Ladataan...
Puutalobaby

"Mulla on nyt tällainen henkilökohtainen kriisi", soitin eilen illalla ääni täristen Aleksanterinkadun Zaraan.
"Unohdin muutama tunti sitten luultavasti sinne teille mun sateenvarjon. Se on mulle ihan tosi-tosi tärkeä ja... ...aika erikoinen"

"Minäpäs käyn katsomassa, olisiko se tuotu tuohon meidän kassalle. Millainen se on?", ystävällinen myyjä kysyi.

"No se on sellainen oranssi-punakirjava. Siinä on... ...ööh... aika paljon kuvioita. Niinku naisia ja...öööh... tissejä."

Veikkaan, että tuollaisia tuntomerkkejä ei myyjä ollut varautunut kuulemaan.

Ja voi onnea - mun oma rakas tissisateenvarjo löytyi! 

Enkä muuten yhtään liioitellut. Tämä esine on minulle tärkeä.

Olimme tunteneet Joelin kanssa ehkä noin vuoden. Oli sateinen syksy ja minulla sateenvarjo kroonisesti aina eri paikassa kuin minä itse: jos minä olin kotona, varjo oli työpaikalla. Jos minä olin työpaikalla, varjo oli Joelin luona. Jos minä olin Joelin luona, varjo oli omassa kodissani parin korttelin päässä.

Ja satoi.

Joel oli myös huomannut, että minä olin useampaan otteeseen ihastellut itävaltalaisen Gustav Klimtin töitä. Ahaa? Koko tyypin nimi oli minulle tuntematon, mutta kun kuvagooglasin hänet, niin kyllä, oi kyllä.

Niinpä Joel oli laskenut yhteen sateenvarjo plus Klimt ja saanut tulokseksi tämän ihanuuden. Sain sen "ihan-muuten-vaan" -lahjaksi eräänä ihan tavallisena pimeänsateisena syysiltana viitisen vuotta sitten.

Täydellinen lahja. Tämän hukkaaminen olisi ollut iso henkilökohtainen tragedia - lähes yhtä suuri kuin se, kun hukkasin sen hemmetin vihkisormuksen noin kymmenen käyttökerran jälkeen. Kröhöm mutta ei siitä sitten sen enempää.

Sadat sydämet sille ihanalle ihmiselle, joka palautti tissivarjon Zaran kassalle!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tshih vaikka tämän palstan nimi ei mikään materialistibaby olekaan, voisin silti näyttää vielä yhden paketin, jonka Silva sai synttärilahjaksi.

Tällaisen:

Turvakilppari.



Joo siis mehän Joelin kanssa puhuttiin jonkun tällaisen vempeleen hankkimisesta jo viime kesänä mökillä - eli että apua-apua-apua, kun tuossa on tuo lampi ihan vieressä; miten ikinä uskalletaan mökkeillä täällä sitten, kun tuo tyyppi on juoksuiässä.

Nooh, silloin Silva ei osannut vielä kääntyäkään, joten asia ei ollut kovin ajankohtainen. Mutta ensi kesänä on!

Vempeleen toiminta perustuu siis (käsittääkseni - oho, ohjeet näyttävät olevan ranskaksi...) siihen, että naperon käteen kiinnitetään tuollainen ranneke. Ja jos se ranneke yhtään kastuu, tuo keskusyksikkö alkaa välittömästi huutaa ihan per-ha-nasti. Eli jos napero on joutunut veden varaan...



(uhh, en pysty kunnolla edes ajattelemaan asiaa - tekee pahaa pelkkä ajatuskin)

Kilppari ranteeseen.

 

Naperon veden varaan joutuminen on kyllä henkilökohtaisesti yksi tämän äidin pahimmista painajaisista, joten tämä vempele tuo toivottavasti vähän lisää mielenrauhaa. Vaikka näkökentän ulottumattomille en tuota tyyppiä kyllä mökkiolosuhteissa silti päästä het-kek-si-kään. Ihan järkyttäviä ne (melkein?) jokakesäiset uutiset, joissa vanhempi on sekunnin sadasosan katsonut muualle, ja...

(uhh, en pysty ajattelemaankaan)

Joel muuten just totesi, että tuo otetaan muuten mukaan sitten sinne Italiaankin - uima-allas.

Että hmm, kummasti sitä pakattavaa tavaraa tässä vähitellen alkaa kertyäkin :)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Mikä tekee lempparipaidan?

No:

Siinä on mukava leikkiä.

Se on värikäs ja iloinen.

Siinä on tiikereitä!

Se on itse tehty ja ajatuksella lahjaksi annettu.

Kiitos kaunis, Liisa! Ei ole kyllä parempaa kuin itse tehdyt lahjat - voi hitsi että arvostan!

Share

Pages