Ladataan...
Puutalobaby

Tiedoksenne heti alkuun: ei mitään action-vinkkejä tulossa täältä. Naperon kanssa ensimmäistä reissua suunnitellessa totesimme, että tyytyväinen napero = rennot vanhemmat. Niinpä ajattelin kirjoittaa, miten itse järjestimme lomareissumme naperon kanssa mahdollisimman helposti.

Tää ois nyt sit se tyytyväinen napero.

 

1. Lomakohteen valinta

Isompiin seikkailuihin ehtii kyllä myöhemminkin - me päätimme valita ensimmäisen reissukohteen ihan helppouskriteerin perusteella. Pakettimatkakaan ei olisi ollut mitenkään poissuljettu ajatus, mutta kun isovanhemmat ehdottivat talon vuokrausta Italiasta, vastasimme välittömästi kyllä kiitos.
 

2. Matkat

Lennot Roomaan olivat sopivan lyhyet ja koneessa oli tarjolla kuusi tuttua syliä naperon viihdyttämiseen. Edes maissinaksuja ei tarvittu. Puuduttavat korvatipat laitettiin varalta jo lentokentällä - en tiedä, johtuiko niistä vai sattuiko muuten onnellisesti, mutta korvakipuja ei näyttänyt olevan.

Roomasta talolle siirtymiseen teimme huikentelevaisen ratkaisun: varasimme tilataksin. Osa porukasta meni talolle vuokra-autolla, mutta kaikki eivät tietystikään mahtuneet yhteen autoon eikä kuskiksi halukkaita löytynyt kahta. Eikä kahta vuokra-autoakaan olisi tarvittu. Ajatus junamatkasta (kentältä Roomaan, vaihto ja Roomasta Firenzeen, ja vielä Firenzestä taksi talolle) sai minussa aikaan valtavan aaaaaargh-reaktion: miten päikkärit? miten syömiset? miten tavarat? aaarrgh! Matkakumppanini totesivat todennäköisesti, että jo pelkästään saadakseen minut hiljaiseksi, oli parempi ehdottaa suosiolla taksia.

Taksimaksu tuntui tietysti kukkarossa, mutta oli joka euron arvoinen. Silva nukkuaposotti lähes koko automatkan molempiin suuntiin, ja rauhallisen ammattiautoilijan kyydissä tuntui turvalliselta moottoritielläkin. Me taksikyytiläiset olimme talolla neljä tuntia autoiluporukkaa aikaisemmin, mikä oli tietysti naperon kannalta niin iso plussa, että sitä ei voi edes sanoiksi muotoilla. Ja kuski oli niin hyvä, että pyysimme hänet paluumatkallekin.

Ainoa asia, jonka tekisimme toisin: koko porukka olisi voinut tulla tilataksiin. Olisi säästänyt aikaa ja hermoja, ja vuokra-auton olisi voinut ottaa paikan päältäkin.

Vuokra-autolla pääsi tietysti helposti liikkumaan, mutta enimmäkseen saimme vain ukilta kyydin läheiselle juna-asemalle ja matkasimme siitä näppärästi lähijunilla eteenpäin.
 

3. Talo

Tähän ei voi oikeastaan muuta sanoa kuin että meillä kävi tosi hyvä tuuri. Tuttavaperheen samaan aikaan Italiasta vuokraama talo oli kuulemma kylmä, mutta meillä oli mukavan lämmintä. Asuimme kaksikerroksisen talon yläkertaa - kellarikerroksessa olisi ollutkin kalsean kylmä.

Talon yläkerrassa oli meidän perheen huone, josta oli käynti omaan kylpyhuoneeseen ja suihkuun. No, ei muillakaan sen huonommin ollut: talon toisessa "siivessä" oli kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Yläkerrassa oli myös yhteinen olohuone ja talon kokoon nähden yllättävän pieni mutta hyvinvarusteltu keittiö.

Yläkerrassa oli italialaiseen tapaan kivilattiat - mutta yllätykseksemme pelkästään olohuoneessa ja keittiössä. Makuuhuoneiden lattiat olivat puuta. Kannoimme muista huoneista paksut pehmeät matot olohuoneeseen, jotta Silvalla oli turvallisempaa muksahdella ja koko porukalla oli lämpimämmät varpaat.

Alakerrassa puolestaan olisi ollut... no vaikka mitä turhaa. Ööö karaokelaitteet, soittimia (flyygeli, trumpetti, sähköpiano...), kuntoiluvälineitä, koppisauna, höyrysauna, poreamme jne. Joo, kävimme siis siellä lähinnä pesemässä ja kuivaamassa pyykkiä.

Piha oli ihana, uima-allas oli ihana, sijainti oli ihana. Yksi iso miinus silti: terassin päällä pesi pääskysiä, mikä tarkoitti linnunkakkaa kaikkialla. Osa porukasta ei siitä juurikaan välittänyt, mutta oma suhtautumiseni linnunkakkaan on... no, ei kovin hyvä. Kakat onnistuttiin kuitenkin pitämään (suunnilleen) ulkosalla käyttämällä ulkotossuja terassilla ja siirtämällä oleskelualueen tuolit pois akuutin linnunkakkavaaran vyöhykkeeltä.

Meidän vuokraamamme talo oli tämä.

 

4. Rytmin säilyttäminen

Tässä viimeisen vuoden aikana on tullut selvästi todettua, että tirpan tyytyväisyys on suoraan verrannollinen päikkärirytmin toteutumiseen. Jos Silva saa oikeisiin aikoihin ne kahdet parin tunnin päikkärinsä, on meillä seurana perustyytyväinen napero. Muuten saa kuunnella kitinää ja ärtymystä.

Vaikka osa ihmetteli (aika rajustikin) vaunujen mukaan ottamista, meille se oli ehdottomasti yksi tärkeimmistä mukaan pakattavista asioista. Niihin napero nukahtaa helposti päikkäreille - ei tarvitse paljon muuta kuin pihalle, tutti suuhun ja unirätti käteen, ja tadaa: kaksi tuntia unta. Vaunuja käytettiin siis joka ikinen päivä. Kahdesti päivässä.

Aika rankkaa tämä nukuttaminen...


Napero pysyi itse asiassa koko Italian-reissun ajan "kotitalolla". Tämä ei ollut mitenkään etukäteen päätetty, mutta se kävi jotenkin luontevasti niin: isossa porukassa oli joka päivä joku, joka mieluiten lököili omalla pihalla ja leikki naperon kanssa. Ja Silvalla ei tosiaankaan ollut isolla tontilla virikkeistä puutetta - eikä tarvinnut lähteä kuumiin kaupunkeihin paahtumaan.

Ruoan ja yöunien suhteen sen sijaan oli vähän haastetta - syöminen kärsi todennäköisesti kovasta flunssasta ja yöunet vieraasta paikasta. Mutta sanotaan nyt niin, että niistäkin selvittiin. Onneksi me Joelin kanssa saatiin nukkua päiväsaikaan, kun yöt olivat katkonaisia.

 

5. Hyvä "henkilökunta"

Isovanhempien mukanaolon ansiosta naperolle riitti hoitajia - itse asiassa välillä piti vähän kilpailla, että "hei pliis saisinko mä nyt edes ihan hetken hoitaa omaa lastani". Minä sain nukkua aamuisin pitkään, Joel nukkui päikkärit lähes joka päivä, ja eri kokoonpanolla talolta lähti lähes joka päivä jonkinlainen retkikunta päiväretkille lähikaupunkeihin.

"Henkilökunta" oli valikoitunut muutenkin aivan mainioksi: Neuvolantäti-mummi piti huolta naperon perushoidosta ja jopa pottatreenautti Silvan niin, että päiväsaikaan ei juuri vaippoja kasteltu. Psykoterapeutti-mummi puolestaan hoisi henkistä puolta - hänen syliinsä tirppa itse asiassa halusi niin, että äitiä ja isiä alkoi melkein jo mustasukkaisuus kirvellä. Valokuvaaja-ukki otti Silvasta Italiassa yksivuotiskuvat, ja lisäksi ukilla on tapana toimia keittiöguruna niin, että ruokapuolesta ei muun porukan tarvitse juuri huolehtia.

...eikä uima-allaspojassakaan ollut valittamista :)

 

Totta kai kaksi viikkoa samassa talossa on kaksi viikkoa samassa talossa. Mutta jos isovahempien kanssa on puolin ja toisin suvaitsevat ja keskustelevat välit, niin suosittelen lämpimästi!


*******

Ja mitäs sitten seuraavaksi reissuohjelmassa...?

No se Thaimaa! Ja sitten aiotaan jo todennäköisesti vähän seikkaillakin - rinkat selkään, napero mukaan ja menoksi! Kävi vieläpä niin hienosti, että siinä blogiskabassa voittamani Tjareborgin kaupunkilomalahjakortin voi käyttää myös pidempään matkaan (ja jatkaa siis tietysti omalla rahalla itse). Wohoo!

...mutta ensi talvena vasta - nyt nautitaan ensin auringosta omalla kotipihalla!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Toscanan matkalla tapahtui myös sellainen ihme, että päätimme Joelin kanssa viettää kokonaisen päivän ihan kaksistaan - ensimmäistä kertaa yli vuoteen.

Siennaan lähdettiin niin ex tempore -henkisesti, että vasta junan saavuttua asemalle tajuttiin, että emme tiedä kaupungista mitään. Vaikkapa nyt esimerkiksi sitä, missä rautatieasema keskustaan nähden sijaitsee (jep. ei ollutkaan siis ihan keskustassa).

Nääh, mitä me kartalla. Kunhan ollaan kahdestaan ja hengaillaan.

Tai no, oli meillä sentään jotain: blogin Toscanassa asuvalta lukijalta saatu piiiiitkä sähköposti kännykän työpöydälle tallennettuna - niiden vinkkien avulla vietettiin kokonainen kiva päivä kaupungilla. KAUNIS KIITOS, Iiina!

*******

Ilman karttaa hengailu osoittautui ihan hykerryttävän hauskaksi ajanvietteeksi: kuljeskelee vain ympäriinsä ja yrittää päätellä, mikä kaupungissa näyttäisi olevan keskeistä. Eli Siennassa ainakin nämä:

Oho miten iiiiiiso aukio, tämä on varmaan joku keskipiste. Just tämä tässä.

Paljon turisteja, isot portaat ja hieno kirkko (?). Joo, tämä tässä.

Punaruutuinen pöytäliina, ruokalistan kertova englantia puhumaton tarjoilija ja tsägällä tilattu kasvispasta. Siennan paras lounas, tämä tässä.

Tuolla on ihmisiä! Siennan keskeisin näköalapaikka selvästi, tuo tuolla.

Siennan kauhistuttavin näköala korkeanpaikankammoiselle - tämä tässä.

...ja Siennan takkutukkaisin sormellaosoittaja, hopsan - tuo tuossa.

Siennan mahtavin maisema pikkukujalta (tuolta valkoisesta aukosta pitäisi häämöttää joku torni) ja hämmentävin osoituskuva, josta on hävinnyt sekä osoittava käsi että kokonainen torni.

Ja rennon päivän päätteeksi Siennan paras pizza ja maistuvimmat bruschettat.

Helppo sanoa, että nämä olivat parhaat, koska muista ei ole kokemusta.

Ai ja että ajateltiinko Silvaa koko päivänä? No arvatkaa:

Joku laittoi vauvamme vesipulloon.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Ihan yllättävän vino.

"Kukkuu!"

Yllättävää oli myös tämä:

Heippa vaan, säästölinja - äiti meni mummin kaa shoppaan!

 

*******

Silva oli kuulemma viettänyt mukavan päivän muun porukan kanssa, kun itse lähdin oman äitini kanssa junalla Pisaan. Ja ihan superkiva päivä oli meilläkin!

Tshih ja mummi näytti ihan italialaiselta daamilta cappuccinoa hörppiessään:

Oman äitini kanssa kaupunkilomalla - ihan niin kuin ennen.

 

*******

Hmm, loman tässä vaiheessa voisimme ehkä jo vähän skarpata ja viettää jopa ihan kokonaisen kahdekeskeisen päivän myös Joelin kanssa. 

Jo tänään. Wohoo. Nyt lähdetään Sienaan. Aika villiä.

Share

Pages