Ladataan...
Puutalobaby

Pää sanoi, että eeeeeei ei mua jännitä (eipä). Mutta vatsan pohjassa vähän muljahteli, kun tänä aamuna huristeltiin kohti Kätilöopistoa.

Vai olisikohan se muljahtelu sittenkin johtunut tästä:

 

Tshih ennen mun omaa ensimmäistä raskautta olin sitä mieltä, että ei noista ultrakuvista voi tajuta mitään. Näin kyllä useat onnellisten vanhempien ylpeydellä esittelemät lätyskät: sanoin jotain tyyliin "vooooi!" ja ajattelin, että missä hemmetissä. Anteeks nyt vaan, mutta tuo on mun silmään vain jotain mustavalkoista mössöä...

Mutta ehkä sitä on nyt silmä tottunut tulkitsemaan näitä suttusia - tai ehkä sitä vaan haluaa ajatella niin. Koska tämä kuvahan nyt tietysti on ihan selvä. Meidän uusi vauva!

*******

Vauvan tulo ei ole saanut minua vielä sellaiseen yliherkkistilaan - käynti Kätilöopistolla sen sijaan liikautti kyllä jotain jossain.

Aamuaikaan aulasta virtasi sisään jännittyneinä hymyileviä, tyhjiä turvakaukaloita kantavia isiä. Muutaman tunnin kuluttua ne kannettaisiin varo-varo-varovasti suurella hellyydellä takaisin autoihin - uusilla vauvoilla varustettuina. Ja sitten kotiin ensimmäistä kertaa; miten kovasti ratin takana varmasti jännittää!

Ultran odotustila oli ihan tuttu: täällä me istuttiin myös kaksi vuotta sitten! Oi, miten paljon sinä aikana on tapahtunut.

Naureskeltiin taas uudestaan sille, että Joelin nimike papereissa on "yhteyshenkilö". Olisikohan siihen pitänyt pyytää muutettavaksi "aviomies". Tai hmm miten ois "lapsen isä"?

Vasta synnyttäneet (mahan koosta ja kävelytyylistä päätellen) äidit raahustivat hissiin Kättärin keltaisissa ja vaaleanpunaisissa aamutakeissaan. Oh! Tuli jotenkin sellainen olo, että ei malta odottaa, että olisin tuossa aamutakissa taas itsekin!

S-S kommentoi Puutalobabyn Facebookissa sanoin: "Maailman turvallisin paikka." Oma tunne oli ihan täysin samanlainen. Täällä on hyvä. Täällä on lämmin. Täällä sinusta huolehditaan ja sinua autetaan. Kätilöopiston kätilöt <3

*******

Aika käsittämätöntä muuten, miten vauvan (kai sitä voi jo sanoa vauvaksi? en tykkää sanasta "sikiö" eikä minusta ole käyttämään "masuasukkia" tai jotain muuta vastaavaa) kehitys tässä alkuvaiheessa on niin huimaa.

Kävimme viikolla 7 varhaisultrassa, ja silloin siellä näytti tältä:

Öööööö?

Ja nyt viiden viikon kuluttua siellä jo heilutti tällainen ihan ihmisen näköinen olio:

Hei-hei, täällä mä oon!

Mutta joo: kaikki oli siis hyvin! Niskaturvotusta oli 1 mm, joka on kuulemma ihan täysin normaalia - yhdistelmäseulonnan (eli sisältää myös verikokeen) tulos tulee myöhemmin postissa kotiin. Kuulemma mitään syytä huoleen ei pitäisi olla:
"...ja kun sä olet vielä noin nuorikin", kiva ultraaja totesi.
Meinasin kertoa olevani jo itse asiassa 36 vuotta, mutta päätin pysyä hiljaa :)


 

PS. Voiko ultrasta saada jo ensimmäiset huonoäitifiilikset? Mun kohtu on kuulemma omenan kokoinen, mutta banaanin muotoinen. (no okei kätilö käytti kyllä sanoja "sydämen muotoinen") Niinpä tuo pikkutyyppi kyhjötteli kokonaan tuolla toisella puolella lysyssä, kun istukka valtasi tuon koko keskiosan. Toinen puoli lerputti tyhjänä. Hmm. Onkohan sillä kovinkin ahdasta siellä - ei näyttänyt kovin ergonomiselta... Jea, huonoäiti ja huonoäidin ahdas banaanikohtu :D

PSS. En ollut tosissani tästä viimeisestä.

Share