Ladataan...
Puutalobaby

Ehkä muistatte, että olen aiemminkin kirjoittanut omasta 72-vuotiaasta sotkamolais-eläkeläis-neuvolantäti-äidistäni...?

No, mitä tapahtuu, kun Silvan mummi lähtee viikoksi Mallorcalle? (eikä sille saa soittaa, koska se on niin kaaaaaaa-malan kallista)

  • hurjia rintaraivareita
  • syöntilakko
  • kahden viikon ummetus
  • oksentelua
  • rokotekitinäkiljuntaa
  • kurjia öitä
  • väsyneet vanhemmat

Melkein tasan vuosi sitten rohkenin soittaa lomailevalle äidilleni Montenegroon - silloin "pakkokertoaeimaltaodottaa"-uutisena oli kaksi viivaa pissatikussa. Veikkaanpa, että tämänkertainen eriteraportti (tai siis sen puute) ei välttämättä piristä lomaa siinä määrin kuin viimekertainen uutinen. Jätän siis soittamatta.

Mutta äitiii, tuu kotiin äkkiiii! 35-vuotias pikkutyttösi kaipaa pikaisesti päivystävää puhelinpalveluasi!

Odottaakohan 35 vuoden päästä Silva omaa äitiään yhtä kiihkeästi kotiin Mallorcalta?

Onkohan se siihen mennessä jo kakannut?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Mikä yhdistää reissujutut ja baby-elämän tämänhetkisen kuumimman (purkkiruokasose)perunan eli kiinteiden aloittamisen?

Kyllä, tähän on taas tultu. Pahoittelen.

Kakka.

(Mitä sanoisikaan Freud tästä...? Aikuinen ihminen kokee tarpeelliseksi kirjoittaa toistuvasti julkiseen blogiinsa kakkajuttuja...?)

Pahoittelen siis jälleen syvästi tätä seuraavaa. Terapeuttisuosituksia ei silti kannata antaa, sillä tämän kakkaperheen toinen aikuinen on itsekin tuleva terapeutti :D

*******

Silva-parka, mitenköhän naperomme ikinä oppii sellaisen kakkakorrektin puhetavan...? Sellaisen, jossa mukamas ei olisi mitään merkitystä, millaista tavaraa sieltä pyllystä ulos tulee. Meillä kotona kun kakasta puhutaan avoimen vapautuneesti. Eikä tämä edes ole sellaista "äitiys sekoitti sen pään ja nyt se puhuu pelkistä kakkavaipoista" -syndroomaa. Kyllä: me olimme tällaisia jo ennen vauvaa.

Olimme siis Joelin kanssa tunteneet alle puoli vuotta, kun lähdimme reisssuun. Joel ei ollut koskaan ennen reppureissannut, ja minä jostain kumman syystä kuvittelin, että 1,5 kuukautta Intiassa olisi jollain tasolla hyvä tutustumisidea.

(ja kyllä meillä oli kivaa! mun mielestä. mutta Joel ilmoitti Suomeen palatessaan, että ei enää koskaan poistu kotoaan mihinkään. onneksi muutti myöhemmin mielensä.)

No, ainakin Intiassa reissanneet varmasti ovat samaa mieltä siitä, että kakka siellä on tärkeä. Se ihan olennaisissa määrin määrittää, mitä tulevina päivinä tehdään: Uskalletaanko lähteä paikkoihin, joissa pönttö ei ole juoksuetäisyydellä? Onko tämä perusturistplörinää vai oliko ruoassa jotain vikaa?

Toisaalta terve kakkakausi Delhi-bellyn jälkeen tuntuu aina ihanalta: Olen terve! Olen hyvinvoiva! Olen reipas! Minulla on hyvä kakka!

(joskus ollaan jopa "tuu katsomaan!" -rajalla, mutta sitä ei olla sentään ylitetty)

Niinpä aivan vahingossa jo alussa puheisiimme jäi kakkavapautuneisuus. Ja miksipä ei? Miksi sen pitäisi olla niin suuri tabu? Sehän kertoo kuitenkin jotain ihan olennaista ihmisen hyvinvoinnista.

*******

Erään intialaisella pöntöllä kykkimiskauden yhteydessä päädyimme hieman päivittämään suomalaisia sananlaskuja. Näin:

"Terve kakka terveessä ruumiissa."

"Suo siellä, kakka täällä."

"Parempi pyy pivossa kuin kakka pöksyssä."

"Nyt tässä on kyllä joku kakka haudattuna."

"Ahneella on paskainen loppu."

(tätä ei tarvinnut edes päivittää - oli jo valmiina tällainen)

"Roiskuu, kun kakataan."

"Moni kakka päältä kaunis."

"Kakka porsaan kotiin ajaa."

"Paha saa kakkansa."

"Kakka se on, mikä kannattaa"

"Älä jää tuuleen kakkaamaan."

"Kotiinsa on moni kakannut."

"Tulee se mies räkänokastakin, vaan ei tyhjää kakkaajasta"

"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen kakkaa."

 

Kyllä vanha kansa sen tiesi.

*******

Ai miksi täällä on taas näin kakka mielessä? Ehkä arvaattekin: sosekokeilujen myötä Silvan kakkaparka on täysin kadonnut - yhdeksän päivää sitä on jo tässä odoteltu... Pari lupaavaa pierua, mutta ei. Ei ei ei kakkaa.

Kakka, huhuu, tuu jo!

*******

Sain jokin aika sitten ihanan palautteen, jossa sanottiin, että joka päivä on pakko tulla kurkistamaan, mitä puutalobabylandiasta tällä kertaa saa lukea. Mukava kuulla, että jutuissa on onnistuneesti mukana myös yllätyksellisyttä.

Yksi kuitenkin näköjään toistuu. Niin kuin elämässäkin. Kakka.

 

ps. Ei kuvia tässä postauksessa. Mulla kyllä OIS hyvä kuva Joelista intialaisella pöntöllä ja se oli joskus Joelilla Facebook-profiilikuvanakin - mutta se ois ehkä vähän liikaa :D

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tämän jutun otsikossa on kakka ihan tarkoituksella. Että ehkä ne "voi-v*u-miten-yököttäviä-nuo-äitien-jatkuvat-kakkapuheet-on" -koulukunnan edustajat saattaisivat sen myötä jättää jutun kokonaan lukematta. Tai sitten he juuri klikkaavat tänne kauhistelemaan. Jaiks. Saa nähdä, miten käy.

Mutta kakka on hyvä. Hyvä kakka, hyvä kakka.

(oiskohan ne jo poistuneet...?)

******

Huokaus, eilen me käytiin Viikin Prismassa ja ostettiin perunaa. Me itse emme syö perunaa juuri ollenkaan. Ehkä arvaatte, mitä tämä tarkoittaa: tänä viikonloppuna Silva saa suuhunsa ensimmäistä kertaa jotain kiinteää.

Silva täyttää siis ensi viikolla puoli vuotta, ja tähän asti on menty täysimetyksellä, vain yhden kerran on korviketta maisteltu parinkymmenen millilitran verran. Jos minusta olisi kiinni, voisin täysimettää tuota mukeloa vaikka kouluikään asti - ajatus lapsenruokavalmistusrumban kytkemisestä tähän arkeen ei jostain syystä (laiskuus?) oikein nappaa...

Ai niin, se kakkajuttu!



Mikä on siis päällimmäisenä äidin mielessä kiinteiden aloituksen kynnyksellä? No tietysti se kakka. Kiinteiden myötä kakan koostumus (näin minulle ainakin on kerrottu) muuttuu tavalliseksi yök-yök-haisukakaksi. Ja voi, miten ikävä minulle tulee tuota ihanaa maitokakkaa!

Oi se ihana makealta tuoksuva (meillä melkein nestelmäinen) vaippaan vauhdilla äänitunnisteiden kera plörähtävä maitokakka, jonka aromia iity- ohimennen kuvasi hajuvedeksi. Ja jopa se selkäkakka, se aina Ruskovillan bodylle ryöpsähtävä selkäkakka... Oh!

Joudumme ehkä tekemään lisää vauvoja saadaksemme maitokakan tuoksun takaisin tähän taloon.

 

Share

Pages