Ladataan...
Puutalobaby

Viimeisetkin pohjoisen-vieraat on nyt roudattu asemille, lattiat on imuroitu, rääppiäiskakut syöty ja sekalaiset löytötavarat (Canonin digijärkkäri ilman akkua? puuboksillinen käsin käärittyjä burmalaisia savukkeita?) kerätty yhteen.

Nyt vähän väsyttää.

Ja nyt se sitten iski. Nimiäiskrapula. Ei siis oikea: ensimmäistä Fresita-maljaa äiti ei ehtinytmuistanut juoda, toinen kaatui hörppäämättömänä keskelle juhlapöytää. No okei, se kolmas sentään osui suuhunkin.

Miksi tämä pää toimii näin? Vaikka nyt pitäisi iloita onnistuneista juhlista, mielessä pyörii epämääräinen möykky "äh"-ajatuksia. Äh miksi mä olin niin älyttömän kireä ja stressaantunut? Äh miksi en osannut olla oma rento itseni? Äh miksi en tajunnut oikoa Silvan mekkoa valokuvia varten? Äh miksi ei otettu enemmän perhekuvia? Äh miksi se menee niin, että vierastulvassa (laskujemme mukaan 36 juhlijaa) ei mitenkään ehdi vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa - ja swoosh vaan, sitten he lähtevät lähes kaikki yhtä aikaa ja kaikki on ohi. 

Teki mieli tarttua viimeisiä vieraita kiinni lahkeesta ja huutaa, että älkää vielä menkö, juhlitaan vielä vähän, aurinkokin vielä paistaa. Korkataan vielä yksi Fresita ja ollaan vaan. Maailman parhaita kakkujakin on kaksi jäljellä. Kakkua, kakkua!

Iik olivatko nämä ihan paskat bileet, kun jo nyt lähdette? Ei lopeteta vielä. Pliis? Jos mä nyt oisin vähän vähemmän kireä, jos lupaan?

***

Sitten toisaalta: Ah, ihana rauha! Isillä vielä viikko lomaa jäljellä - nyt ollaan vaan, ei tehdä enää mitään.

Ja vauvaterapiaa! Tahdon vauvaterapiaa! Olen juhlien jälkeen juossut Lintsit, Jumbot ja Korkeasaaret. Nyt tahdon vaan pysähtyä ja silitellä ja paijailla tuota pientä tyyppiä enkä tehdä mitään muuta moneen päivään. (öö paitsi käydä kampaajalla huomenna)

Juhlien jälkeisessä vauvaterapiassa.

Enkä voi kuvitella mitään parempaa kuin oman perheen omaan sänkyyn ensi yönä. Patjapoliittisista syistä isi on nukkunut muutamat viime yöt tatamien päällä, intialaisilla lattiatyynyillä, Silva omassa Stokkessaan, ja äiti... no, äiti ei ole nukkunut.

Viimeisenä yönä kello 3 äiti sitten nosti vauvan pinnasängystä sille ainoalle kotiväelle jätetylle patjalle ja käpertyi itse kovalle puulaverille viereen. Sitten tuli uni.

Äiti on joskus aika hölmö.

 

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Sanoiko täällä juuri viimeksi joku puutalobabybloggaaja, että "meille ominaiseen ei-nyt-stressata-tästä-liikaa" -tyyliimme...? Mihinköhän hemmettiin SE bloggaaja stressittömyystyyleinen nyt on hävinnyt? Ja voisko se tulla tänne v*u SIIVOAMAAN?

Nimiäiset ovat siis ylihuomenna, ja tänään täällä Toukolassa on havaittavissa pientä (ha!) stressihermon kiristymistä. Kuultu on jopa sellaisia kirosanauutuuksia (kun JOKU oli kiilannut sellaisen maalitelavarsisysteemin silityslaudan väliin ja ängennyt koko systeemin kakluunin taakse ja JOKU sai sen niskaansa), että niitä ei kyllä siellä pyhäkoulussa ole opittu. Ehkä riparilla?

Totta kai Silvalle tuli nyt vielä en-viihdy-muualla-kuin-sylissä -päivät päälle. Tekemistä ei edes ole ihan mahdotonta määrää (mekkokin jo viimeistelyvaiheessa), mutta kun se tekeminen keskeytyy kolmen minuutin välein... Aaaaaaa.

Ääääh ja tän piti olla se stressitön juhla. Missä on mun rentous? Missä mun mantrat? Om! Om! Om p*rkele!

(anteeksi)

Share

Pages