Ladataan...
Puutalobaby

Kerroin eilen meidän ihanuustyhjästä kalenterista, ja samaan aikaan Isyyspakkauksen Tommi kirjoitteli heidän taaperonsa hienosti sujuvasta matkailurytmistä. Niinpä ajattelin itsekin vielä vähän jatkaa aiheesta (lue: aiheen vierestä) kertomalla, miten meidän kalenterityhjät lomapäivämme oikein kuluvat - tekemistä nimittäin mahtuu sopivissa määrin meidänkin lomailuun, vaikka täydellisellä ex tempore -hengellä täällä elelläänkin.

Lempparileikkipuisto on sopivan varjoisa.
 

Meillä koko perheen kesäpäivän rytmittää tuon tirpan rytmi: kahdet päikkärit edelleen. Ne nukutaan vaunuissa ulkosalla, mikä tietysti vapauttaa paljon äitiä ja isiä; vaunut voivat olla paikoillaan tai liikkeessä, pääasia että ovat suunnilleen varjossa.

 

klo 8-10: Silva herää
Heräämisen aika vaihtelee siis hurjan paljon. Parhaimmillaan tirppa vetelee unia kymmeneen - ihanaa! Minä aamuimetän (muuten tulee itku) ja jatkan uniani, isäkuukautta viettävä Joel ja Silva nousevat aamupuurohommiin. Aamun hereilläoloajan Joel & Silva leikkivät usein sisällä.

noin kaksi tuntia heräämisestä (klo 10-12): nukahtaminen päiväunille
Silva alkaa hieroa silmiä väsymisen merkiksi ja nukahtaa aamupäiväpäikkäreille omalle pihalle. Unta tulee tässä vaiheessa 1,5-2 h. Sillä aikaa Joel yleensä piirtää ja minä juon rauhassa aamukahvia ja bloggailen (kuten nyt) - herään siis itse vasta siinä 10-11-aikoihin (ah). Välillä ollaan myös intouduttu rehkimään puutarhassa Silvan aamupäiväpäikkäreiden aikaan.

noin kahden tunnin unen jälkeen (klo 12-14): tirppa herää
Itkuhälyttimestä alkaa kuulua iloinen "tä! tä!" ja tirppa kurkistelee vaunuverhon alta. Okei ylös siis. Potalla käynti ja lounas - ja siinä vaiheessa käydään "hei mitäs tänään tehtäisiin" -keskustelu.  "No mennäänkö vaikka Lintsille?" "Okei!" Ja sitten mennään. Tavallaan päivä monesti alkaa vasta tästä.

Lintsi tuntui vielä ehkä vähän liian jännältä paikalta.

 

Päivän hereilläoloaika on "Silvan aikaa", silloin tehdään koko perheen voimin jotain kivaa tirpan ehdoilla. No, tai no oikeastaan kyllä muulloinkin Silvan hereillä ollessa... Usein päiväleikkiajalla lähetään leikkipuistoon, tehdään naperokavereiden kanssa leikkitreffejä tai mennään ex tempore vaikka sinne Lintsille tai Korkeasaareen.  Naperokavereita asuu aika paljon tässä lähistöllä, joten "missä ootte just nyt" -tekstiviestejä lähetellään ahkerasti.

Lapsestani tulee talonmies?

 

noin neljän tunnin hereilläolon jälkeen (klo 16-17): päikkäriaika
Välipala syödään usein liikkeellä ollessa - ja sitten vaunuun unille. Matkalla kotiin päin tulee useimmiten uni. Silvan nukkuessa vanhemmat taas puuhastelevat omiaan: viime aikoina minä olen pyllistellyt kukkapenkeissä ja Joel useimmiten lukee tai lepäilee. Joskus tämän unen aikana pyöritään kaupungilla tai vietetään kahdenkeskeistä aikaa piknikillä - useimmiten kuitenkin tässä vaiheessa alkaa tulla iltapäiväväsymys vanhemmillekin, ja kodin rauha tuntuu ihanimmalta vaihtoehdolta.

noin parin tunnin unien jälkeen (klo 18-19): hereille taas
Potalle, päivällinen ja viimeinen leikkiaika. Useimmiten leikitään kotona sisällä sekä omalla pihalla; oma keinu on jo pystytetty ja hiekkalaatikkokin tulossa. Läheisillä pienillä hiekkakäytävillä juostaan äitiä tai isiä karkuun ja kikatetaan. Sisäleikkien ykkönen on kirjojen lukeminen äidin/isin sylissä.

klo 21 aikoihin: iltapala
Nukkumaanmeno on muuttunut valoisien iltojen vuoksi vähän sekavaksi - välillä kello on jo kymmenen eikä tirppa osoita vielä mitään väsymisen merkkejä. Useimmiten uni tulee yhdentoista aikoihin.

klo 23-00
Joel nukkumaan, minä istun hetkeksi kaikessa rauhassa koneelle

klo 00-01
Minä nukkumaan

******

Reissuissa minulle yksi tärkeimmistä asioista on aina ollut pääsy totaalirentoon olotilaan, jossa päivät sekoittuvat toisiinsa ja viikonpäivät menettävät merkityksensä. Nyt se on mahdollista myös kotona.

Ehkä paras kesä ikinä.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Pakko myöntää, että se nauratti, kun aikoinaan kuulin siitä ensimmäistä kertaa: silloisen poikaystäväni ystäväpariskunta oli hankkinut kausikortit Korkeasaareen. 

Kausikortit Korkeasaareen? Tsihihi aivan älytöntä - en edes tiennyt, että se on mahdollista. Siis kuka ostaa kausikortin Korkeasaareen...?

Nooh, enää se ei tunnukaan pöllömmältä ajatukselta. Itse asiassa:

Noku noku me laskettiin, että viides käynti ois sitten jo lähes ilmainen.


 

Eläinbongailullisesti Silvan ensimmäinen Korkeasaari-päivä ei ollut vielä mikään jymymenestys: naperon oli ehkä vähän vaikea huomata kuumalla ilmalla varjossa löhöileviä eläimiä. Mutta muutamia huippujakin oli. Suurimman riemun taisivat aiheuttaa pienet vipeltävät gundit. Saaren vallanneet hanhiperheet olivat tietysti ihan huikean kiinnostavia, samoin vapaina ympäriinsä tallustelevat riikinkukot. Haiseva visentti tuli aivan lähelle, samoin kamelit:

"Katso kulta, tuolla on kameli!"

"Mä tartun mieluummin tähän äidin hattuun!"

"Ei näy kamelia, KUKKUU!"

 

Heh ja mä jaksan aina kertoa tätä tarinaa vuosien-vuosien takaa, vaikka kertomus on niin vanha, että päähenkilökin taitaa olla nykyisin jo täysi-ikäinen:

Kesätyöpaikkani (Kelan puhelinvaihteen) työkaveri oli vienyt silloin noin 4-vuotiaan lapsenlapsensa Korkeasaareen. Oli ihmetelty leijonat, karhut, apinat ja käärmeet - hurjan kiva ja vauhdikas päivä kokonaisuudessaan, ja poika oli ollut innoissaan. Ja kun lapsi oli viety takaisin kotiinsa, oli hänen äitinsä kysynyt:
"No mikä siellä oli kaikkein hienointa?"
Pojan ei ollut tarvinnut miettiä hetkeäkään, vastaus oli ollut selvä:
"MUULAHAISET!"

Share