Ladataan...
Puutalobaby

Yhteistyössä: Stokke

Tirppa-vauvalle ostettiin aikoinaan se sellainen Tripp Trapp -syöttötuoli vauvanvaltaistuimineen - siitä silloin joskus silloin pari vuotta sitten bloggasinkin täällä.

Uusi vauva, uusi tuolintarve. Ajatuksena oli automaattisesti ostaa Seelalle samanlainen, johon voisi sitten vaan käyttää Silvalta jäänyttä valtaistuinta - koko perhe saman pöydän ympärille alusta asti! Ollaan nimittäin tosi kovasti tuosta Tripp Trappista tykätty.

Sarjassamme onneksi olemme niin saamatt... pitkään harkitsevaisia. Emme nimittäin olleet ehtineet vääntäytyä kauppaan asti, kun Stokkelta tuli viestiä - esittelivät heidän tuoliuutuuttaan nimeltään Steps. Vastaava idea kuin perinteisessä Tripp Trappissa: vastasyntyneestä koululaiseen asti ja silleen.

Yksi värivaihtoehdoista oli oranssi.

Meille, kiitos!

Tykkäsimme tosi paljon jo siitä meidän aiemmasta vauvanvaltaistuinsyöttötuolista, jonka avulla sai vauvan keittiömeininkeihin mukaan. Varsinkin nykyään Seela tykkää jo kovasti seurailla isosiskon syömisiä ja piirtelyitä pöydän äärellä. Ja isin kokkailuja. Ja äidin... ...ööh, mitä-mä-nyt-sitten-keittiössä-teenkään... valokuvaan? :D

Ekstapisteet tässä mallissa kuitenkin tuolle sitterille. Se on nimittäin ihan oikea, hytkyvä sitteri - ja tosi hyvä sellainen. Tai siis öö ei meillä vertauskohtaa oikeastaan olekaan, kun Silvalla oli ainoastaan sellainen vauvakeinu. Mutta mitä nyt kröhöm olen sittereistä tajunnut. Sitä aiempaa Tripp Trappin Newborn setiä nimittäin voi vain keinuttaa, tämä silleen... ....pomppimalla hytkyy. Jossain vaiheessa se oli jumppapallon lisäksi ainoa paikka, johon vatsanväänteisen vauvan sai rauhoittumaan.

Oikeastaan ihan tuon sitterin takia jos nyt valitsisin Tripp Trappista ja tästä uudesta Stepsistä, ottaisin tämän jälkimmäisen. Tuoliosien hinta (tarkistin äsken Vepsäläisen nettikaupasta - sieltä aikoinaan ostettiin se Tripp Trapp) on näköjään täsmälleen sama, mutta sitteriosissa tämä uusi Bouncer on 50 euroa kalliimpi kuin vanhan mallin Newborn Set.

On se kyllä ainakin meillä ollut tosi paljon enemmän käytössäkin.

Tuoliosista en oikein osaa sanoa suosikkiani. Silmä on sen verran Tripp Trappiin turtunut, että sen puolesta tämä uusi malli vaikuttaa ehkä ulkoisilta ominaisuuksiltaan houkuttelevammalta. Toisaalta (yllätyksekseni) nuo valkoiset osat ovat muovia, kun Tripp Trapp on kokopuuta. Ja meidän ämmiltä miinusta siitä, että se meinaa joka kerran ohittaessaan kompastua noihin leveneviin jalkoihin.

Mutta joo, jos joku on juuri menossa Tripp Trappia ostamaan, suosittelen kyllä vilkaisemaan myös tätä uutta mallia!

...ja mikä tärkeintä, Seela hyväksyy:

"Älä häiritse mua, mä oon just lukemassa."

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tämä onkin sitten näköjään se aika vuodesta, kun lähes jokainen ajatus alkaa sanoilla "tasan vuosi sitten". Että sori vaan - erilaisia muistelokuohahduksia luvassa todennäköisesti ainakin ensi perjantaihin asti; silloin Silva täyttää vuoden.

Mutta Silva ei ole tämän puutalon ainoa synttärisankari. Tänäänkin on syntymäpäivä!

Ja nyt tulee siis se "tasan vuosi sitten" -lause:

Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen Puutalobaby-bloggaukseni!

Idean blogin perustamiseen olin saanut muutamaa päivää aikaisemmin. Se tuli aika spontaanisti, "hei tää vois olla kiva juttu" -tyyppisesti, ja tapani mukaan en asiaa kovin pitkään puntaroinut. Hommiin vaan! Blogin nimi syntyi välittömästi eikä tyylilajiakaan tarvinnut pohtia: siitä tulee minun näköistä, tietysti!

Joelilta tieysti kysäisin, että onko ok, jos ollaan koko porukka siinä sitten omilla etunimillämme ja naamoillamme. Ja Joel totesi, että antaa palaa vaan.

"Mä veikkaan, että jos Krista alkaa tuollaista tehdä, ja tuolla sen omalla tyylillä, siitä tulee vielä iso juttu", Joel ennusti kavereille meidän kotiin järjesteyissä nörttibileissä - blogilla oli silloin ikää yksi päivä.

"Nääh. Arvakaa vaan, kuinka paljon maailmassa on blogeja. Oishan se tietty ihan huippua, jos mulle tulisi lukijoita - mutta miten ihmiset mukamas löytäisivät just mut...? Miten sieltä joukosta muka erottuisi, nääh...", olin aika skeptisenä.

Ensimmäisen jutun julkaisun jälkeen istuin möhömahani kanssa tuossa olohuoneen sohvalla ja tuijoin herpaantumatta Google Analyticsin reaaliaikaista kävijäseurantaa: "Yks lukija, mun juttua lukee just nyt joku! Oho eiku se oonkin minä itse. Ja sitten: neljä lukijaa - tuossa on nyt neljä lukijaa!" Vau.

*******

Ja siitä on nyt siis vuosi. Vau sillekin.

Ja vau sille, että miten te kaikki lukijat olette todistaneet tuon mun nääh-ajauksen vääräksi ja löytäneet tänne! Ja VAU sille ajatukselle, että näin moni ihminen ihan oikeasti käyttää (lähes) joka päivästä omaa aikaansa tulemalla tänne puutalobabylandian juttuja lukemaan! Se on lähes käsittämätöntä. Huikeaa. Se tuntuu niin-niin-niin kivalta!

*******

Minulta on kysytty, että mikä saa minut bloggaamaan - ihan ilmaiseksi tekemään jotain näin aikaavievää, ja vieläpä tässä lapsenhoidon rinnalla. Minun on ollut pakko vastata, että syyt ovat varmasti loppujen aika itsekkäät. Totta kai ne ovat itsekkäät.

Ensin on tietysti kirjoittamisen ilo. Haluan kirjoittaa. Mutta minulla ei ole pitkäjänteisyyttä romaaniin eikä taitoa runouteen. Sen sijaan minulle on kai kehittynyt jonkinlainen jännä ominaisuus: pystyn huomaamaan arjesta pieniä hauskoja juttuja, ja ne muotoutuvat päässäni kuin itsestään tekstinpätkiksi.

Ennen blogia naureskelin, että olen kehittänyt itselleni kyvyn nähdä elämän Facebook-statuksina: kirjoitin Facebookiini pikkunäppärän heko-heko-hauskan statuksen joka ikinen päivä. Nyt teen ihan samaa, mutta bloggauksina. Mikä tahansa pieni hetki voi yhtä äkkiä avautua päähäni valmiina blogitekstinä. Sitten vain etsin itselleni ajan napu-napu-naputtaa sen näppäimistön kautta ulos.

Jotkut ovat taitavia vaikkapa piirtämään tai laulamaan. Minä en. Mutta arkielämän näkeminen hauskana lyhyenä tekstinpätkänä on minun oma pienenpieni luovuuden hetkeni. Se tuottaa minulle iloa, nautintoa, onnistumisen tunteita. Bloggaus on mun juttu.

Ja toiseksi on tietysti tämä: tuottaa aivan huikean paljon iloa saada positiivista palautetta. On se sitten sydämen kuva tuohon yläpalkkiin, kommentteja keskusteluketjuun tai yksityisempi viesti omaan sähköpostiin.

Tuntuu aivan mahtavalta, jos on pystynyt herättämään omilla teksteillä ajatuksia, tunteita. Huomata käynnistäneensä lukijassa jonkinlaisen reaktion, joka voi johtaa jopa johonkin omaan oivallukseen. Asioiden jakamiseen. Vertaistukeen. "Niin meilläkin" -toteamukseen. Kommentteihin. Mielipiteisiin. Lukijoiden omiin, joskus pitkiinkin kertomuksiin keskustelussa.

Ikään kuin ei olisikaan vain minun blogini vaan useita tarinoita yhdessä - joskus te lukijat kirjoitatte omista kokemuksistanne ihan yhtä pitkästi kuin minäkin. Se tuntuu aivan hurjan hienolta.

Kiitos!

*******

Ai niin, otsikossa lukee myös synttäriarvonta!

Halusin siis blogin yksivuotispäivän kunniaksi arpoa jotain kivaa. Mutta mitä? Mietin sitä aika pitkään: sen pitäisi olla puutalobabylandian tyyliin jotain sopivan arkista, näppärää ja sellaista, mistä itse ollaan tykätty. Ei mitään luksusta vaan joku normaali naperoperheen peruskäytännöllinen juttu.

Ja sitten mieleen tuli tämä:

Sormiruokaileva napero? Itsevärjätty ruokalappuharso? Avocadopastan pääaines sotattuna pöytään? Ei, vaan tuo syömisalunen: Stokken Table top.



Meillä oli Silvan ruokailualustana ensin sellainen ihan tavallinen Ikean lintukuvioinen ruokailutabletti. Mutta kun sormiruokailukokeilut aloitettiin, niin todettiin, että me taidetaan tarvita jotain vähän... ...no: vähemmän lattiallelentelevää.

Sitten keksittiin tuo Stokken Table top. Eli tuollainen imukupeilla pöytään kiinnitettävä alunen, joka on superhelppo pyyhkiä puhtaaksi, ja lisäksi siinä on vähän kohotetut reunat - napero voi kaataa siihen vaikka kokonaisen vesimukillisen (ja kaataakin) ilman, että koko ruokapöytä alkaa lainehtia.

On se vaan hyvä. Ja arkinen. Ja näppärä.

Niinpä ihan omin pikku kätösin näpytin sähköpostia Stokkelle ja kysyin nätisti, että haluaisivatko he kenties lahjoittaa tällaisen Table topin arvontatarkoitukseen. Ja sieltä vastattiin, että tottahan toki. Jee!

Jee, sanoo myös avocadosuu.



Siispä arvotaan!

Mitään sen kummempia kommervenkkejä ei tarvita - muuta kuin että jätä tähän kommenttikenttään yhteystietosi (meiliosoite), jos haluat osallistua arvontaan! Ja aikaa voisi olla vaikka ke 3.4. klo 12 asti, niin saadaan myös tällä hetkellä pääsiäislomailevat lukijat mukaan.

Itseäni kiinnostaisi kuitenkin myös tällainen: mikä on ollut lempihetkesi/ lempibloggauksesi puutalobabylandiassa? Vaikkapa kutkuttavanhauskin tai itkettävänkoskettavin juttu? Tai ylipäänsä joku, mikä sinulle on jäänyt päällimmäiseksi mieleen?

Osallistua voi siis tuohon kysymykseen vastaamattakin - mutta olisi vaan tosi kiva kuulla, mikä teidän mielestänne on ollut kuluneen blogivuoden huippukohta!

*******

 

Krista, Joel & Silva kiittävät kaikkia lukijoita puutalobabylandian ensimmäisestä vuodesta: olette tärkeitä ja tykkäämme teistä kovasti - KIITOS!

 

 

ps. ei sisällä mainoslinkkejä, mutta tuo Table top -alunen on siis pyydetty Stokkelta tähän arvontaan - siksi alla merkintä "yhteistyö"

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Joskus sitä vaan ha-lu-aa jotain. Tavallisimmin jotain kallista. Ja ehkä myös vähän turhaa.

Jo raskausaikana haaveilin tällaisesta - viiden viikon pakkoleposairausloman aikana oli aikaa googlata kaikenlaista. Logiikkani toimi (ontuen) jotenkin näin: jos me JOKA TAPAUKSESSA joskus ostetaan syöttötuoliksi Stokken Tripp Trapp, eikö se olisi järkevää ostaa jo nyt. Niin, ai ja sitten myös sellainen Newborn Set...

...koska siis senhän saa sitten varmasti huuto.netissä myytyä (ja muita selityksiä).

Kuvasta voi jo ehkä päätellä, miten kävi.

No, järkiperustein käydyn keskustelun jälkeen todettiin, että pärjäämme kyllä ilmankin - ja onhan se aivan liian kalliskin. Ja niin edelleen.

Kielteinen hankintapäätös siis tehty, kops nuijalla pöytään ja tätä ei osteta. Paitsi että arviolta kolmen päivän kuluttua asiasta keskustellaan jälleen.

Ja kun tämä keskustelu oli käyty noin seitsemänkymmentäkaksi kertaa, totesimme että hmm, äiti taitaa todellakin haluta tämän. Klassinen "ostetaan äiti hiljaiseksi" siis.

No kyllä isikin nyt oikeasti tykkää, kun voi syödä ja yhtä aikaa seurustella vauvan kanssa.

Okei, oli se kallis. Ja ilmankin oltaisiin pärjätty. Mutta IHANAA saada edes joskus rauhassa aamupala syötyä ja Hesari luettua - joskus jopa kannesta kanteen. Silva viihtyy hyvin pöydän päässä ja huutelee sieltä turvavöiden alta omia vauvajuttujaan.

Sara-tädin virkkaamat mainiot vaunuilulelut toimivat myös Stokkessa.

...ja siis senhän saa sitten varmasti huuto.netissä myytyä (ja muita selityksiä).

 

Ps. Tämän bloggauksen mahdollisti:

(plussaa hämmentävästä musiikkivideosta)



 

...niin ja tissi.

 

Ps2. Pirpana toivoi joskus blogipostausta siitä, mitä oikeasti tarvitsee laitokselta palatessa. (postaus tulossa lähipäivinä!) Tämä ei ole yksi niistä tärkeimmistä :)

 

Share