Ladataan...
Puutalobaby

Saanko esitellä: meidän uusi (ja VALMIS) kirjahylly!

Tadaa!

Jo puutalon näyttöön ensimmäisellä kerralla astuessamme näimme silmissämme alakerran toisessa huoneessa tämän: kirjaston! Ei vierashuonetta, ei lastenhuonetta - vaan kirjasto. Paikka, jossa kerrankin molempien kaikki kirjat pääsisivät kauniisti näkyville. Hyllyyn, jossa olisi kasvunvaraa. Huoneeseen, jossa olisi pehmeä matto, lämmin tunnelma ja kakluunin edessä paikka, johon käpertyä.

Joel (siinä vaiheessa vielä ihan remppatumpelona) ilmoitti jo aika alussa, että haluaisi ainakin yrittää hyllyn nikkaroimista itse. Oh! Sopii minulle! Näin saataisiin juuri meidän kirjoille ja meidän talon (vinoille) mitoille räätälöity hylly.

Tältä näytti suunnitelma suhteutettuna ihmisten pituuksiin: minä (huomaa takapuoli), keskimittainen Joel ja pitkä ystävämme Visa (huomaa viikset).

 

Syksyllä, vähän ennen kirjojen laatikossaoloyksvuotispäivää, oli aika siirtyä vihdoinkin suunnitelmista toteutukseen. Silva jäi mummolaan hoitoon ja me Joelin kanssa huristelimme vesisateessa Länsiväylän varrelle Bauhausiin.

Homma ei alkanut hyvin. Etsimme koko lautaosaston 8mm levyä - turhaan. Sitten kysymään:

Myyjä nro 1: "Joo, on sitä tuolla jossain lautaosastolla."

Uudestaan katselemaan.

Myyjä nro 2: "Joo, katsokaa vaan tuolta lautaosastolta, on sitä siellä jossain."

Ei löydy.

Myyjä nro 3: "Oon mä sitä siellä nähnyt, jossain tuolla."

Ei löydy.

Minä myyjälle nro 2 uudestaan: "Voisitko tulla näyttämään, me ollaan nyt katsottu tämä osasto aika monesti, mutta ollaan varmaan jotenkin sokeita, kun ei me sitä vaan onnistuta löytämään..."

Myyjä nro 2 (juttelemassa myyjän nro 4 kanssa niitä näitä): "En mä sitä löydä sen paremmin kuin tekään, kysykää tuolta kulmakopissa olevilta myyjiltä".

Okei, kulmakopille sitten:

Myyjä nro 5: "Onkohan meillä sellaista..." (kysyy myyjältä nro 6)

Myyjä nro 6: "En mä tiedä."

Myyjä nro 5: "No ei kai meillä sitten ole, jos ette kerran löytäneet."

Grrr. Ei ikinä enää Bauhausiin.

*******

Onneksi taskuista löytyi kaksi fiksupuhelinta, joilla voi googlata (ja soitella) muihin kauppoihin siinä saman tien. Vanha tuttu Oulunkylän K-rauta näytti hyvältä, mutta sitten Joel keksi: IKEA!

Ja kyllä: Ikea tosiaan myy perus-hyllylevyä n. 5 eurolla, kun K-raudassa sama maksaa n. 15 euroa. Taas yksi syy, miksi on pakko tykätä edes ihan vähän Ikeasta.

Siispä hyllylevyt Ikeasta, rimat Oulunkylän K-raudasta.

Ja design Joelin päästä.

*******

Tila- ja hajuteknisistä syistä nikkarointi ja maalailu tehtiin Joelin vanhempien luona. Välipäivinä (flunssan jälkeen) oli vihdoinkin aikaa niin, että homma alkoi edistyä.

Sitten kasaamaan.

En ole kyllä koskaan aiemmin nähnyt remppamiestä, joka poraa tässä klassisessa intialaisessa pyllötysasennossa. Ai niin, paitsi tietysti Intiassa.

Ison osan kokoamiseen saatiin avuksi Tommi.

Luulitko, että Joelin edellisen kuvan asento oli sattumaa? Ei ollut. Koko kirjahylly rakentui pyllöttäen.

Ja sitten: perusrakenne on VALMIS!

(kirjojen hyllyttäminen sen sijaan oli projekti sinänsä, siitä kirjoitinkin jo täällä)

Ostaisitko kirjahyllyn näiltä miehiltä?

*******

Joel halusi kirjahyllylle keveän ja "avonaisen" rakenteen, että sinänsä massiivisen kokoinen kapistus ei tekisi koko huonetta tunkkaisen oloiseksi. Rakenne on ehkä vähän "japanilaishenkinen"; hyllyt on sijoitettu ikään kuin pyöreiden rimojen päälle.

Hyllyssä on oikeastaan kolme jujua: ensinnäkin siis ne pyöreät rimat...

Rakenne ylhäältä päin.

...ja toiseksi punainen "kuvio", joka kulkee hyllyn läpi näin:

...ja lähemmin tässä:



Raita punaisen ja ruskean taitekohdassa:



Kolmas "juju" on kirjaston värejä toistava väritys: punainen on samaa kuin lattiassa ja tumma ruskea löytyy kaapistoista. Lisäksi kirjastossa on kirkasta oranssia. sekä valkoista kaakeliuunissa, listoissa ja tietysti siinä matossa.

Se aiemmin olohuoneessa vilahtanut Ikean lattiatyyny siirtyi nyt omalle paikalleen kirjastoon - ja hih tsekatkaas värit:

Bingo. Kirjaston värit tässä.

Hyllyn päälle on päässyt myös Buddha. Yksin. Kaikki muut kaapeissa asustelevat Buddha-kollegat ja hindujumalat etsivät vielä paikkaansa - en viitsi kuorruttaa koko kotia kerralla vaan siedätyshoidan Joelia hitaasti mutta varmasti :)

Ylin hylly (keveille kirjoille ja dvd:lle) on kiinnitetty suoraan seinään, jotta itse kirjahyllyn painopiste saataisiin turvallisen alas.

*******

Jee, kirjasto alkaa näyttää jo kirjastolta! Koko huoneen valmistelu (ja esittely) odottaa vielä yhden ison salaisen projektin valmistumista. Hyshh hyssh siihenkin liittyy japanilaisfiilis ja lisäksi vielä käsin tehty paperi - mutta siitä siis lisää joskus myöhemmin!

Okei nyt saa sanoa, että HIENO ON!

 

Share

Ladataan...
Puutalobaby

No nyt on mattoja!

Olohuoneessa paksuimmillaan päällekäin 5 kerrosta: tuo harmaa lämmitinmatto, piilossa iso "toimistonmatto", kaksi villamattoa, ja päällä olkkarin normaali matto.

       '

Kirjoitin jo aikaisemmin puutalon kylmistä lattioista: seiniä maalatessa huomasimme, että lattialle levitetty suojamuovi nousee upeiksi, lepatteleviksi purjeiksi lattianraoista puhaltelevassa tuulessa...

Vierailija ehdotti mattojen kerrostamista - totta, hyvä idea! Itse asiassa itsekin lapsuudesta muistan, että Posion mummilla oli mattoja aina monta kerrosta, ja niitä kovasti ihmettelin. Tuolla pohjoisessa enmattokerrostamista muualla nähnytkään - hmmm voisikohan kyseessä olla jotenkin karjalaisperäinen tapa...?

(mummi oli siis Sortavalasta kotoisin)

Totetutus taas venähti hieman, koska:

  • ajoimme Vantaan Ikeaan ja ostimme yhden villamaton, yhden "toimistomaton" ja pari matonaluslämmikettä
  • huomasimme, että "toimistonmatto" oli väärä
  • vaihdoimme maton
  • laitoimme matot lattiaan ja totesimme, että villamatto on nätti, "toimistonmatto" on ruma
  • pähkäilimme asiaa ja päätimme ostaa kaksi villamattoa lisää
  • pähkäilimme asiaa vähän lisää, mutta mitään ei tapahtunut
  • uudenvuodenaattona (oi, miksi?)  ajoin uudestaan (tällä kertaa yksin) Vantaan Ikeaan
  • etsin mattoa, en löytänyt, minkä jälkeen etsin myyjää
  • myyjä totesi, että ne valkoiset villamatot ovat Vantaalta loppu
  • bongasin alennuksesta punasävyisen kelim-tyyppisen maton ja totesin, että haluankin kolme niitä
  • etsin taas mattoa, en löytänyt, minkä jälkeen etsin taas myyjää
  • myyjä totesi, että ne punaisetkin ovat Vantaalta loppu
  • ajoin kelirikossa ja räntätihkujääsateessa kehä III:sta Espoon Ikeaan (tässä vaiheessa klo 17 uudenvuodenaattona)
  • löysin kelim-maton, mutta se ei ollutkaan alennuksessa
  • etsin myyjää, joka totesi, että hinta on kyllä nyt tämä kalliimpi - ehkä Vantaalla oli joku tavaratalokohtainen alennus...
  • (saatoin ehkä olla vähän väsynyt tässä vaiheessa, saattoi myös vähän harmittaa)
  • söin pehmiksen ja puhkuin hetken
  • ostin kaksi valkoista villamattoa

Okei. Mutta nyt on siis mattoja, ja olohuoneessa hieman lämpimämpi ryömiskellä.

Vaikka mattojen asettelu ei varmasti ole ihan oikeaoppista, niin mikäpä tässä elämässä olisi. Ja vaikka tavallisesti en ole "kulmikkaiden" kuvioiden ystävä, jotenkin nämä matot tuntuvat istuvan hyvin yhteen myös kakluunin kuvioiden kanssa:



Oh, ja noista minulle niin rakkaista puuvillachenillematoista en luovu! Nuo keltasävyiset Lotus-matot ostin jo... (apua)... 11 vuotta sitten DonGoffosta ja olen ra-kas-ta-nut niitä siitä lähtien.



Nojoo. No mutta tämä toteutus on ennen kaikkea funktionaalinen, ei esteettinen. Ja olen tosi tyytyväinen: kolme 240*170 cm villamattoa riittävät sopivasti peittämään koko lattiapinta-alan (huonekalunalusia lukuunottamatta ja osin toki päällekkäin).

 



Pehmiksen lisäksi lohdutusostin itselleni tuollaisen iiiihanan lattiatyynyn, kun bongasin siitä täydelliset kirjaston sävyt. Nyt se on kyllä olkkarissa. Tykkään.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Vuosituhannen vaihteen opiskelijakämppäni, minivuokrakaksio Kampissa, oli kuin suoraan Ikean kuvastosta. Monen muun tavoin olin joutunut täydellisen Ikea-huuman valtaan: verhoja! päiväpeitto! koriste-esineitä! jakkaroita! hyllyjä! keittiötarvikkeita! Täydellistä opiskelijabudjettisisustajalle.

Sitten tuli ähky ja täysi stoppi. "Ei yhtä ainutta Ikean huonekalua tänne", uhosin muuttaessani exäni kanssa seuraavaan asuntoon, persoonalliseen ullakkokämppään Töölössä. Siitä tuli sen yhden aikakauden unelmakotini. Kahden työssäkäyvän (lapsettomassa) taloudessa hintalappu ei enää ollutkaan se ostopäätöksen keskeisin asia. Ikeat myytiin ja lahjoitettiin eteenpäin, ja sisustin asunnon ensimmäistä kertaa oman tyylini mukaan: tummaa puuta, vanhoja aasialaisia huonekaluja, lämpimiä värejä. Ikea oli mukamas kuin kirosana.

Myöhemmin asenteet ovat höltyneet. Niin elämässä kuin Ikeassakin. Ei tarvitse aina olla vain joko tai tai. Voi etsiä, löytää ja soveltaa joitain itselle sopivia juttuja.

Niin elämässä kuin Ikeassakin.

Tarkka silmä bongaa sieltä täältä Ikea-mausteita täältä nykyelämämme unelmakodista, puutalosta. Vaikkapa keittiön kaapeista:

Sinne Töölön asuntoon ostettiin muuten aikoinaan vastaavat juomalasit jostain hienosta design-liikkeestä tyyliin 20e/kpl. Jäivät erotessa exälle. Ikeassa täysin samannäköiset (minun silmääni ainakin) muistaakseni 50 senttiä/kpl.

...tai olohuoneesta:

Tiikerin kynsienteroitusrahit siis.

Viimeviikkoinen Ikea-reissumme muistutti taas, miksi on ihan pakko edes vähän tykätä Ikeasta:

Hoitopöytä myös isien vessassa.

Äitipää & selkäkakka = katastrofin ainekset? Paitsi jos Ikea lainaa varavaipan.

Imetyshäiriövaiheinen 8-kuukautinen (ja äiti) kiittävät.

...sekä ostostentekopuolella:

Ooo, matonaluslämmike/liukueste! Näitä meille, kiitos!

 

Hei nää on todellakin ajatelleet näitä juttuja.

*******

Niin siis ja lähdimme viime viikolla taas Ikeaan ostamaan puutalon kylmille lattioille ihan-mitä-vaan-talvimattoja päällekkäin laitettaviksi. Ja meidän "pikainen täsmäisku matto-osastolle" -tekniikkamme epäonnistui tietysti surkeasti:

  • Lihapulla-aterian jälkeen Silvalle tuli nälkä.
  • Imetyksen jälkeen Joel lähti autolle hakemaan unohtunutta lompakkoa...
  • jonka jälkeen Joel joutui kiertämään koko tavaratalon...
  • jonka jälkeen lompakko sitten löytyikin omasta laukustani.
  • Matto-osastolle pääsyn jälkeen jumituimme sinne ainakin tunniksi, ja...
  • mattovalinnan jälkeen kävi ilmi, että kyseinen matto on loppu.
  • Kassahikoilun jälkeisellä hengähdystauolla pehmiskone meni rikki...
  • ja kun sen jälkeen vielä väänsin väsyneen vitsin, että "nyt meillä on varmaan vielä väärä mattokin tässä", olin ihan oikeassa.

Olohuoneenmattopostausta tulossa siis... no, sitten kun saamme aikaiseksi seuraavan kerran lähteä Ikeaan. Todennäköisesti ei siis ihan lähiaikoina.

Loppuun vielä tuttu muistutus siitä, miksi Ikeasta ei kuitenkaan ihan aina jaksa tykätä.

F*cked by Ikea.

Share