Ladataan...
Puutalobaby

Hyvää alkanutta vuotta 2015!

Mutta koska meitsi käy aina vähän hitaalla, vilkaistaan kuitenkin vielä tänään hetki menneeseen, vuoteen 2014. Voi mikä vuosi. Voi mikä vuosi.

Voi mikä vuosi.

Okei siis huokailusta asiaan. Asiaan! Vuosi 2014 lähti käyntiin aika tuskaisissa merkeissä: jo tammikuussa supisti supisti supisti - ja aivan liian aikaisin, raskausviikkoja oli mittarissa vasta 25. 

Mutta raskausviikko viikolta sitä sinniteltiin eteenpäin - homma otti suunnan kohti parempaa, kun tammikuun puolivälissä löydettiin meille nanny, joka auttoi nostelussa ja naperoleikittämisessä.

Syövereitäkin hieman koluttiin, myös vaunuosastolla, kun jouduttiin sarjahuijarin uhreiksi ja menetettiin tuplavaunurahamme tälle huijarille. Myöhemmin kokemus muuttui kuitenkin iloksi, kun sekä Lastentarvike että Bumbleriden maahantuoja tarjosivat puutaloon vaunujaan. Tupla-Vikingit päätyivät meille ja Bumbleridet arvontaan lukijoille. Olenkohan varmasti muistanut kiittää tarpeeksi - kiitos! Tuo oli ihan valtavan hieno käänne, vau.

Helmikuussa paksuunnuttiin edelleen. Pyöreät 30 viikkoa meni rikki ja pieni optimismikin pilkahdella, vaikka välillä kävinkin makoilemassa Naistenklinikan ja Kättärin käyrillä.

Tirppaa alettiin valmentaa mahdolliseen ambulanssikohtaamiseen leikillä, joka on muuten meillä täysi hitti edelleen:

Maaliskuussa oli...  ...no vieläkin paksummat olot. Vauva oli koko ajan ihan-koska-vaan-tuloillaan, kuukauden alussa (rv 33) sain Kättärillä kankkuuni kortisoniruiskeen, jolla vahvistettiin vauvan keuhkoja mahdollisen keskosuuden varalta. Määräys tuli täyslepoon (onneksi kotona eikä osastolla!), eli seuraavat kolme viikkoa elämä oli sitten pelkkää tätä:

Vessassa sain käydä, ja that's it. Ruokakin tarjoiltiin sänkyyn. Uhhuh.

Maaliskuun lopussa tuli varovainen liikkumisvapaus, ja lapsivedet lorahtivat (tuttuun tapaan) kylppärin lattiaan Silvan 2-vuotissyntymäpäivän aattona 4. huhtikuuta 2014. Ja saman päivän iltana jo:

Hmm olinkohan vähän pimeä - tasan viikon päästä Seelan syntymästä lyllersin blogigaalaan. Mitämäoikeinajattelin. No, kivaahan siellä oli hätäripistäytyä ja mahtavaa oli saada Reader's Choicen kolmas sija - mut oikeesti, viikko synnytyksestä. Ja koko alkuvuoden kotonakykkimisen ja sängyssämakaamisen jälkeen. Olikohan ihme, että olo oli kuin ulkoavaruusoliolla enkä oikein osannut sanoa mitään järkevää kenellekään...?

Nooh, tulipahan käytyä.

Sen jälkeen linnoittauduttiinkin sitten tehokkaasti kotiin vauvahuuruihin kylpemään. Ja katselemaan tälllaista tuhisijaa:

Toisaalta Joelin isyysloma mahdollisti minulle ja tirpalle pitkästä aikaa vähän kahdenkeskeistä aikaa - sillä aikaa, kun isi hoisi tuota tuhisijaa. Mutta nämä kahdenkeskeishetket olivat tärkeitä ja uskon lujasti, että niillä luotiin osaltaan hyvää pohjaa puutaloperheen nykyiselle, toimivalle perhedynamiikalle.

Toukokuun puolivälissä suuhuni asennettiin telaketjut:

...ja tirppahiiri valloitti yleisön (äidin objektiivinen arvio) tanssikoulun kevätjuhlanäytöksen lavalla:

Kesäkuun puolella tehtiin pieniä läpimurtoja suuritarpeisen vauvelin kanssa. Tutti saatiin vihdoinkin suuhun, ja kerran äiti taisi juoda aamukahvinsakin lämpimänä, kun vauva:

Täysin korvaamattomia olivat myös ämmin apuuntuloviikot:

Loppukuusta puutalossa vietettiin ihania juhlia - oh silmäkulma kostuu vieläkin noita kuvia katsellessa. Silvan 2-vuotissynttäreitä siis vietettiin parin kuukauden viiveellä, nooh kerrankos sitä vähän myöhässä juhlitaan:

Voi ja heinäkuu, oh se onnen aika. Joelin kesäloman ajan oltiin yhtä onnellista, tasapainoista puutaloperhettä. Ja nää sisarukset <3 <3 <3

Oijoijoi miten olikaan niin ihana, täydellinen, rakkaudentäyteinen lapsuuden kesä:

...kunnes elokuun arki löi (Joelin töihinpaluun myötä) avokämmenellä kasvoille.

Nooh, on siellä näköjään hauskojakin hetkiä ollut - kuten se, kun tirppa oppi leikkimään piilosta:

...ja ainahan meillä oli sunnuntaiaamut <3

Syyskuussa oltiin aika väsynyttä porukkaa. Viikonloppuisin kuitenkin yritettiin skarpata ja käydä perhekokoonpanolla jossain kodin ulkopuolella - vaikkapa sitten kirkkoja ihmettelemässä tai luonnontieteellisessä museossa.

Syyskuussa alettiin myös metsästää Seelalle omaa päikkärirytmiä - ja marraskuun alkupuolella vihdoinkin alettiin päästä jonkinlaiseen tulokseen. Päiväitkujen määrä väheni rytmin myötä mukavasti; öistä en sano mitään. Uhhuh.

Marraskuu oli pitkä ja raskas. Ilonpilkahduksina kuitenkin mm. extempore-henkinen tanssahtelu miljoonalle katsojalle telkkarissa (OMG)...

...ja hei vähän lumistelemaankin päästiin (kaikkien flunssien välissä tyyliin yhtenä päivänä):

Joulukuu - voih mikä ikuinen marraskuu. Joelin vapaan odottaminen oli pidempi kuin ehkä mikään ikinä. Voisin sanoa, että kuukausi kului täysin syövereissä; mutta hei blogiarkiston selaaminen paljastaa taas kivojakin juttuja. Kuten tanssikoulun joulujuhla, Titi-nallen konsertti ja jopa sirkustreffit ihan kaksistaan Joelin kanssa. Enimmäkseen kuitenkin tuijotin kelloa ja itkuhälyytintä (ja seinää) ja odotin tätä hetkeä.

Ja tulihan se! Sitten oli nääääääin kivaa:

Kuten eilen sanoin, vuosi 2014 on ollut "vautsi huh huh", mutta painottuen sanoille HUH HUH. Mutta vaikka vuosi on ollut raskas, on sen aikana tapahtunut Jotain Hyvin Tärkeää: puutaloon saatiin neljäs perheenjäsen, meidän kaikkien rakas <3

Päiviä vaihtaisin pois. Mutta en tätä elämää.

*******

Kiitos kaikille tänäkin vuonna puutalon menossa mukana olleille!

Paljon paljon rakkautta teille kaikille, olette tärkeitä!

PUS!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tämä on nyt kolmas kerta, kun olen aikeissa tehdä sellaisen muistelmapostauksen meidän vuosista. Molempina aiempina kertoina (täällä ja täällä) olen todennut vauhdikkaasta vuodesta jotain tyyliin "vautsi huh huh". Nyt kolmannella kerralla sanon samat sanat edelleen, painottuen kuitenkin tuohon jälkimmäiseen: huh huh.

Ensi vuodelle vähempikin nimittäin kyllä riittäisi.

Ensi vuonna voisi vaikkapa olla sellainen vuosi, jolloin:
a) en tule raskaaksi tai
b) synnytä.
Se oiskin sitten multa eka vuosi, jolloin EN ole raskaana, sitten vuoden 2010.

Ei j*ankauta kai ihmekään, jos vähän ryydyttää. HUH. HUH.

*******

Varsinainen vuosipostaus tulossa vielä tänään tai huomenna, kun nuo flunssaiset raskauden hedelmät suovat. Mutta ensin - tadaa - kootut mahat...

 

Arvatkaa vaan, mitä tolle keskivartalolle tän kaiken (neljän vuoden!) edestakaisen venymisen ja paukkumisen jälkeen kuuluu...

Kuulkaas ei kovin hyvää.

Jos jätetään ne henkiset tavoitteet erikseen, niin fyysisen tavoitteen vuodelle 2015 ainakin jo tiedän. Liikuntaa, terveellisempää ruokaa, parempi olo - kiitos.

Odotan jo.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Elämässäni on vuosia, jotka sekoittuvat toisiinsa. Mitä eroa oli vuodella 2003 ja 2004? Tai vuosilla 2008 ja 2009? En oikeasti muista enkä tiedä.

Sitten on sellaisia vuosia, jotka pysyvät mielessä varmasti koko loppuelämän. Viime vuosi oli sellainen (kuvapostaus vuodesta täällä) - mutta ei tämä vuosi 2013 kyllä myöskään huonommaksi jää.

Puutalobabylandian vuosi 2013 näytti jokseenkin tältä:

*******

Tammikuu oli kylmä ja kotiäidin kalenterissa ehkä maailman pisin ikinä. Puutalon ikkunat muurautuivat kiinni, mutta ei niistä paljon ulos tehnyt mieli kurkkiakaan.

Oi, ja tirppana oli vielä niin pieni - ei vielä touhukas napero vaan ihan vauva vaan. Hampaita odoteltiin jo tammikuussa - ja niitä ilmestyi vasta 1-vuotispäivän tienoilla huhtikuussa.

Pinsettiotekin opittiin:

Tammikuussa myös kyllästyin liikkumattomuuden veltostamiin lihaksiini ja halusin oman kroppani takaisin. Intoilin Kiloklubista (vaikka en sitä koskaan kovin tunnollisesti alkanut täyttää) ja aloitin uudelleen liikunnat Ai niin, ja äiti ylitti itsensä ja rohkaistui tanssimaan Kulttuurikeskus Caisan lavalla Intia-spektaakkelissa, ja tirppa istui hienosti yleisössä.

Myös helmikuu meni talvisissa tunnelmissa - silloin sentään aurinko pilkahteli niin, että rohkaistuin istuttamaan tirppasen ensimmäistä kertaa kotipihan lumihangelle:

Iltaisin elettiin äidin action-viikkoja: liikuntaharrastuksia mahtui lähes joka päivälle. Oli sirkustelua, tanssia ja zumbaakin. Olo oli pitkän koomakauden jälkeen taas hyvä ja elinvoimainen.

...ja maaliskuussa hupsis-huomasin olevani taas takaisin ihan omissa mitoissani liikunnan sivutuotteena vähän niin kuin itsestään - jea!

Auts, ja tuosta väsyneestä naamastani tuli mieleen tirpan unikoulu... Sitäkin silloin kokeiltiin - ei onnistuttu. Jotenkin sitä väsymyksen keskellä kuitenkin eleltiin.

Huhtikuun alussa vietettiin tirpan 1-vuotissyntymäpäiviä...

...ja pian sen jälkeen oli uudestaan aihetta juhlaan, kun Puutalobaby voitti Aussie Blog Awards 2013 -skaban Newcomer sarjan. Jee!

Näihin aikoihin myös tirpan kävely alkoi olla vakaampaa ja vakaampaa. Ensimmäiset (syöksyhenkiset) kävelyaskeleet otettiin heti yksivuotissyntymäpäivän jälkeisellä viikolla.

Loppukuusta syöksyin minäkin. Ja sen jälkeen ajelin elämäni toista kertaa ambulanssilla sairaalaan (eka kerta oli matka Kättärille), kun sain sirkustreeneissä rautaisen trapetsin takaraivooni - ja massiivisen aivotärähdyksen. Ei kuvamateriaalia saatavilla.

Toukokuun alussa oli sitten aika tirpan ensimmäisen ulkomaanmatkan! Olimme vuokranneet talon Italiasta, ja vietimme siellä ihanat kaksi viikkoa isolla perheporukalla. Oli niii-iiiin superkivaa ja rentouttavaa!

Italiassa vietettiin muuten sekä minun että Joelin synttäreitä sekä äitienpäivää. Tai ei niitä mitenkään "vietetty"; oltiin rennosti vaan ja nautittiin elämästä ja auringosta.

Heti Italian jälkeen tuli kotiinpaluuriemuissa tirpan ensimmäinen sana: kissa!

Sitä toista sanaa (äiti) saatiin odotella kesäkuun puoliväliin asti.

Toukokuun lopulla tehtiin myös toinen matka - minimuodossa kylläkin, eli pidennettynä viikonloppuna Tallinnassa ystäväperheen kanssa. Yhdessä hengailtiin alkukesäisessä vanhassa kaupungissa; ja tutustuttiin kaupungin leikkipuistoihin, totta kai.

Kesäkuussa käytiin Korkeasaaressa...

...ja Lintsillä...

...ja vietettiin juhannusta Kumpulan siirtolapuutarhoilla:

Myös Joelin kuuden viikon isäkuukausi alkoi, ja toi meidän pikkuperheelle paljon-paljon lisää yhteistä, ihanaa aikaa. Lomailijoiden kalenteri näytti parhaalta mahdollselta eli tältä:

Niin joo ja siitä yhteisestä ajasta puheen ollen. Sitten kävi tämä:

...jonka seurauksena tämä:

...ja tämä:

Jepjep, raskaana taas.

Elokuussa olin jo aika pahoinvoiva - sitä en kuitenkaan kertonut kenellekään vielä Kampin stailaustapahtumassa elokuun alussa:

Mutta enhän minä tällaisia salaisuuksia osaa pitää - syyskuun loppupuolella paljastin raskausuutisen blogissa. Syyskuussa nousin muuten toista kertaa myös Caisan lavalle uudella Bollywood-koreografialla:

Myös lokakuulle oli luvassa kivaa tekemistä - Kampin stailaustapahtuman jälkimainingeissa tuli idea järjestää lukijatapaaminen, ja paikaksi löytyi mainio SnadiStadi Ruoholahdessa. Oli kyllä niiii-iiiiin kivaa! Koskas otetaan uusiksi?

Marraskuussa tuntuivat jo mahassa ensimmäiset potkut - ja tirppanan puhe kehittyi sellaisella vauhdilla, että vanhemmat olivat aivan ihmeissään. Loppukesästä tuli vain yksittäisiä sanoja ja puolitoistavuotisneuvolassa nipin napin pystyi sanomaan, että on tullut kaksi sanaa peräkkäin. Marraskuussa lauseissa saattoi jo hyvin olla kolme sanaa, ja joulukuun puolella (reissun aikana ja jälkeen) tirppa alkoi jo lörpötellä ummet ja lammet.

Marraskuussa myös rakastuin. Sähköautoon. Pelkästään pankkitilin saldo on enää minun ja sähköauton välillä. Niisk.

Autokuume sai kuitenkin tehokkaan lievityksen toisen kuumeen vyöryessä päälle: matkakuume! Meidän ensimmäinen reppureissu avec napero - vihdoinkin!

Paras reissu ehkä ikinä. Ah!

Paluu kotimaan räntäsateeseen sen sijaan oli rankka kaikin puolin. Muutaman kotona (huonosti) nukutun yön jälkeen ajeltiin Sotkamoon joulun viettoon. Ja vaikka kaikki ei tosiaankaan sujunut niin kuin kiiltokuvissa, pääsi tirppatonttu kuitenkin viettämään ihanaa aikaa rakkaan Ämmin kanssa. Ei sitä silloin kai ihan totaaliepäonnistumiseksi voi sanoa.

Se oli vuosi 2013. Vau.

Jotenkin olin kuvitellut vuosi sitten vastaavaa kuvapostausta (vuosi 2012 kuvina) tehdessäni, että vauhdikkaan vuoden 2012 (Vietnamin reppumatka raskaana, Silvan syntymä, naimisiinmeno...) jälkeen täytyy varmasti seurata vuosi, joka on vähän... tavallisempi.

Nooh, riitti sitä aika paljon tekemistä sitten tällekin vuodelle.

Aivan innolla odotan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan!

Share

Pages