Ladataan...
Puutalobaby

Oi niitä aikoja. Kun hiihdettiin 25 kilometriä kouluun kesät talvet ilman suksia ja syötiin katajanmarjoja. Eipä vaan: kun saatiin edes flunssa sairastaa rauhassa.

Näin neljäntenä päivänä megalomaanisen kurkkukivun kourissa alkaa olla olo aika... kaikkensa-antanut. Eikä edes vielä olla siinä räänirtoamisvaiheessa, josta tietää flunssan olevan jo kohta hellittämässä. Ai ja lisätäänpä päälle vielä tämä edelleen jatkuva raskauspahoinvointi, jonka ansiosta käyn aamuisin (ja pari kertaa myös öisin) oksentelemassa yön aikana nautittuja Panadol Hotteja, Bafucineja ja Strepsilsejä. Voi nam.

Mutta okei flunssa on flunssa, ohi se menee - näitä on elämässä tietysti nähty. Silti kaiholla muistelen niitä "vanhoja aikoja", jolloin pahan flunssan iskiessä (silloin kun ei kituuttanut töissä Finrexinin voimin) sai pari päivää sairauslomaa, voi vetäytyä peiton alle, nukkua kipeää oloa pois ja katsella netistä loputtoman määrän Unelmien Poikamiehen jaksoja. Miten tuo ajatus tuntuu nyt jopa vähän... luksukselta...?

Juu ei enää. Naperonhoidosta ei saa sairauslomaa, vaikka kuinka yskisi oksennukseen asti ja pissat housuun.

Aika entinen ei enää koskaan palaa. Tai ehkä eläkkeellä. Tuleekohan silloin vielä uusia tuotantokausia Unelmien Poikamiestä?

 

PS. Silvallekin nousi viime yönä kuume. Toivottavasti ehdin saada itseni kuntoon maanantaihin mennessä, että pystyn paremmin taas yksin hoivaamaan kipeää lasta. Hatunnosto yksinhuoltajien suorituksille tässä(kin) asiassa. Olen monesti ihmetellyt, että miten hemmetissä hoituu homma vaikkapa monilapsisen yksinhuoltajan perheessä vatsataudin iskiessä (myös huoltajaan)... Voi apua.

Share