Ladataan...
Puutalobaby

Olen kertonut väsymyksestä, vatsavaivoista ja unohtelusta. Mutta olenko varmasti muistanut kertoa, kuinka ihanaa äitiyslomalla olo on...?

Olenko kertonut, kuinka istumme viltillä omalla pihalla: minä virkkaan vihreää nimiäismekkoa ja Silva jokeltelee aurinkovarjon alla?

Entä siitä, kuinka isi tulee töistä kotiin ja lähdemme koko perheen voimin M-kauppaan ostamaan tofujäätelöä?

Tai siitä, kuinka nyt on aikaa nähdä ystäviä keskellä päivää ja hengailla yhdessä lasten ehdoilla, välillä kaaokselle nauraen?

Tämä vai normipäivä toimistolla - hmm, vaikea valinta...

 

Ex-työkaverin siirtolapuutarhapalsta Kumpulassa on maanpäällinen paratiisi - sinne kutsuin itse itseni yllärivierailulle, viettämään ihanaa iltaa entisten työkavereiden kanssa.

"Uskomatonta! Vasta sä kipitit vauhdilla korkkareissasi siellä toimiston käytävillä. Ja yhtä äkkiä sulla on sylissä tuollainen vauva ja olet siinä ihan luontevasti äitinä", Sanna ihmetteli.

No, luontevuudesta olen ehkä eri mieltä - mutta ihmeellistä tämä minunkin mielestäni on.

Ihania ihmisiä, keskikesän aurinko, siirtolapuutarhaparatiisi, valtava pionipaljous, kivoja juttuja ja yhteisiä muistoja, kikatusta, naurua - ja äidillekin kaksi lasia skumppaa.

Johtuuko se edelleen hormoneista, vai ovatko nykyiset onnen hetket vielä entistäkin onnellisempia?

Osasin varautua raskausajan vaivoihin, yövalvomisiin ja vauvaperheen kaaokseen. Mutta miksi kukaan ei koskaan kertonut, miten ihanaa äitiyslomalla on? Tai jos kertoi - miksi minä en kuunnellut?

Share