Ladataan...
Puutalobaby

"Kuule, äiti", tirppa-kaks-vee aloitti eilen iltapalapöydässä vakavasti.
"Minulla on sinulle nyt tääkeää asiaa, sinun pitää kuunnella minua. Laita se lusikka pois ja kuuntele minua nyt taakasti."

Okei, kulta. Mitä sinulla on asiaa?

"Siinä Jason-kiijassa on pieni vauva. Se huutaa niin paljon, että sen naama on ihan punainen. Mutta sitten täti ottaa sen sykkyyn ja lohduttaa sitä, sitten se ei enää ikke. Se on vähän niin kuin meidän Seela-vauva. Meidän Seela-vauvakin joskus ikkee. Silloin se sanoo: "äitin sykkyyn, äitin sykkyyn". Silloin sinun pitää antaa sille tissiä heti."

Okei, kiitos kulta - kiitos vaan vinkistä!

*******

Tirppa on alkanut välillä puhua ihan aikuisten kielellä. Se on yhtä aikaa vähän yllättävää (mistä se oppii ne oikeat sanamuodot - eihän mekään puhuta noin kirjakieltä...?) ja samanaikaisesti ihan pohjattoman liikuttavaa. Ensimmäisen kerran bongasin puheesta sellaisen aikuismaisilla äänenpainoilla sanotun lausahduksen joskus ehkä kuukausi sitten, kun Silva leikki leipomista. Tirppa sai mielikuvitusleivän valmiiksi ja lausui minulle vakavasti:
"Jos sinä haluat, minä voisin nyt antaa sinulle tällaisen leivän."

Sivulauseet, konditionaalit ja kaikki. Mutta eniten aikuismaisuus kuuluu ehkä sellaisista virallishenkisistä äänenpainoista - tulevaisuuden uutistenlukija?

Aikuislauseet sijoittuvat usein jännästi naperohöpöttelyiden väliin. Eilen kylpyhuoneesta kuului tuttu tirpan loruttelema "köö köö kiikkoon, papin muoin peekkiin". Ja sitten perään sellaisella aikuisääneenpainoilla:
"Isi, voisitkohan sinä köötellä minua vielä toisenkin keean?"

*******

...ja kyllä pikkusiskokin osaa. Eilen se sanoi ensimmäistä kertaa hoitopöydän kattoon kiinnitetylle Herra Hymynaamalle (ja myöhemmin pehmolelulle) iloisen tervehdyksen:
"Gnää!"

Taitava vauva.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Hyväntuulista iltahöpöttelyä, tirppa aloittaa:

"Mikä on äidin nimi?"
"No mikä on äidin nimi? Kyllä Silva tietää."
"Äidin nimi Kista!"
"Niin onkin, hyvä kulta. Äidin nimi on Krista."
"Isin nimi Jooooleeeee."
"Niin onkin, isin nimi on Joel."
"Isin nimi Jooooleeee, isin nimi Jooooleeeee."

"No mikä on Silvan nimi?"
(vastaukseksi leveä hymy)
"Silvan nimi on Silva."
"Sivvva! Sivvva! MINÄ olen Sivvva!"
"Niin oletkin, hyvä! Sinä olet Silva, äidin kulta! No entä mikä on vauvan nimi?"
"Seela! Seela-vauva on äidin masussa."
"Hyvä kulta! Vauvan nimi on Seela."
"Vauva tulee pois masusta ja ikkeee yhy-yhy-yhy. Vauva tulee meille kotiin asumaan."
"Vautsi, kulta. Hienosti Silva tietää!"

"Entä mikä on meidän oman kissan nimi?"
"MAU!"
"Joo, kissa sanoo mau. Mutta mikä on sen nimi?"
"Kissa sanoo MAU! MAU!"
"Joo, kissa sanoo mau - ja kissan nimi on Tiikeri."

"Kissa rapii kynsillä. Kissa raapii äitin jalkaa sängyssä. Äitiin sattuu."
"Joo, no niin se silloin yksi yö raapi äitiä vähän jalasta."
"Äiti sanoo VITTU!!!!!! "

(aaaaargh, apua - nopea korjausyritys käyntiin)
"Äiti sanoi itku."
"VITTU! VITTU! Äiti sanoo VOI VITTU! Äitin VITTU! VOIVVVVVVITTTU!!!!!"

*******

Okei. Olemme virallisesti pilanneet lapsemme.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Olen ollut välillä vähän huolissani, miten tirppanen reagoi siihen, että äiti on ollut enemmän tai vähemmän poissa pelistä lähes koko talven. Ensin raskauspahoinvointi, sitten syksyn monen viikon flunssa - ja nyt se vatsatauti (meni siis jo ohi) ja supisteleva sohvaperunaäiti.

Ehkä minun ei kuitenkaan tarvitse olla huolissani.

Tänä aamuna jäin (taas) makoilemaan sänkyyn, kun Joel ja Silva menivät kylpyhuoneeseen pottahommiin.
"Äiti jäi nukkumaan, äiti väsynyt", kuului kylpyhuoneesta tirpan selostus.

Joo-o, ihan totta.
"Äiti jäi vaan hetkeksi tänne sänkyyn makoilemaan, äiti nousee kohta", huutelin takaisin.

Tulin kylpyhuoneeseen. Tirppa katsoi minua arvioivasti.
"Äitillä paha olo - antaa äitille lisää lääkettä", Silva arvioi.

Oh. Kun Silva itse oli reissun aikana sairaalassa, selostimme kyllä, että Silvalle annetaan lääkettä, jotta Silvalle tulisi parempi olo. Mutta miten tuo miniminiminityyppi voi yhdistää asioita noin pitkän ajan päästä?

Lapsestamme taitaa tulla lääkäri.

Share