Ladataan...
Puutalobaby

No hitsi enhän mä nyt tietystikään malta olla kertomatta lisää siitä Demos Helsingin johdolla tehdystä ajatushauduttelusta. Silloin eka päivän jälkeenhän tästä jo vähän kirjoitinkin... Mut hei - mä en vaan osaa jäädä yleiselle tasolle :)

Kiinnostaa nimittäin kovasti, että miltä tällainen teidän mielestänne kuulostaisi! Voisiko kuvitella, että joskus tulevaisuudessa te/ihmiset yleensä käyttäisivät tällaista "ruokakauppaa"...?

Taustalla

Ajatushauduttelun tarkoituksena oli siis keksiä "uutta normaalia": miten joskus tulevaisuudessa ihmiset voisivat toimia ihan peruksenaan - ei siis vaan mikään pieni innovaattorijoukko vaan koko iso massa... Ja tämän "uuden normaalin" oli tarkoitus olla samalla myös nykyistä ekologisempi ja kestävämpi toimintatapa.

...mut ei siis silleen, että "no mäpä valitsen tän ekotavan" vaan "mäpä teen tän ihan normaalin" (heh joka sattuu siis samalla ihan vaivihkaisesti olevan myös ekologinen tapa)

Aika isoja juttuja siis. Mutta jos ajatellaan piiiiiitkällä aikavälillä ja silleen.

Taustaksi meille esiteltiin myös tosi kiinnostavia tutkimustuloksia hiilijalanjäljestä. Päällimmäisenä niistä jäi mieleen, että:

  • yksittäisen ihmisen hiilijalanjälkeen vaikuttavat eniten asuminen, liikenne ja ruoka
  • ruokatuotteen hiilijalanjäljen isoin osuus tulee siitä, kun ihminen käy hakemassa sen kaupasta autolla kotiin - esim. sillä, että se appelsiini on kuljetttu Espanjasta, oli ihan yllättävän pieni merkitys. Samoin pakkaus, lähellä tuottaminen ym. olivat ihan minipieniä tuohon autoiluun verrattuna. Oho.
  • "pahimpia" tuotteita olivat liha ja juusto - mutta minulle taas yllätyksenä kotimainen talvitomaatti kiilasi "pahislistan" kolmanneksi!

Oman pienryhmän idean taustalla

"Hyötyliikunta on ihan perseestä."

Tälle täräytykselle kun hetki naureskeltiin, tajusimme että mehän olemme ihan samaa mieltä: kuka nyt oikeasti nauttii vaunujen työntämisestä sohjossa kauppakasseja roudaten... Kyllä mä ainakin mieluummin joogaisin auringonlaskussa tai reippailukävelisin ystävien kanssa rupatellen.

"Arjen helpottamisen (ekologisia) ratkaisuja", minä kirjoitin liimalappuselle, kun kartoitettiin osallistujien odotuksia ajatushaudutteluun. Sen pidin päällimmäisenä mielessäni koko pienryhmäideoinnin ajan - taisin huudella "hei tän pitää HELPOTTAA elämää":tä vähän liikaakin ryhmässämme, sori vaan tiimi :)

Ja mitä me sitten hauduttelimmekaan...?

Ruoka & co - hauska ja helppo ruokakauppayhteisö

Tekstiviestinvaihtoa to klo 15.37:

"Moi, taas pitäis käydä kaupassa... Tarttis taas maitoa, leipää, tiskiaine on loppu jne jne."

"Eäääh, taasko? Mä en millään jaksais mennä kauppaan, just hain muksun joka on tosi nälkäinen ja MÄ HALUUN KOTIIN. Mut kai se on mun vuoro... Mut mitä me syödään tänään...?"

"Emmävaantiiä. Emmäkeksi. Jotain helppoa. Riisiä ja jotain? Keksi sä, mulla ei raksuta..."

...mut - TADAA - mitä jos ois olemassa Ruoka & co...? Eli uusi ruokakauppayhteisö, joka mahdollistaisi:

  • oman näköisen inspiraation
  • helpon ostosten keräilyn
  • joustavan toimituksen kotiin, kaverille tai vaikka työpaikalle

Homma voisi toimia näin:

Ruokabloggaajilla on olemassa jo valmiita "yleisöjä" ja iiiiihania reseptejä. Mitä jos ruokablogien yhteydessä olisi Ruoka & co -logo, jota klikkaamalla ko. ruokaan tarvittavat ainekset pomppaisivat suoraan klikkaajansa ostoskassiin...?

Tyyliin "klik klik" sen Joelin herkkupiirakan kohdalla (okei no mä itse en varsinaisesti ois sellainen ruokabloggaaja :D), ja ainekset olisivat kassissa. Lisäksi tietysti jokainen käyttäjä voisi klikkailla kassiin myös ne omat perusaineksensa maitoineen ja pesuaineineen.

Yhteisössä olisi omat "kaverit" Facebook-tyylisesti, ehkä kavereihin voisi pyytää myös ne omat lempibloggaajat - ja sitten tietysti nähtäisiin myös kavereiden ostoskassit (ne, jotka antavat siihen luvat) ja niistä voisi hakea inspiraatiota. Tyyliin "Markku" tekee tänään papurisottoa, ainekset on nämä, ja ruoka-annoksen hinnnaksi tulee näköjään 1,80 per satsi.. Ja reseptinkin Markku näköjään jakaa tuossa...

Klik, klik!

Ja sitten kauppaan...? No jos välttämättä haluaa, mutta...

Yhteisöön voisi klikata myös erilaisia toimitusvaihtoehtoja: kappas, meidän kortteliin on tulossa toimitus tiistaisin (kyllä: vähän niin kuin se perinteinen kauppa-auto, mutta vain ennakkoon nettiostettujen tuotteiden kanssa). Tai hei tuo mun naapuri Päivi näyttäisi olevan kotosalla tänä iltana - mä itse kun oon sirkustreeneissä. Päivi on antanut mulle luvan toimittaa ruoat heille oman tilauksensa yhteydessä. Eli klik klik - ruoat menevät kimppakyydillä Päivin kotiin ja jääkappiin (ehkä voisi olla myös erillisiä kylmäbokseja) odottelemaan, ja mä nappaan ne siitä mukaan illalla treeneistä kotiin tullessani...

Yhteisö myös jakaisi toimituskustannukset. Kympin kulu (tällä hetkellä Alepa Kauppakassissa 6,90 e) saattaa tuntua yhdessä laskussa liian isolta, mutta kun sen jakaa kymmenelle osallistujalle, se ei ehkä tunnukaan enää niin pahalta...

Etenkin jos nettiruoan saisi tyyliin Prisman hinnoilla eikä tarvitsisi maksaa Muumi-vaippapaketista melkein 13 euroa niin kuin eräässä meidän lähellä olevassa nimeltämainitsemattomassa yksityisessä pikkukaupassa... (GRAAAH!)

Mutta jos lähikauppa on näppärästi kulkureitillä, omat ostoksensa voi tokia hakea perinteisesti myös sieltä - sehän on tietysti vielä ekologisempaa kuin kimppakyydit. Mutta kaikki eivät tietystikään asu täällä Alepojen täyttämässä Helsingissä, ja lähteekö joku vaikka neljän lapsen kanssa bussilla 10 km päähän kauppaan... Ja onko niitä 5 minuutin välein liikennöityjä bussireittejä tuolla Kuusamon hoodeilla...? No ei - siellä otetaan auto alle, koska joissain tapauksissa se on ainoa järkevä vaihtoehto.

Mutta olisiko tässä toinen vaihtoehto...?

*******

HUPS, tulikohan liian pitkä ja vaikeaselkoinen ideankuvaus...? :)

Mutta hei miltäs kuulostaa?!

(muuta kuin pitkältä ja vaikeaselkoiselta, tshih)

Voisitteko kuvitella joskus tulevaisuudessa hoitavanne kauppa-asianne tähän tyyliin?

 

Idean äidit ja isät: Krista/Puutalobaby, Markku/relaa.com ja kuinoma.fi, Arja/Fazer ja Outi/Demos Helsinki
Share

Ladataan...
Puutalobaby

Puutalobabyn taajuudella ennenkin vierailleet arvaavat varmasti, mitä ensimmäiseksi sanoin, kun Ajatushautomo Demos Helsingistä otettiin yhteyttä ja pyydettiin mukaan ideoimaan uudenlaista ekologista yhteisöllisyyttä.

"Joo okei!"

Mutta arvaatteko, mitä sanoin seuraavaksi?

"Täh?"

Ekologista ideointia? Minä? Oikeasti? Ehkä ennen, mutta tämä vauvautuminen on kyllä aiheuttanut tässä kotitaloudessa henkilökohtaisen ekokatastrofin, joka on ainakin tämän puutalon kokoisen sulaneen mannerjäälaatan kokoinen.

No, itsepähän kutsuivat, joten totta kai sitä oli mukaan lähdettävä.

Ensimmäisen päivän saldo oli jopa yllättävän innostava - pääsin ihan into piukeana pähkäilemään esimerkiksi ajatusta, että jatkossa ruoka liikkuisikin (keskitetysti) asiakkaan luo, ei asiakas ruoan luo. Liikkumiskustannukset kun kuulemma ovat ruoan hiilijalanjäljessä huomattavasti mittavammat kuin esimerkiksi se, onko itse ruoka tuotettu lähellä vai kaukana... Tai että miten se on pakattu. Yllättävää.

Ja oh sitä inhasta kaupassakäymisestä säästettyä aikaa!

Hmm, onko kukaan muuten kokeillut tuota Alepa Kauppakassia?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

"Äiti tuntee lapsensa parhaiten." Jaa. No en minä ainakaan. Viidessä kuukaudessa sitä on tietysti jo oppinut keskinkertaiseksi arvaajaksi

Kitinää-kitinää-kitinää, "voi kulta nytkö tuli nälkä", kiljumismyräkkä rinnalla, "ai ei ollutkaan, voi kulta anteeksi, voi oiskohan sulla taas vatsavaivoja", aloitetaan pierujumppa ja heiluttelu, "oho eiku nythän sä nukahdit".

Onneksi minulla ei koskaan ole ollut sitä harhaluuloa, että tietäisin vauvoista yhtään mitään. Niinpä kaikki neuvot aina ovat olleet tervetulleita: neuvot imetysasennoista, neuvot pukeutumisesta, neuvot päänahan hoitamisesta, kylvettämisestä, pissaharjoittelusta, tarpeellisista apuvälineistä, toimivista hyssyttelykeinoista...

Moni ystävä ja sukulainen on aloittanut neuvonsa arasti, pahastumista peläten. Tänne vaan, antaa tulla, ei tarvitse pelätä, kaikki neuvot kehiin! Ehkä en vielä tiedä, mutta oi, miten mielelläni opin.

*****

Kohta kuukauden vanhassa Äidin oikeus? Isän oikeus? -postauksessa keskustellaan edelleen. Keskustelu on sivunnut paitsi äidin/isän oikeutta olla vauvan kanssa kotona, myös mm. päivähoitoa ("Onko se päiväkoti tosiaan niin kamala paikka, ettei sinne voi hyvällä omalla tunnolla lasta viedä vuoden ikäisenä, edes osa-aikaisesti?", pohti Vierailija) ja 6+6+6 -mallia ("Kuuskuuskuus-mallin yksi tärkeimmistä asioista on yksinkertaistettuna seuraava: vanhemmuuden kustannusten jakaminen", toteaa Outiko).

Keskustelun rönsyjen keskellä mieleen nousi ajatus:

Het-ki-nen. Onhan tämä aivan älytöntä. Meidän nykyelämämme siis. Jos ajatellaan koko ihmiskunnan historiaa, tai edes kaikkia nykykulttuureja. Onhan tämä meidän menomme aivan poikkeuksellista - että vauvan kanssa kotona on vain yksi ihminen, aivan yksin. Ei monissa kulttuureissa ole vieläkään näin. Intiassa (ainakin maaseudulla) elämä eletään pihoilla ja aukioilla: majoissa vain nukutaan, sitten noustaan hälisemään yhdessä, tehdään ruokaa pihalla ja lapset roikkuvat porukan mukana. Aina löytyy syli.

Eikä meillä Suomessakaan pari sukupolvea sitten oltu näin "yksityisiä". Lue: yksinäisiä.

Ennen kasvettiin kylissä, laajennetuissa perheissä, yhteisöissä. Aina oli paikalla läheisiä, oli isovanhempia ja tätejä, kokeneempien neuvoja, apukäsiä vauvaa hoitamassa. Varmasti oli konfliktejakin; joku päsmäröi liikaa ja oltiin eri mieltä. Mutta mikä tärkeintä - kukaan ei ollut yksin. Olikohan silloin niin paljon masentuneita äitejä kuin nyt?

Mummin sylissä. Voi mikä eskimopallero Silva joskus olikaan!

Tätä ajatellen aika absurdeilta alkavat näyttää nämä erilaiset lapsettomat vs. lapselliset -väittelyt (viime aikoina mm. TommiK:n blogissa ja Punakynässä). Joidenkin lapsettomien mielestä lapset ovat tiellä ja häiriöksi - jotkut lapselliset taas saattavat nostaa äitiytensä jalustalle ja laukoa "vasta nyt olen nainen" -kommentteja, jotka ärsyttävät lapsettomia entuudestaan. Ja ylilyöntejä tapahtuu puolin ja toisin.

Nämäkin lapsettomat ovat usein tätejä, sukulaisia, naapureita. Nämä superäidit kenties väsyneitä ja yksinäisiä. Vapaus valita on vieraannuttanut meidät toisistamme.

********

Eilen Kampin kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa pahimman iltapäiväruuhkan aikaan oli nuori tyttö konttausikäisen suloisen vauvanpullukan kanssa. Tyttö oli kalpea, silmät puoliummessa, tuijotti täysin tyhjänä eteensä. Taaperon kontaktiyrityksiin tyttö havahtui sen verran, että ojensi väsyneesti tutin. Muuten tyttö oli täysin poissaoleva - tuli erittäin voimakas tunne, että kaikki ei taida nyt olla aivan hyvin.

Istuin vähän kauempana ja välillä yritin saada tyttöön katsekontaktia, onnistumatta. Toisaalta en olisi tiennyt, mitä sanoa. Ehkä olisin jutellut vain niitä näitä, kysynyt vaikka taaperon nimeä.

Toisaalta hän oli kuitenkin päässyt Kamppiin ihmisten ilmoille ja lapsi näytti hyvinvoivalta näteissä puhtaissa vaatteissaan. Mikäpä minä olen arvostelemaan - itsekin zombien näköisenä useimmiten... Asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Olikohan tällä tytöllä niitä neuvovia tätejä, "kylän väkeä",  apukäsiä? Mikä oli tytön ja taaperon tarina?

********

Pohjoisen-mummi juuri soitteli, tulee taas huomenna ja viipyy sohvamajoituksessa viikon. Minulle tämä tietää ihanaa viikkoa! Aamulla voin taas tuoda Silvan alakertaan aamuvirkun mummin syliin ja nukahtaa pari tuntia sikeää korvatulppaunta. Totta kai mummi joskus "sisustaa" kotiani mieleisekseen, sotkee biojäteroskiksen, moittii Silvan vaatteita pojan vaatteiksi tai tulee painelemaan rintaani, kun imetän. Ei haittaa. Olen onnellinen, että mummi on.

 

Ps. Aihepiiristä toiseen pomppien, ei siis liity tähän mun yhteisöllisyyshaikailuun, mutta:

Outiko postasi sinne aiempaan keskusteluun myös todella hyvän (ja puolueettoman tahon tekemän) tietopaketin 6+6+6 -mallista, suosittelen!

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/2f6cd5ed-58a1-490b-b365-937caa90fb1b

 

Share