Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Rautia

Ihan ensimmäiseksi: JEE, rakastan-rakastan-RAKASTAN!

Suojaukset reunoissa vielä poistamatta - siksi röpylät. Lattia kesti jo kuitenkin varovasti kävellä!

Ja sitten seuraavaksi kiitokset kolmelle taholle:

1. Teille kaikille, jotka osallistuitte ideointiin jo huhtikuussa mun portaikkohaaveilubloggauksessa (täällä) - erityisesti porrashullaantuneelle Lennu_lle, Iitaselle ja kaikille muille, jotka postasivat linkkejä ja ideoita. Tämä koko idea nimittäin löytyi teiltä! Tämän jälkeen aina, kun otan itsestäni typerän kuvan tuossa eteisen peilin edessä, taustan krediitit kuuluvat teille!

2. Rautialle, joka ehdotti juuri sopivalla hetkellä yhteistyötä ja siten polkaisi homman (lue: meidät) oikeasti käyntiin. Muuten täällä edelleen vain haaveiltaisiin, ja portaikko olisi vieläkin harmaa.

3. Appivanhemmille, jotka majoittivat meidät lattialleen remppaevakon ajaksi eivätkä puolella sanalla huomauttaneet meidän lapsiperhekamakaaoshuutokiukuttelukränäräjähdyksestä vaan hymyilivät ystävällisesti ja kaatoivat minulle tarvittaessa lisää viiniä lasiin.

KIITOS! KIITOS! KIITOS!

Ensimmäinen peiliselfie.

Joo. Rautiasta siis ehdotettiin blogiyhteistyötä ja minä vastasin, että no itse asiassa joo - me voitais tarvita 17 eri sävyä (sori, puhuin viimeksi vahingossa kahdeksastatoista; olin laskenut väärin) yhteen pikkupikkuprojektiin.

Hetken hiljaisuus langoilla.

Selitin portaikkoprojektin.

"No, ainakaan ei tule perinteistä valkoista", Malmin Rautian Aki (kiitos kaikesta avusta!) vastasi. No ei tule ei!

Kyllä - minullakin pääsi kurkusta pienimuotoinen "hik!", kun Joel näytti ensimmäisen kuvan lattiasta.

Ensin Malmille tuijottelemaan värilappusia ja keräilemään spontaanisti sieltä kouraan sellaiset, jotka johtivat suunnilleen kohti suunniteltua värimaailmaa.

Sitten kuulimme jotain, mitä en ole ainakaan itse koskaan tajunnut. Joo - noissa maalilappuseinissä ja -kartoissa on paljon erilaisia sävyjä. Ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin mitä Aki kaivoi laatikosta:

Jos tuosta ei tajua määrää, niin:

Kaksi tällaista hervotonta tiiliskiven paksuista viuhkaa, joissa kai yhteensä n. 2500 eri sävyä - pelkästään yhden maalinvalmistajan värejä.

Meinasin tulla (hyvällä tavalla) hulluksi.

Itse asiassa nuo viuhkat helpottivat värivalintaa enemmän kuin mitä ikinä osattiin arvella: niistä nimittäin saatiin portaiden "väriliuku" jo aika valmiina. Yhdistelimme vain kahta eri viuhkan lappusta ja otimme väliin neljä tummempaa sävyä. (näkyvät siis täällä)

Isoin päätös sen jälkeen oli lattian väri. Olin nimittäin ajatellut siihen jotain räyhäkkää oranssia (ylläri). Mutta harmiksemme kävi ilmi, että juuri niissä voimakkaammissa oransseissa väreissä oli pigmentissä jotain-jotain-jotain, että... Tai siis että ne eivät oleet sopivia lattiamaaliksi. Käsitin, että ne eivät ole riittävän peittäviä tai jotain.

Lattiaan haluttiin kuitenkin jokin voimakas, yllättävä väri. Eikä saa olla kylmä. (rajasi pois esim. turkoosin)

Ja sitten se sieltä bongattiin: värikylläisin vihreä, mitä liuskoista löytyi. L381, rakkaani.

Ja se oma alkuperäinen "keltaista"-visioni ei siis päätynytkään portaisiin vaan eteisen seiniin.

Eli teoriassa:
(plus ne neljä tummempaa sävyä, jotka tästä puuttuvat)

...ja käytännössä:

Varsinaiseen maalaamiseen saatiin (Akin lisäksi) apua myös netistä Rautian rempparesepteistä. Siellä siis selkeät toimintaohjeet ja tarvikelistat hinta-arvioineen esimerkiksi seinien maalaamiseen (täällä). Tuota reseptiä me tietysti jouduttiin vähän soveltamaan, koska meillä maalattava seinä oli puupaneelia. Mutta tuota luin Joelille ääneen, kun se oli jo aloittamassa hommaa: "Katkaise virta sulaketaulusta ja irroita pistorasioiden ja katkaisimien kannet..."

HUPSIS!

Pistorasiat meinasivat unohtua.
(#joelilmanpaitaa)

Ei ollut muuten ensimmäinen kerta, kun remppaa tehtiin puutalossa nettiojeet mukana. Ihan harmittaa, kun en blogannut vielä silloin - ois tullut niin mahtavaa fiiliskuvaa ja -kuvausta... Joel nimittäin aikoinaan asensi itse meidän pikkuveskin lavuaarin ja sinne kaikki putkihommat. Nyhersi tuolla neliön kokoisessa kopissa lavuaarin alla ruuvimeisseli kädessä ja katsoi Youtube-videolta ohjeita. Mutta hei - osasi! Siitä tuli sille jotenkin sellainen vahvistus, että ei tämä remppahomma nyt mitään ydinfysiikkaa ole. Netistä ohjeet ja sitten vaan rohkesti hommiin.

Suojaus taisi viedä viiden päivän projektista sen isoimman ajan, eikä sekään varsinaisesti nopeuttanut...

...että eka päivänä oli vielä pikkuapureita mukana auttamassa.

Joo, maali kuivuu siis vielä, mutta pakko laittaa jo tässä vaiheessa parit ennen - jälkeen kuvat. Varustettuna vaikkapa kysymyksellä, että arvaa kumpi on enemmän meidän näköinen...?

Portaikko ennen (sama kuva kuin portaikkohaaveilua-jutussa)...

...vai portaikko jälkeen?

Eteisen "vaunuparkki" ennen...

...vai jälkeen?

Rakastan-rakastan-RAKASTAN!

Vielä (kuivumisen jälkeen) puutuu monenlaista: sellaiset "liukuesteet" pitäisi liimailla portaisiin (niin kuin ennenkin oli), ja kaide ajateltiin laittaa myös. Samoin portti tarvitaan myös portaiden alapäähän. Ja mattoja sun muita mietitään vasta sitten, kun maali on kunnolla kuivunut.

Terveiset muuten tällä hetkellä hiljaisesta (ja maalinhuuruisesta) puutalosta - Joel päikkärikävelynukutti lapset ja meni itse vuorostaan mumilaan, ja päästi minut tänne katsomaan lopputulosta... ...ja näköjään bloggaamaan hehtaaripitkästi, hupsis. Ja nyt mä sitten paukkaan takaisin sinne anoppilaan ja tehdään päätös, että mihin lähdetään maalinkuvausta odottelemaan.

Phuuh olihan tämä aikamoinen puserrus, mutta nyt se on tehty! Hemmetti! VAU!

Elämäni hienoin eteinen!

Taustalla aiempi sairaalanvihreä seinä - nyt se on keltainen!


Aaaa joo ja tän megahehtaaribloggauksen päätteeksi: lupasin myös mainostaa tällaista Rautian käynnissäolevaa kilpailua, jossa voi arvata, kuinka paljon maalia on tarvittu M/S Baltic Princess´n maalaamiseen - palkintona 500 e matkalahjakortti tai Rautian remppalahjakortti. Osallistukaa!

Mä en voi osallistua. Mä en edes tiedä, paljonko maalia meni meidän eteiseen.

Nyt mä lähden lomalle.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Pääsiäistäkö tässä nyt pitäisi syyttää? Vai kevätaurinkoa?

Katsoin aamulla tätä:

...ja ajattelin: keltaista.

Puutalon eteinen ja portaikko ovat viimeisiä paikkoja (no: yläkerran kylppärin lisäksi), joita emme vielä toistaiseksi ole pintaremontoineet omannäköisiksemme. Moni on kyllä ihaillut näitä harmaan sävyjä - jopa maalin väriä minulta on kyselty, valitettavasti en sitä tiedä. Monen makuun nämä värit olisivat tietysti just hyviä. 

Mutta me kaipaamme lisää lämpöä. Tai sellaista jotain... Sitä Jotain. Ehkä omannäköisyyttä on paras kuvaus.

Valkoisten osien maalaus on tässä elämäntilanteessa aikalailla poissuljettua - se aiheuttaisi aivan liian työlään ketjureaktion. Jos maalaisi kaiteet, pitäisi maalata seinä. Jos maalaisi seinän, pitäisi maalata portaikon katto. Jos maalaisi portaikon katon, pitäisi maalata koko hemmetin avotilayläkerran viistokatot.

Juu ei.

Mutta portaat sekä eteisen lattiat ja seinät voisi hyvinkin jossain vaiheessa maalata.

Kun googlasin "staircase yellow", päädyin jostain syystä myös googlaamaan "staircase decoration". Ja löysin ihanan-ihanan tämän. Oh en kestä, miten ihana.

Keltainen vai kuviot - mielipiteitä?
(en kopsannut "inspiraatiokuvia" tähän, koska tekijänoikeudet - linkeissä siis kuvalinkit (ei kaupallisia kytköksiä) tyyleihin, mitä ajattelen)

Hehee saa sanoa myös "harmaa", mutta sitä en kuuntele :)

Share