Ladataan...
Puutalobaby

Olen maininnut ohimennen Bugiksistamme (suomeksi siis: Bugaboo Cameleon -vaunuista) niin usein, että pelkästään jo oman omatuntoni takia on varmasti korkea aika kirjoittaa jonkinlainen käyttökokemusjuttu - ne kun eivät harmi kyllä ole pelkästään positiiviset.

Bugiksilla Kumpulan kyläjuhlassa toukokuun lopulla.

 

Ennen Silvaa vaunutietämyksemme oli tietysti tasan nolla, ja koko vaunujen ostamisprojekti tuntui aivan mahdottomalta suolta - miten ikinä saada selvää kaikista teknisistä ominaisuuksista ja härpäkkeistä. Yhtä äkkiä kaikki kaupungilla ohirullailevat vaunuhärvelit alkoivat kiinnostaa ja kurkimme kaula pitkällä muiden vauvallisten kärräyssysteemejä.

Mutta äh. Täysimittainen paneutuminen asiaan tuntui siinä vaiheessa aivan liian työläältä ja erilaisten mallien vertailu täysin mahdottomalta. Niinpä suorastaan hyökkäsin työkaverini vaununaisaan kiinni, kun lounastreffeillä näin hänen vauvallaan tosi toimivan näköiset vaunut: näppärästi kääntyilevät ja hauskasti farkkukankaiset. Täysin oudolta kuulostava merkki ei jäänyt kertakuulemalta mieleen, joten laitoin myöhemmin vielä Facebookin kautta kysymyksen: mitkäs ne vaunut olivatkaan? Bugaboo Cameleonit kuulemma.

Googlailin lyhyesti käyttäjäkokemuksia ja sen jälkeen päähänpinttymä oli vakava. Mikään muu ei enää kelvannut. Haluan nämä, piste.

Siinä vaiheessa myös odottavan äidin logiikka lähti omille radoilleen. Kävimme katsomassa tosi siistejä huuto.netissä myynnissä olevia käytettyjä Bugiksia, mutta... "Hei mutta jos ostaa uudet nyt, niin niistähän saa n. 500-600 euroa eteenpäin myydessä. Eli TAVALLAAN pidemmällä aikavälillä uudet saa samaan hintaan kuin nyt käytetyt, jos käytetyt maksavat nyt 600 ja uudet tonnin ja sit jos ne myy jossain vaiheessa eteenpäin ja ja ja..."

Ja sitten vielä se kahden vuoden takuu jne jne. Totuus taisi olla se, että halusin oranssit.

Päikkäreillä potentiaalisessa vaaranpaikassa.

Nyt vaunut ovat olleet käytössä reilut puoli vuotta ja alkaneet näyttää plussansa ja miinuksensa. Välillä niitä on kiitelty, välillä kirottu. Kyllä: näissä nettimaailman ylisuitsuttamissa trendirattaissa on myös miinuksensa. Silti en tiedä parempiakaan - jos nyt ostaisin rattaat, ostaisin todennäköisesti edelleen nämä.

 

Tykkäyksiä

Vaunuja miettiessämme totesimme, että ykköskriteerit meille ovat nämä: haluamme keveät, helposti kääntyilevät vaunut, jotka mahtuvat pieneen tilaan. Bugiksissa nämä kaikki toteutuvat mainiosti.

  • Nostan päivittäin vaunuja eteisestämme pihaportaita pitkin ulos. Bugisten koppaosa irtoaa rungosta helposti ja osat ovat keveitä: nostan siis näppärästi ensin rungon, sitten koppaosan, ja kiinnitän ne yhteen naps vaan.

     
  • Runko-osa taittuu parilla napsauksella tosi pieneen tilaan. Se mahtuu mainiosti maailman-ehkä-pienimmän Hyundaimme takakonttiin. Ja esimerkiksi muskariin/neuvolaan ym. (=paikkoihin, joihin ei saa mennä vaunuilla) mennessä saan rungon pieneen kasaan ja katoksen alle sateensuojaan, ja nappaan vain koppaosan mukaani.

     
  • Vaunujen kääntyilylle arvosana 10+. Sporamatkat ovat juhlaa, kun Bugikset pyörivät miten tahansa lähes ajatuksen voimalla. Samoin kaupoissa kapeissa hyllyväleissä pyörittelen vaunuja yhdellä kädellä ylpeyshymy huulillani.

     
  • Ainakin tällä hetkellä kuvittelemme pärjäävämme näillä yksillä rattailla. Matkarattaita tms. ei todennäköisesti tulla tarvitsemaan, koska jo nämä ovat niin näppärät ja pieneen tilaan taittuvat. Ratasosasta meillä ei kuitenkaan ole vielä kokemusta - olemme käyttäneet siis pelkkiä vaunuja.

     
  • Auton turvakaukalon saa parilla napsauksella erikseen ostettavien adapterien avulla Bugisten ratasosaan. Yleisin yhdistelmä taitaa olla Bugikset & Maxi-Cosin kaukalo, mutta me tuijotimme hintalappuja ja ostimme Recaron Young Profi Plus -kaukalon. Viime kauden väri (!) oli rutkassa alennuksessa - vilkaisu hintalappuun ja "okei toi on hyvä, kiva-kiitti-hei".

     
  • Plussaa myös väristä :) Mutta oikeasti: jälkikäteen (väri siis valittiin kyllä ihan muilla perusteilla) tulimme ajatelleeksi, että punertava kopan väri saattaa tuoda turvallisuutta vastasyntyneelle - sanotaan, että esim. ensisängyissä voisi käyttää punaista väriä, koska se muistuttaa turvallisen kohdun väristä... Tiedä näistä, mutta Silva on kyllä viihtynyt ihan superhyvin vaunuissa aivan minikeskosuudesta asti.

     
  • Kahden vuoden takuu, kun ostaa uudet vaunut.

"Lisävarustellut" Bugiksemme.

 

Miinusmerkkejä

Nämäkään vaunut eivät siis mitenkään täydelliset ole. Miinusta siis näistä:

  • Kokoamissysteemin käytettävyys: Ei se nyt niin helppoa ole. Rungon ja vaunukopan irrottaminen ja rungon kasaaminen ei käy vielä puolen vuoden treenaamisen jälkeenkään meiltä niin helposti kuin ohjevideot antavat ymmärtää. Jotkut osat (esim. kahva) ovat edelleen todella tiukat irrottaa. Ja esimerkiksi pohjoisen-mummin mielestä nämä ovat vaikeimmat rattaat, mihin hän on ikinä törmännyt.

     
  • Kiinnitysosien kestävyys: Pakko myöntää, että näinkin kalliiden vaunujen osat vaikuttavat yllättävän heppoisilta, rikkimenemisen pelko leijailee jatkuvasti ilmassa. Vaunukopan "alatukitanko" on tipahtanut pari kertaa - se on toki helposti takaisin laitettavissa. Luulin jo kerran myös eturenkaan menneen rikki; todellisuudessa renkaan lukko oli jotenkin löysä ja tipahtanut puoliksi päälle - se aiheutti renkaan jumittamisen peruuttaessa. Korjaukseen ei siis tällä kertaa tarvinnut akuutisti lähteä, mutta seurailemme, tipahteleeko lukko jatkossakin itsestään päälle.

     
  • "Jousituksen" puute: Vaunujen runko-osassa ei ole jousitusta niin kuin perinteisissä vaunuissa. Bugiksia ei siis voi "kiikuttaa" vauvan rauhoittamiseksi. Eturenkaissa on jouset, mutta kiikuttaa niitäkään ei siis voi.

     
  • Tavarakori: Aivan Mahdoton käyttää - tämän tiesinkin jo etukäteen. Tavarakoriin (vaunujen alla siis) periaatteessa saattaisi mahtuakin jotain, mutta sinne on mahdoton ujuttaa tavaraa vaunukopan ollessa kiinni. Jos sinne haluaa lastata esim. kauppaostokset, vaunukoppa pitää irrottaa paikoiltaan. Toimii kyllä niinkin, mutta aiheuttaa vaunuilijalla ylimääräisiä hikikarpaloita kassajonon päässä ähistessä - ja ahtaammissa kaupoissa tällaiselle operaatiolle ei monesti löydy tilaakaan.

     
  • Vaunukopan kuumuus: Kesällä lämpö nousi helposti huimiin lukemiin. Tosin käsittääkseni monet muut vaunut ovat vieläkin kuumempia, Bugikset ovat kuitenkin suht ilmavat.

     
  • Hyttysverkko ja sadesuoja: Hyttysverkkoa emme onnistuneet ikinä saamaan vaunuihin oikein (emme kyllä oikein jaksaneet yrittääkään). Sadesuoja menee (kun ensin vilkaisi käyttöopasta) päälle suurin piirtein, mutta se on kyllä ä-lyt-tö-män kokoinen roudata mukana; täyttää puolet jo entuudestaan pienestä tavarakorista.

     
  • Vakaus: Lisäosina hankittuihin työntöaisan laukkukoukkuihin ei uskalla ripustaa kovin painavia kauppakasseja, koska vaunuilla tuntuu olevan "kippausvaara". Tämä tietysti johtuu siitä, että runko on niin kevyt (mikä tietysti on hyvä asia).

     
  • Hinta: Tonni vaunuista. Oikeesti!

 

Ps. Tämä kirjoitus syntyi siis siksi, että mieleeni on jäänyt kummittelemaan, olenko antanut Bugiksista liiankin positiivisen kuvan. En ole siis ihan valmis toistamaan sitä samaa ylistyslaulua, mitä näistä trendirattaista joskus näkee. Toisaalta emme ole vaunuja vaihtamassakaan, sen verran tyytyväisiä olemme noihin plussakriteereihin, joilla vaunut valitsimmekin :)

Lisäkokemukset ja vastaväitteet ovat erittäin tervetulleita - samoin kokemukset muista vaunumerkeistä!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Me tykätään villieläimistä, etenkin kirahveista. Oikein todella-todella tykätään. Tansanian-safarilla juuri kirahvit hätkähdyttivät aina eniten. Miten ne voivatkin olla noin pitkäkaulaisen kummallisia. Korkeita. Hoikkia. Kauniita. Rauhallisia. Esihistoriallisia.

Silvalla on paljon eläinvaatteita ja -leluja: tiikeriä, leijonaa, seepraa ja totta kai myös kirahvia. Siksipä olimme aivan innoissamme, kun saimme nimiäislahjaksi Sophie-kirahvin - olin sitä itsekin lastentarvikekaupoissa hypistellyt. Ai tää on se kirahvi...

Iik ei kai tuo tiikeri syö näitä kolmea kirahvia?

Mutta hmm. Olen täydellisen trendimerkkiummikko etenkin näissä lastentrendiasioissa, joten esitän kysymyksen: miksi? Sophie on toki ihana, mutta miksi miksi miksi juuri Se esiintyy joka ikisessä vauvablogissa ja -lehdessä? Käsi ylös, kenellä ei ole Sophieta?

Tuntuu, että jokaisella on.

Miksi?

Se on suloinen. No niin on moni muukin lelu.

Se on myrkytön. No niin on moni muukin lelu.

Se on klassikko. Täh? Vauvaklassikko? No just...

Sellainen on monilla julkkiksillakin. No just...

Miksi juuri tämä? Voi minua trendimoukkaäitiä.

Trendilelu poseerasi Joelille.

Share