Ladataan...
Puutalobaby

Vesi-ilmapalloja!

Yksi ihanista lapsuuden kesähuvituksista oli heitellä vesi-ilmapalloja. Ei siis muiden päälle tai muutenkaan sotaisasti. Vaan ystävien tai serkkujen kanssa kopiteltiin palloja niin, että yritettiin tehdä ennätystä - että kuinka monta koppia saadaan ennen kuin pallo poksahtaa.

Ja kuka kastuu.

Kun alettiin olla heittelyssä pro, siirryttiin oikeisiin isoihin ilmapalloihin, jotka täytettiin vedellä puolilleen. Sillä tavalla, että niistä tuli sellaisia höllyviä poksahdusherkkiä käsistämuljahtelevia molluskoita.

Aijaijaijai, miten mahtavaa!

Alkukesällä Silvan naperokaverin synttäreillä heiteltiin vesi-ilmapalloja: heiteltiin niitä niin, että yritettiin osua ämpäriin. Tirppa vaikutti tykkäävän hommasta sen verran paljon, että ostettiin sitten palloja kotiinkin. Sata kappaletta kolmella eurolla Tigeristä - hehe kolme senttiä per molskahdus. Täytettiin kymmenkunta palloa (suoraan vesihanasta on helpoin; lapsuudessa pallopussissa oli joskus sellainen täyttölaite, mutta se oli ihan surkea), laitettiin pihalle kaksi kulhoa ja katsottiin, mitä tapahtuu.

...ja sehän olikin naperoiden mielestä huippuhauskaa!

Vähän eri tavalla kuitenkin kuin me vanhemmat olimme ajatelleet. Ensin tytöt halusivat varovaisesti siirtää palloja kulhosta toiseen.
"Näitä voi yrittää heittää - katso!", minä näytin.
"EIJEIJEIJEI en minä halua heittää; nehän voi mennä RIKKI ja sitten niillä ei voi enää leikkiä!", tirppa kauhisteli.

Niinpä palloja sitten siirreltiin varovasti.

Paitsi eräs.

"Anna tulla."

"Wheeeee!"

"Ääääääää!"

"Koppi!"

"Ehjä!"

Harmi kyllä (mun mielestä) kukaan ei kastunut. Loppupallot leikittiin niin, että minä ja Joel kopittelimme, ja pallon puhjettua lapset toivat vuorotellen meille aina uuden ehjän pallon.

Leikki oli kaikkien mielestä ihan parasta.

 

PS. Kyllä, tuo on pelkkä tunika. Ei, en käytä housuja sen kanssa.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Sain tämän lautapelivinkin itse asiassa jo keväällä Isyyspakkaus-blogin puolelta; heidän naperonsa sai 3-vuotissynttärilahjaksi Timanttiponit-pelin, ja keskustelussa moni lukija suositteli myös Hedelmätarha-nimistä peliä.
"Timanttiponit, Hedelmätarha, Timanttiponit, Hedelmätarha, Timanttiponit, Hedelmätarha", painoin hatarastitoimivaan mieleeni.

Etsin sitten noita pelejä jo alkukesästä naperokaverille synttärilahjaksi BR-lelusta - mutta ei. Siellä ei itse asiassa ollut yhtään tällaista 2+ -ikäluokan lautapeliä. Ja kun kysyin myyjältä, hän luuli minun tarkoittavan palapelejä. Ilmeisesti oli vieras juttu, että jo tuonikäisille olisi lautapelejä tarjolla...?

No, nyt muutama viikko sitten oltiin ihan muilla asioilla Kaaren Prisman leluosastolla, kun silmiini osui - tadaa - Hedelmätarha! Muitakin samantyyppisiä pelejä siellä olisi ollut (ei kylläkään Timanttiponeja), mutta ajattelin luottaa Isyyspakkauksen lukijasuositukseen.

Ja onneksi luotin!

Suositus nimittäin lähtee täten eteenpäin: tää on tosi kiva peli!

Pelissä on tosi kivaa se, että pelaajat eivät kilpaile keskenään, vaan yhdessä. Ainakin itsestäni tuntuu, että näin voitot ja häviöt on jotenkin mukavampi käsitellä naperon kanssa.

Pelissä siis heitetään noppaa vuorotellen, ja sen mukaan joko siirretään hedelmiä puusta omaan (tai siis pelaajien yhteiseen) hedelmäkoriin. Yksi nopansilmä näyttää kuitenkin korppia: silloin pääsee nälkäinen korppi liikkumaan yhden askeleen eteenpäin. Jos kaikki hedelmät ovat korissa ennen korpin perilletuloa, pelaajat voittavat.

...ja jos taas korppi ehtii ensin maaliin, se pääsee syömään loput hedelmät ja voittaa. Kas näin.

"Eiiiiih, korppi voitti!!!!"

Lautapelin säännöt olivat sopivan selkeät ainakin tälle 3-vuotiaalle - ja varmasti jo nuoremmallekin, veikkaisin. Suositusikä tosiaan 2+. Isyyspakkauksen bloggauksen lukeneena päädyin selittämään ennen pelin korkkaamista jotenkin, että "tämä on sellainen lautapeli, ja se on siinä mielessä erilainen kuin leikki, että tässä on sellaiset säännöt, joiden mukaan tätä voi pelata". Ja sitten tärkeänä etsittiin pakkauksesta sääntökirjanen ja  yhdessä luettiin säännöt - ja tirppana ihan leijui sellaista "olen iso tyttö ja ymmärrän tämän homman" -ylpeyttä.

Voi mikä iso tyttö tosiaan <3 <3 <3

Vaikka ei tämä kyllä ensimmäinen varsinainen pelikerta ollut; on meillä pelattu aikaisemminkin mm. muistipeliä ja sellaista perinteistä eläinlottoa (omilla säännöillä). Aaa ja dominoakin, omilla säännöillä sitäkin.

...mutta ovat nuo pelin osat tietysti myös sellaisia, että ne kannustavat leikkiin muutenkin. Välillä hedelmiä piti maistella ennen koriin laittamista:

"Mums mums mums mums hyvää päärynää!"

...ja kun peliä oli pelattu muutaman kerran, kuului tirpan mielipide:
"Nyt minä olen pelannut tarpeeksi, nyt minä haluan vaan leikkiä tällä."

No, sehän sopii.

Joelin ensimielipide pelistä muuten oli, että "ei ei ei ei ei tuollaista meille". Ihmettelin, että miksi ihmeessä - meidän kotinörttihän harrastaa pelailua itsekin. Selitys: "en halua meille lisää sellaisia asioita, joissa on sata pientä osaa ja jotka ovat sellaisia, että kun niistä yksi hukkuu, sillä ei tee enää mitään."

Hmmm. Ihan hyvä pointti.

No, tässä osat toistaiseksi tallessa. Eikä tässä pelissä yhden osan hukkuminen oikeastaan haittaisikaan.

Kunhan se hukkuva juttu ei ole noppa.

Suositteluni siis Hedelmätarhalle!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Miten ihanaa nähdä sisarusten välillä jo leikkivän yhdessä! Niin kuin tällä uudella leikkikeittiöllä.

Isosisko:

...ja pikkusisko:

 

Ps. ...tästä Seelan luovasta potankäytöstä siis aikaisemminkin:

http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tama-talo-taynna-leluja
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/parasta-juuri-nyt-seela-edition

Share

Pages