Ladataan...
Puutalobaby

"Kops", sanoi rautainen trapetsi, kun Kristan takaraivoon kalahti.

"Rautainen. Trapetsi. Tipahti. Takaraivoon", toisti päivystävä lääkäri monotonisella äänellä ennen kuin potilaan yöksi kotiin lähetti.

"Vaatteet! Mä haluan tällä kertaa vaatteet!", uikutti huuto-oksentava Krista ennen kuin aamuyöllä ambulanssiin rojahti.

"Silva itkee", viestitti Joel, kun yön tapahtumista järkyttynyttä naperoa hoivasi.

"Mä oon äitiyslomalla", vastasi potilas, kun lääkäri tajunnan tilaa päivämäärää kysymällä testasi.

*******

"Heti takaisin, jos miehesi huomaa, että alat puhua höpöjä", pitkän tarkkailuyön jälkeen kotiin lepoon ja tarkkailuun päästävä lääkäri linjasi.

"...ja sit se vaan seuraavana yönä kuoli", tilannetajuton taksikuski omasta tutustaan tarinoi.

"Äidin vaistot! Mä oon koko viime yön nähnyt painajaisia, että joku yritti hakata jotain pientä eläintä päähän", oma äitini puhelimessa ihmetteli.

*******

Lepoa ja tarkkailua. Ja sanokaa, jos mä alan puhua höpöjä.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Ennen oli kaikkein kamalinta, jos kissalle tapahtui jotain. Vaikkapa elokuvassa. Saatoin istua 12 tuntia Night Visionsin uumenissa ja katsella japanilaisia splättereitä, joissa aivot roiskitaan tapetille mitä arvaamattomimmilla tavoilla - mutta jos kissalle tapahtui valkokankaalla jotain, alkoi rintaa pakottaa ja sydäntä särkeä.

Ja kappas, nyt kaikkein pahimmat uutiset ovat. No arvaatte-kyllä-mitä.

Niin kuin tämän aamun Hesarissa tämä:

Kahdeksan lasta kuoli elokuun ensimmäisellä viikolla lämpöhalvaukseen eri puolilla Yhdysvaltoja. Auts. Jo otsikon nähtyäni aamupalaleivät alkoivat tuntua tavallista vaikeammilta niellä.

Uutisen mukaan tämän vuoden aikana 23 lasta on kuollut kuumissa autoissa Jenkeissä. Viime vuonna 33 lasta, sitä edeltävänä vuonna 49 lasta. 

No joo, ehkä kuitenkin suht pieniä lukuja verrattuna esim. siihen, kuinka paljon lapsia luultavasti kuolee liikenneonnettomuuksissa. (tosin niitä lukuja en tiedä, mutta näin voisin kuvitella) 

Mutta pitkäaikaisimmat lukijat varmasti muistavatkin, että sattuneista syistä tuo lämpöhalvausriski... hmm, sanotaan nyt että tuntuu näin pohjoisiin olosuhteisiin nähden aika varteenotettavalta - vaikka syy tuolle meidän tapaukselle ei koskaan varsinaisesti selvinnytkään. Pitkän kommentointiketjun tuoreessa päässä muuten myös Vierailija kertoo aivan vastaavantyylisestä tapauksesta. Huh huh, hurjaa...

Okei takaisin uutiseen.

Sen mukaan valtaosa lasten lämpökuolemista ei johdu vanhempien virhearvioista vaan unohduksista. Uhh. Jotenkin vielä pahempaa - vanhempien kannalta siis. Unohdukset tapahtuvat niin äideille kuin isillekin, ja kaikissa sosiaaliluokissa. Yhteisenä tekijänä vanhemman kohonnut stressitaso ja univaje. Kuulostaa aika... ...vanhempana olemiselta.

Jos tässä vaiheessa alkaa jo kuristaa kurkkua, ei ehkä kannata lukea eteenpäin. Minä luin.

Suht pieneen uutiseen on mahdutettu mukaan myös esimerkki - todennäköisesti sen osoittamiseksi, että tapaukset eivät ole sattuneet vain "epämääräisissä" perheissä.

Tietoliikennealan yhtiössä päällikkönä toimiva mies oli unohtanut 17 kuukautta vanhan Payton-tyttärensä autoon maaliskuussa - kamalin seurauksin. Aamulla hän oli käyttänyt vauvaa lääkärissä ja sitten pokkana ajellut työpaikalleen. Ja kun hän illalla töistä lähtiessään oli alkanut laittaa kannettavaansa auton takapenkille, hän löysi lapsen kuolleena takapenkiltä, takaperin olevasta turvaistuimestaan.

Kamalan kamalan kamalan kamalan kamalan kamalan kamalaa. Eli että aika kamalaa.

Kuolleen lapsen löytäminen oli kuulemma elämän vaikein hetki. Toiseksi vaikein hetki oli lapsen äidille kertominen.

(tässä vaiheessa kurkkuuni juuttuneet aamupalaleivät alkoivat jo pyrkiä ylöspäin)

Jatkuu vielä, jatkuu jatkuu:

Lasten unohtaminen autoon on (HS:n siteeraamaan The Washington Postin mukaan) kuulemma kasvanut 90-luvulta lähtien. Syykin esitetään: air bagien yleistyttyä turvaistuimet on siirretty takapenkille ja turvallisuussyistä käänetty selkä menosuuntaan päin. Aika karua: poissa silmistä, poissa mielestä?

Toisaalta kun ajattelee meitä univaje-märkäpahvilaatikkopää-vanhempia, en ihmettele oikeastaan ollenkaan.

Unohdus tai "tavallinen kuumuus" - meillä Silva siirtyi kesäkuisen tapauksen jälkeen etupenkille matkustamaan (air bag pois päältä, selkä menosuuntaan) silloin, kun ajelemme vauvan kanssa kaksistaan. Näin pystyn paremmin seuraamaan lämpötilaa ja muutenkin vauvan kuulumisia - meidän pikkautossa kun näköjään takana voi olla hyvin erilainen lämpötila kuin edessä. Ja kun Joel on kyydissä mukana, isi ja vauva matkustavat yhdessä takapenkillä.

Myös lämpömittarista on tullut meille vakivaruste - kevytrakenteisten Bugistenkin lämpötila voi nousta hetkessä yli kolmenkymmenen.

Kutsukaa vapaasti neuroottiseksi tai ylivarovaiseksi ja muistuttakaa, että nämä tapaukset ovat Kuitenkin nii-iii-iin harvinaisia - SILTI suosittelen vakavasti lämpömittarin käyttöä kaikille.

Turvallista loppukesän auringosta nauttimista kaikille, ystävät!

Share