvällä Tuhkalapset-kampanjalla kannustetaan tupakoivia äitejä lopettamaan, sillä on selvää, että yksikin tuhkalapsi on liikaa."

*******

Omassa teini-iässäni "kasvojen menettämisen häpeä" taisi pelastaa minut tupakoinnilta.

90-luvulla Nilon yläasteella Kuusamossa kaikki kovikset tietysti tupakoivat - ja ne suositut tytöt, jotka hengailivat cooleimpien poikien kanssa salaa sadekatoksen takana; salaa polttamassa, kaikkihan sen tiesivät. Minä olin yläasteella varmaan vähän liian kiltti ollakseni poikien keskuudessa suosittu. Liian hyvät kouluarvosanat ja kaikkea. Pöh.

Ja tietystihän sitä halusi kovasti olla jotenkin vähän suositumpi.

Kerran sitten jollain ilveellä onnistuin ujuttamaan itseni perjantai-iltana jonkun 18-vuotiaan auton takapenkille "pilistelemään": pillurallia Kuusamon kylänraitilla, jea. Nyt kuulkaas oltiin seurapiirisuosion huipulla. Etupenkillä joku poltti - ikkuna auki ja ikkunanpieleen kyynärpäällään nojaten, totta kai.

"Jätä jämät", minä siihen sitten mahdollisimman coolisti ja mukamas ohimennen heitin.
No, jämät tuli.
Tupakka ensimmäistä kertaa suuhun. Valtava pinnistely pokkailmeen pitämiseksi ja yskimisen välttämiseksi. Ensimmäinen henkäys. Hyvin menee. Toinen.
"Haaa haaaa haaaa kattokaa: POSKAREITA!!!!", tupakan tarjoja alkoi suureen ääneen ilkkua.

Koko autollinen nauroi ivallisesti.

Heitin tupakan pois ja yritin tiuskia jotain nasevaa takaisin. Sille sitten koko autoporukka koko illan naureskeli. Se siitä maineesta ja cooliudesta. Menetetty peli.

Joo en kyllä kokeile uudestaan. Ihan paskaa.

*******

Pakko myöntää, että oma nykysuhtautumiseni tupakointiin on todella kielteinen. Kun esimerkiksi ravintolatupakoinnin lopettamisesta alettiin joskus ajat-ajat sitten ensimmäisiä kertoja keskustella, tuntui että olin ensimmäisiä (ainakin silloisessa ystäväpiirissämme), jotka oikeasti ajattelivat, että se olisi hyvä juttu.

Vihasin ravintolailtojen jälkeen hiuksiin jäänyttä hajua, ja jossain vaiheessa tajusin, että iso osa seuraavan päivän pahoinvoinnistani johtuukin siitä. Kun ravintolatupakointi sitten vuosia-vuosia myöhemmin kiellettiin, parantuivat dagen efter -olotkin ihan merkittävästi.

Aiempi pitkäaikainen avomieheni poltti. Se oli aivan kamalaa. Se tyyppi haisi. Ei siihen hampaiden peseminen riittänyt, ei edes suihkussa käyminen. Jopa iho tuoksui sellaiselta... tupakoitsijan tunkkaiselta. Nukuin aina sängyssä mahdollisimman kaukana ja selin.

Eron huomasi ihan merkittävästi, kun aloin seurustella Joelin kanssa - joka ei siis polta. Ihanaa, voi nukkua vaikka nenä toisen ihoa vasten. Oman rakkaan tuoksu! <3

*******

En voi varmastikaan edes kuvitella, miten vaikeaa tupakoinnin lopettaminen voi monen vuoden jälkeen olla. Siksi avainsana on varmasti kannustaminen: odottava äiti tarvitsee ihan hirmuisesti tukea, että pystyy tekemään lapsensa kannalta noin ratkaisevantärkeän päätöksen, ja myös pysymään siinä!

Uskon, että aika moni tupakoiva äiti itsekin häpeää huonoa tapaansa. Tuomitseminen ei varmasti toimi kovinkaan pitkälle. Mutta toisaalta pakko myöntää: en voinut olla järkyttyneenä tuijottamatta, kun kerran näin Kätilöopiston edessä vaaleanpunaiseen kaapuun pukeutuneen synnyttäjän vetämässä täysin voimin savua keuhkoihinsa.

Hurja näky.

Kuva: tuhkalapset.fi

 

Suomen Sypäjärjestöjen kampanjasivuilla tuhkalapset.fi ja facebook.com/tuhkalapset on tärkeää tietoa tupakoinnin vaikutuksista sikiöön.

Share