Ladataan...
Puutalobaby

Viime äitienpäivänä (täällä) kyselin haastattelun muodossa meidän tirpalta, että millainen se meidän perheen äiti on. Mutta hei Joelilta ei ole tällaista koskaan kysytty! Jaiks apua, tää voi päättyä huonosti...

Mutta joo - siis. Bongasin eilen Lentoaskeleita-Rosannalta haasteen nimeltään #husband (tai #boyfriend). Eli että kysytään puolisolta, että kuinkas hyvin hän kumppaninsa oikein tunteekaan. Ja hehe tuleeko töräyttäneeksi samalla joitain sellaisia totuuksia, joita bloggaaja itse on kenties... ...kröhöm höm sanotaan vaikka, että jättänyt vähemmälle huomiolle blogissaan.

Okei, sit hommiin. Joel! Tuu tänne! Mul ois asiaa!

"MMMGH."
"Kulta, mulla ois täällä sulle tällaisia kysym...?"
"EI."
"Kun että tää on sellainen hauska haaste, että mä kysyis..."
"ET."
"Eiku oikeesti, kuuntele nyt - et sä niinku vastais..."
"EN."

Sanoinko jo, että apua?

Joelin vastaukset tavallisella tekstillä - omat kommenttini (jos niitä on) kursiivilla.

1.    Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

"No hän on katsonut telkkaria kerran viimeisen vuoden aikana, silloin tuli viimeiset kappaleet siitä konsertista Lastensairaalan hyväksi. Siis sitä, missä oli itse ollut paikalla."
"Joo. Jari Sillanpää hetkuttamassa lanteita ja laulamassa Gangnam Style."

2.    Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

"Öljyä ja balsamiviinietikkaa."
"Helppo. Sähän siinä sitä just laitat."
"(mumisten) Minkä kastikkeen valitsee salattiinsa..."
"...se mitään kastiketta itse valitse - mä valitsen ne sille."

3.  Mikä on hänen inhokkiruoka?

"Onks se mitä - 12 vuotta?"
"Vastaa!"
"No se ei syö mitään, mikä haiskahtaa tai maistuu merelliseltä."
"En niin."

4.    Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

" Ei mennä."
" ...mut JOS me mentäis."
"Ei me mennä."
"No vaik lasten kanssa lounaalle...?"
"Mhhhg."
"NO HEI MITÄ MÄ AINA SYÖN RAVINTOLASSA?"
" Panner Chilin. Mutta se ei ole mun vastaus. Se kysymys oli ILLALLISELLE ja DRINKEILLE, ja ei me mennä."

5. Mikä on hänen kengänkoko?

"36."
"Joo."

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

"ROINAA."
"Ha. Ha."

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

"No mitä sä nyt syöt joka päivä kyllästymättä. Mun laittamia pöperöitä. Tässä on aika monta ruokakysymystä."

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

"Et sä kyllä oikein kuuntele mitään musiikkia."

8.  Minkälaisista elokuvista hän pitää?

(pitkä katse)
"Vaikea sanoa, kun ei se koskaan muista jälkeenpäin, että mitä se on nähnyt."
"Kyllä mä joskus muistan jotain! Joskus. Ehkä."
(hiljaisuus)
"Oliks toi sun vastaus?"
"Oli."

9.  Minkä väriset silmät hänellä on?

"Enemmän tai vähemmän siniset."
"Joo."
"Usein väsymyksestä punaiset."
"Joel!"

10. Kuka on hänen paras ystävä?

"Hmm. Kuka on sun paras ystävä? En mä tiedä. Ehkä S? Varmaan? Te ainakin useimmin näette."

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

"Ai mitä mä teen USEIN?"
"Joo."
"Ärähtelen."

13. Missä hän on syntynyt?

"Olettaisin, että Kuusamossa?"
"Itse asiassa en ole."
"Käydäänkö sieltä synnyttämässä jossain keskussairaalassa?"
"Nykyisin taidetaan käydä, mutta ennen synnytettiin siellä. Mutta mä en oo syntynyt siellä. Mä oon syntynyt Kemissä."
"Ai mitä? Kemissä? Mitä sä siellä?"
"Me asuttiin siellä."
"Täh? Ai jaa. Mä en tiennyt tuota. Koska te muutitte Kuusamoon?"
"Mä olin alle vuoden; ehkä jotain kolme kuukautta vaan."
"Oho, toi oli uutta. Tai on siitä ehkä ollut joskus puhetta, mutta en muistanut."

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

"Onpa paljon ruokakysymyksiä! Ei se tykkää kakuista."
"En niin."

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 

"NO NIIN!!!!!" (nauraa)
"No sano se nyt sit vaan."
"Bloginsa."

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

(taas se katse)
"Eikä. Tähän nyt pitäis sanoa jotain hauskaa. En mä keksi mitään hauskaa. Äääääh en mä halua keksimällä keksiä mitään hauskaa."
"No sano vaan jotain, ei sen tarvitse olla hauskaa."
"No kirjoittaa."

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

"Ei enää ruokakysymyksiä! Mä en vastaa enää yhteenkään ruokakysymykseen! Onko näiden kirjoittaja ollut jotenkin nälissään?"

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

(kahden sekunnin hiljaisuus)
"APUA MISSÄ SE MUN LOMPAKKO SIT OLIKAAN, OLIKS SE UNOHTUNUT SINNE JUMPPAKASSIIN!?!?", säntään etsimään kadoksissa olevaa lompakkoani. Löytyi.
"Eli EI lompakkoaan. Ei myöskään puhelinta, koska sitäkin etsitään ihan jatkuvasti. No ehkä kameraa."
"Mitä muuta?"
"En mä tiedä - häpeää, syyllisyyttä ja pettymystä?"
"JOEL!!!!"
"No vaikka rakkautta, perhettä ja univelkaa."
"Kiitos." (tekoloukkaantuneella äänellä)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

"Lapsemme."
"EI!!!! Et vastaa noin!!!!"
"Sotku."
"No eikä saa! En mä ärsyynny sotkusta! Et nyt sano noin!"
"Siitä, kun sä et löydä mitään ja sulla menee hermo, kun sä oot myöhässä jostain ja etsit 15 minuuttia jotain, mitä sä oisit voinut etsiä jo kaksi tuntia sitten."
"Heeeeei! Nyt sä sait sen kuulostamaan ihan mun omalta syyltä!"
(pyörittelee silmiään)

20. Entäs piristymään?

"Seksi."
"Ja Matti Nykänen."
"Mitä?"

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

(silmien pyöritystä)

22. Millainen hän on vaimona?

"Mitä sä sanoit?"
"Että millainen hän on vaimona."
"Hahahaha mä kuulin, että millainen hän on raivona."
(hiljaisuus)
"Hei aiotko sä vastata?"
"Se oli jo ihan hyvä vastaus."
"SANO."
"No ihana. Ihana on vaimona."
"No kiitos." (tekoloukkaantuneella äänellä)

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

"Heti eka kesänä, kun alettiin seurustella. Ihan silloin pian se oli."
"Niin oli. Mut muistaksä muuten, että mä tapasin ekana sun isän?"
"Aaaa joo. Se tuli mun kämpälle tuomaan mulle jotain, mitä se oli?"
"No multa oli edellisenä yönä ravintola-avajaisissa joskus pilkun tietämillä varastettu laukku ja puoli omaisuutta. Se liittyi jotenkin siihen. Ja mulla oli krapula ja vuosisadan morkkis."
"Aaa niin joo, sä olit siinä myös hukannut mun avaimen ja se toi niiden varakappaleen."
"Aaaaaa. Miten noloa. Mutta mä muistan, että mä ajattelin heti, kun mä näin sen, että hei just tuollainen sustakin tulee sit vanhempana."

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

"Hänen uusin villitys... Onks sulla aikaa johonkin villityksiin? Jos on, niin mäkin haluan."

25. Millainen on hänen kotilook?

"Miesten kalsarit ja nuttura."


No, sehän meni hyvin.

"Kiitos."
"Älä tee tällaista enää koskaan."

(kaikki kuvat itse otettuja ja ajalta ennen lapsia)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

(TMI-varoitus; sisältää K18-matskua)

Joskus sitä kuulee, kuinka bloggaajien elämä on blogin perusteella sellaista kateutta herättävää kiiltokuvaa. Oletan, että minun osaltani se ei (kai?) pidä paikkansa; tästä on (suurimmaksi osaksi) kiiltokuvat kaukana.

...mutta sitten tulee hetki, jolloin on sellainen ylitsepursuilevanhihkuvanonnellinen riemuolo, jolloin tekee mieli huutaa, että hei maailma, kuulkaa - just tänään mun elämä on ollut täydellistä! Että leijuu onnessa ja hyvässä olossa fyysisesti ja henkisesti, ja kaikki on vaan niin h*vetin (anteeksi) hienoa.

Tänään.

Aamupäivän olin kampaajalla. Join kahvia ja selasin sisustuslehtiä.

Pähkäilin, onko kierrätysryhmästä (3 eurolla!) ostettu unelmanpehmeä puuvillamekko ok just näin vai näytänkö olevani matkalla sunnuntaikirkkoon.

Kun tulin kotiin, vahvat kädet riisuivat minulta sen mekon ja päädyin valkoisille lakanoille harrastamaan seksiä kuuman miehen kanssa, joka muuttuu minun silmissäni vuosi vuodelta vain kuumemmaksi ja joka saa minut unohtamaan, että minulla on plus kahdeksan kiloa ja raskausarvet.

Ei h*vetti miten paljon rakastan.

Jälkeenpäin meillä oli aikaa loikoilla lakanoihin kietoutuneena ja jutella.

Päiväunien jälkeen leikin hetken lasten kanssa. Joel teki lounaaksi halloumisalaattia.

Lähdin perjantai-illan zumbaan. Tunti oli mahtava. En osannut mitään, nauratti ja tuli ihan sairas hiki.

Kun ajoin kohti kotia, aurinko paistoi ja auton mittari näytti + 21. Auton radiosta kuului Oasiksen Wonderwall. Olin niin onnellinen, että teki mieli itkeä ja ehkä vähän itkinkin.

Peseydyin.

Lapset katsoivat uutta, kirjastosta lainattua Titi-nalle-dvd:tä ja tajusin, että en ole kuullut yhtään huutoa ja kitinää koko päivänä. Alakerrassa leijui ihana tuoksu; Joel oli tehnyt minulle lautaselle valmiiksi munakoisoherkkupöperöä.

Avasin jääkaapin ja siellä oli siideriä ja mansikoita.

Kyllä, minun elämäni on juuri nyt täydellistä. Ylitsepursuilevan rinnassakipuilevantunteisen ylikuplivan onnellista. Minulla on maailman rakkaimmat lapset ja rakkain mies.

Se mekko taitaa olla ihan hyvä näin. En mennyt kirkkoon. Menin sänkyyn.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Mietin eilen illalla ennen nukahtamista - älkää kysykö miksi - Hotelli Kuusamoa.

Lapsuusmuistojen sivulauseissahan tämä on vilahdellutkin; asuimme siis lapsena aivan Hotelli Kuusamon kyljessä. Se taisi olla siihen aikaan Kuusamon keskustan ainoa hotelli, tai hmm joku matkustajakoti siellä taisi sen lisäksi olla.

Tiedättekö sen hotellin? Kolme kelohonkaa siinä edessä, ja joku outo kodan (?) muotoinen törötin katossa. Edessä iso parkkis, sen läpi pyöräilin päivittäin. Siinä Rippe-koira puraisi minua polvitaipeesta. Au.

Lapsen silmiin koko hotelli oli yhtä aikaa kiehtova mutta myös jotenkin... ...epämääräinen. Sanoisin ehkä "syntinen", jos se ei kuulostaisi niin kummalliselta. No, ihan yhtä kummalliselta tuo "epämääräinenkin" kuulostaa. Mutta vähän niin kuin sellainen samanlainen mielikuva kuin jostain amerikkalaisen elokuvan tienvarsimotellista nykyään.

Yritin päästä eilen illalla sen 80-luvun alun kuusamolaislapsen sielunmaailmaan - mikä siinä hotellissa oikein oli?

Ainakin vieraita ihmisiä. Sellaisia ei-kuusamolaisia; sellaisia, jotka eivät olleet kenenkään tutun äitejä tai isiä tai sukulaisia. Joskus ne (tai lapsen mielestä siis aina) puhuivat vieraita kieliä. Ja siis siellä ne vaan yöpyivät hotellissa eivätkä omissa kodeissaan. Miksi ihmeessä?

Tosi epäilyttävää. Ihan varmasti joivat alkoholiakin. Polttivat tupakkaa.

Tajusin: me ei ikinä yövytty lapsena hotellissa. Lomilla oltiin mummolassa, ja kesälomamatkoilla yövyttiin tutuilla tai ainakin kerran jossain mökkikylässä - yhtenä kesänä oli vuokrattu asuntovaunu (mun vaatimuksestani; Kuusamossa oli ollut joku asuntovaununäyttely ja olin sen jälkeen vakuuttunut, että asuntovaunu on parasta ikinä mitään). Muistan edelleen, miten isä ajoi motarilla viittäkymppiä ja muut autot tööttäilivät ja näyttivät keskisormea.

Mutta joo, hotellikokemukseni rajoittuivat siis muutamaan "hotkussa" järjestettyyn juhlatilaisuuteen, jossa istuttiin jäykkinä valkoisilla pöytäliinoilla katetuissa pöydissä. Leikkihuone siellä oli, jossain maan alla. Se oli pimeä paikka, siellä oli pitkä liukumäki ja jotain... ...meinasin sanoa pallomeripalloja, mutta ne taisivat ollakin jotain pehmeitä tyynyjä. Jotain sellaista kuitenkin.

Sinne ei olisi tietysti saanut mennä, jos ei ollut hotellivieras. Mutta ihan yhtä itsestäänselvästi me sinne salaa tietysti mentiin.

Me ei muuten myös koskaan syöty ravintoloissa. Siis silleen niinku ikinä koskaan milloinkaan. Muistan ikuisesti, kun kerran kouluikäisenä (luultavasti kuudennella luokalla) kävin kaverin perheen kanssa Kuusamon Martinassa. Siellä oli jotain kummallista lehtipihviä. Yrttivoita päällä. Tosi eksoottista, puhuin siitä pitkään. Teininä käytiin silloin tällöin Martinassa syömässä sipulirenkaita.

Hampurilaisravintola Kuusamoon tuli, kun olin muistaakseni ysillä tai lukiossa. Rolls. Hampurilaista (yih sentään; aivan liian outoa) en koskaan suuhuni laittanut, mutta nyhersin ranskiksia ja join cokista ja pidin kavereiden kanssa sellaista tyypillistä teinityttömeteliä.

*******

Olen usein ajatellut, miten maailma on muuttunut niin kovasti oman äitini lapsuuden ja minun lapsuuteni välillä. Mutta ei läheskään niin paljon minun lapsuuteni ja meidän tyttöjen lapsuuden välillä.

Äitini oli 37-vuotias minut saadessani ja minä samanikäinen Seelan syntyessä. Eli teoriassa äitini ja minun lapsuuden, ja vastaavasti minun omani ja meidän tyttöjen lapsuuden välillä on saman verran vuosia.

Äitini lapsuudessa 40-luvulla ihan oikeasti ei perheessä ollut välttämättä kenkiä jokaiselle lapselle. Ei sisävessaa tai juoksevaa vettä. Äitini muistaa, kun maistoi ensimmäistä kertaa tomaattia. Se oli kuulemma tosi pahaa - ei ollenkaan sellaista kuin tutut perunat, porkkanat ja lantut.

Minun lapsuudessani oli My Little Ponyt ja Turtlesit. Käytiin ostamassa R-kiskalta jätskiä. Tuntuu, että se ei monilta osin juurikaan eroa meidän tyttöjen lapsuudesta.

Toisin kuin äitini lapsuus, johon ero on aivan massiivinen.

Ei ihmekään, että joskus ei ihan täysin ymmärretä toistemme ajatuksenjuoksua.

Mutta sitten taas, kun tajuaa vaikka nuo omat lapsuuden hotelli- ja ravintolamielikuvat - ihan näin yksittäisinä asioina. Että meidän tytöt vetävät naan-leipää ja kormakanaa ihan peruksenaan. Silva on käynyt jo vatsassaollessaan Vietnamissa, ja sen jälkeen Italiassa, Thaimaassa, Tallinnassa ja Espanjassa.

Minä kävin eka kerran Teneriffalla viidennellä luokalla äidin kanssa. Sitä ennen olin käynyt pari kertaa "rasvaretkellä" Haaparannassa. Ennen täysikäistymistäni olin käynyt ulkomailla (mukaanlukien Ruotsin ja Tallinnan) yhteensä kolme kertaa.

Oma lapsuudenmaailmani keskittyi Kuusamoon sekä mummolapaikkakunnille Posiolle ja Kittilään. "Muu Suomi" oli lähinnä Linnanmäki, Särkänniemi ja Puuhamaa. Ja "ulkomailla" tapahtui kauheuksia, kuten Olof Palmen murha (josta mulla ikuiset traumat) ja Ceaucecu (jonka teloituskuvan näen myös ikuisesti verkkokavoillani).

Että onhan meidän lasten maailma varmaan aika eri tavoin muodostunut jo ihan jostain syväperusteiltaan. Alkaen ihan tyyliin siitä, että kaikilla ystävillä ei ole samanlainen ihonnväri.

Mun mielestä lasten saamisen jälkeen on aina ollut jotenkin jännää se ajatus, että tämä meidän elämä on nyt se, mikä näille lapsille tulee olemaan elämänmittaisesti sitä normaalia. Että tällaista se elämä on silloin, kun se on ihan tavallista.

Sen varaan tavallaan rakentuu näiden lasten elämässä kaikki. Sitten sitä tietysti teini-iässä ja aikuisena ravistellaan ja lopulta löydetään se oma tapa elää.

Ja se on sitten taas seuraavan sukupolven normaalia.

 

 

Share

Pages