Ladataan...
Puutalobaby

Viime äitienpäivänä (täällä) kyselin haastattelun muodossa meidän tirpalta, että millainen se meidän perheen äiti on. Mutta hei Joelilta ei ole tällaista koskaan kysytty! Jaiks apua, tää voi päättyä huonosti...

Mutta joo - siis. Bongasin eilen Lentoaskeleita-Rosannalta haasteen nimeltään #husband (tai #boyfriend). Eli että kysytään puolisolta, että kuinkas hyvin hän kumppaninsa oikein tunteekaan. Ja hehe tuleeko töräyttäneeksi samalla joitain sellaisia totuuksia, joita bloggaaja itse on kenties... ...kröhöm höm sanotaan vaikka, että jättänyt vähemmälle huomiolle blogissaan.

Okei, sit hommiin. Joel! Tuu tänne! Mul ois asiaa!

"MMMGH."
"Kulta, mulla ois täällä sulle tällaisia kysym...?"
"EI."
"Kun että tää on sellainen hauska haaste, että mä kysyis..."
"ET."
"Eiku oikeesti, kuuntele nyt - et sä niinku vastais..."
"EN."

Sanoinko jo, että apua?

Joelin vastaukset tavallisella tekstillä - omat kommenttini (jos niitä on) kursiivilla.

1.    Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

"No hän on katsonut telkkaria kerran viimeisen vuoden aikana, silloin tuli viimeiset kappaleet siitä konsertista Lastensairaalan hyväksi. Siis sitä, missä oli itse ollut paikalla."
"Joo. Jari Sillanpää hetkuttamassa lanteita ja laulamassa Gangnam Style."

2.    Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

"Öljyä ja balsamiviinietikkaa."
"Helppo. Sähän siinä sitä just laitat."
"(mumisten) Minkä kastikkeen valitsee salattiinsa..."
"...se mitään kastiketta itse valitse - mä valitsen ne sille."

3.  Mikä on hänen inhokkiruoka?

"Onks se mitä - 12 vuotta?"
"Vastaa!"
"No se ei syö mitään, mikä haiskahtaa tai maistuu merelliseltä."
"En niin."

4.    Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

" Ei mennä."
" ...mut JOS me mentäis."
"Ei me mennä."
"No vaik lasten kanssa lounaalle...?"
"Mhhhg."
"NO HEI MITÄ MÄ AINA SYÖN RAVINTOLASSA?"
" Panner Chilin. Mutta se ei ole mun vastaus. Se kysymys oli ILLALLISELLE ja DRINKEILLE, ja ei me mennä."

5. Mikä on hänen kengänkoko?

"36."
"Joo."

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

"ROINAA."
"Ha. Ha."

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

"No mitä sä nyt syöt joka päivä kyllästymättä. Mun laittamia pöperöitä. Tässä on aika monta ruokakysymystä."

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

"Et sä kyllä oikein kuuntele mitään musiikkia."

8.  Minkälaisista elokuvista hän pitää?

(pitkä katse)
"Vaikea sanoa, kun ei se koskaan muista jälkeenpäin, että mitä se on nähnyt."
"Kyllä mä joskus muistan jotain! Joskus. Ehkä."
(hiljaisuus)
"Oliks toi sun vastaus?"
"Oli."

9.  Minkä väriset silmät hänellä on?

"Enemmän tai vähemmän siniset."
"Joo."
"Usein väsymyksestä punaiset."
"Joel!"

10. Kuka on hänen paras ystävä?

"Hmm. Kuka on sun paras ystävä? En mä tiedä. Ehkä S? Varmaan? Te ainakin useimmin näette."

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

"Ai mitä mä teen USEIN?"
"Joo."
"Ärähtelen."

13. Missä hän on syntynyt?

"Olettaisin, että Kuusamossa?"
"Itse asiassa en ole."
"Käydäänkö sieltä synnyttämässä jossain keskussairaalassa?"
"Nykyisin taidetaan käydä, mutta ennen synnytettiin siellä. Mutta mä en oo syntynyt siellä. Mä oon syntynyt Kemissä."
"Ai mitä? Kemissä? Mitä sä siellä?"
"Me asuttiin siellä."
"Täh? Ai jaa. Mä en tiennyt tuota. Koska te muutitte Kuusamoon?"
"Mä olin alle vuoden; ehkä jotain kolme kuukautta vaan."
"Oho, toi oli uutta. Tai on siitä ehkä ollut joskus puhetta, mutta en muistanut."

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

"Onpa paljon ruokakysymyksiä! Ei se tykkää kakuista."
"En niin."

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 

"NO NIIN!!!!!" (nauraa)
"No sano se nyt sit vaan."
"Bloginsa."

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

(taas se katse)
"Eikä. Tähän nyt pitäis sanoa jotain hauskaa. En mä keksi mitään hauskaa. Äääääh en mä halua keksimällä keksiä mitään hauskaa."
"No sano vaan jotain, ei sen tarvitse olla hauskaa."
"No kirjoittaa."

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

"Ei enää ruokakysymyksiä! Mä en vastaa enää yhteenkään ruokakysymykseen! Onko näiden kirjoittaja ollut jotenkin nälissään?"

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

(kahden sekunnin hiljaisuus)
"APUA MISSÄ SE MUN LOMPAKKO SIT OLIKAAN, OLIKS SE UNOHTUNUT SINNE JUMPPAKASSIIN!?!?", säntään etsimään kadoksissa olevaa lompakkoani. Löytyi.
"Eli EI lompakkoaan. Ei myöskään puhelinta, koska sitäkin etsitään ihan jatkuvasti. No ehkä kameraa."
"Mitä muuta?"
"En mä tiedä - häpeää, syyllisyyttä ja pettymystä?"
"JOEL!!!!"
"No vaikka rakkautta, perhettä ja univelkaa."
"Kiitos." (tekoloukkaantuneella äänellä)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

"Lapsemme."
"EI!!!! Et vastaa noin!!!!"
"Sotku."
"No eikä saa! En mä ärsyynny sotkusta! Et nyt sano noin!"
"Siitä, kun sä et löydä mitään ja sulla menee hermo, kun sä oot myöhässä jostain ja etsit 15 minuuttia jotain, mitä sä oisit voinut etsiä jo kaksi tuntia sitten."
"Heeeeei! Nyt sä sait sen kuulostamaan ihan mun omalta syyltä!"
(pyörittelee silmiään)

20. Entäs piristymään?

"Seksi."
"Ja Matti Nykänen."
"Mitä?"

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

(silmien pyöritystä)

22. Millainen hän on vaimona?

"Mitä sä sanoit?"
"Että millainen hän on vaimona."
"Hahahaha mä kuulin, että millainen hän on raivona."
(hiljaisuus)
"Hei aiotko sä vastata?"
"Se oli jo ihan hyvä vastaus."
"SANO."
"No ihana. Ihana on vaimona."
"No kiitos." (tekoloukkaantuneella äänellä)

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

"Heti eka kesänä, kun alettiin seurustella. Ihan silloin pian se oli."
"Niin oli. Mut muistaksä muuten, että mä tapasin ekana sun isän?"
"Aaaa joo. Se tuli mun kämpälle tuomaan mulle jotain, mitä se oli?"
"No multa oli edellisenä yönä ravintola-avajaisissa joskus pilkun tietämillä varastettu laukku ja puoli omaisuutta. Se liittyi jotenkin siihen. Ja mulla oli krapula ja vuosisadan morkkis."
"Aaa niin joo, sä olit siinä myös hukannut mun avaimen ja se toi niiden varakappaleen."
"Aaaaaa. Miten noloa. Mutta mä muistan, että mä ajattelin heti, kun mä näin sen, että hei just tuollainen sustakin tulee sit vanhempana."

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

"Hänen uusin villitys... Onks sulla aikaa johonkin villityksiin? Jos on, niin mäkin haluan."

25. Millainen on hänen kotilook?

"Miesten kalsarit ja nuttura."


No, sehän meni hyvin.

"Kiitos."
"Älä tee tällaista enää koskaan."

(kaikki kuvat itse otettuja ja ajalta ennen lapsia)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Laura de Lille kysyi eilen blogissaan, kuka olit kolme vuotta sitten.

Hehe, kolme vuotta, eihän se ole aika eikä mitään - tämä oli ensimmäinen ajatukseni. Mutta sitten; kolme vuotta? Niin, kolme vuotta sitten.

Itse asiassa tasan kolme vuotta sitten odotin Silvaa ja olin reppureissulla Vietnamissa. Ajattelin kolmen vuoden takaista itseäni. Avasin tietokoneelta kuvat. Niin. Ehkä minulla olisikin sinne Halong Baylle jotain terveisiä annettavana.

Jännä. Kun selasin juuri tämän nimenomaisen reissun kuvia itsestäni, ne näyttivät jotenkin oudon... ...surumielisiltä. En kuitenkaan muista olleeni mitenkään surullinen. Uuden kynnyksellä kyllä. Eikä olo tainnut olla (reissun päällä olemisesta huolimatta - yllättävää!) mitenkään euforinen: jee jee jee meille tulee vauva. Joo ei.

Eniten ehkä arvelutti. Mihin tässä on tullut päänsä pistettyä? Onko minusta tähän?

Mitä jos minusta tulee ihan paska äiti ja onneton ja elämäni oli nyt tässä ja kaikki kiva on ikuisesti ohi?

Kolmen vuoden takainen minä oli lähtenyt tuolle reissulle akuutissa stressitilassa. Työasiat aiheuttivat vielä paineita; suht uusien työkavereiden (olin juuri saman talon sisällä vaihtanut työtehtäviä ennen raskaaksi tulemista) reaktiot jännittivät.

Raskaus oli alkanut niin pian, että en edes ollut varma, että haluanko minä.

Peruutusnappia ei kuitenkaan ollut.

Kun muut kuulivat raskaudesta, sain usein "ihanaa ihanaa ihanaa, pian pääset haistelemaan vauvan varpaita" -kommentteja.

Öööö. Varpaita? Onko pakko? Lähestymistapani oli enemmän sellainen käytännönläheinen "no kertokaa nyt sitten, millainen turvakaukalo meidän kannattaa ostaa." En osannut puhua "vauvaa".

Vauvakuumetta en ollut koskaan sairastanut (siitä täällä).

Heh joo oikein megaäiti tulossa siis. Äidiksi minä - ehkä maailman epä-äidillisin ja epäpullantuoksuisin ihminen. Voi perse. Mä oon tottunut kipittelemään korkkareissani ja tekemään tasan niitä juttuja, joita haluan (okei ja töitä. paljon). Viikonloppuna nukkumaan päikkärit ja välipäikkärit. Elämään nuudelilla ja siiderillä. Tilaamaan baarissa fisuja puoli tuntia ennen pilkkua.

En ole ikinä vaihtanut vaippaa tai edes pitänyt vauvaa sylissäni. (eiku oonpa: kerran paniikissa yhden kuvanottamisen ajan!)

Ei ihmekään, että hyppy tuntemattomaan hieman arvelutti.

Kolmessa vuodessa on tapahtunut ihan hurjasti.

Lapsettomasta yksin asuvasta punavuorelaistytöstä kahden lapsen äidiksi ja vaimoksi.

Niin paljon onnea ja rakkautta, että mikään mikään mikään silloin kolme vuotta sitten ei olisi voinut saada minua ymmärtämään sitä. Käsityskykyni ei vaan olisi riittänyt tajuamaan sitä onnen määrää.

Ja muutoksen.

Olen niin onnellinen siitä, että sitä peruutusnappia ei ollut.

Rakastuneesta parista on tullut rakastunut lapsiperhe.

Kuluneet kolme vuotta ovat ihan varmasti muuttaneet minua. Noin niin kuin ihmisenä.

Tai vielä todennäköisemmin ne ovat niitä joitain ihan minun omia piilossa olleita piirteitäni, jotka viime vuosina ovat päässeet paremmin esiin.

He he ja tässä vaiheessa tämä bloggaus uhkaa mennä ihan perseelleen - yritän nimittäin tässä saada päähäni joitain näitä uudenlaisia pintaan nousseita piirteitä, mutta tyhjää vaan lyö. 

Ensin meinasin sanoa, että nykyään on ehkä enemmän jalat maassa. Ha ha, no ei ole.

Tai että olen stressittömämpi. No ajoittain. Ajoittain taas en todellakaan.

Olen oppinut ottamaan rennosti. Usein. Joskus. Joitain asioita Ehkä. Toisia asioita taas en ollenkaan.

Äh. Enemmän nämä ovat varmaan sillen jotenkin vaihteluita elämän jatkumolla kuin mitään niin radikaalia. Tai ainakaan mitään sellaista, jota sanat pystyisivät selkeästi tavoittamaan.

Jotain on kuitenkin muuttunut.

Jäädäänpä siihen lopputulemaan siis, että jotain.

Tai hei mä keksin: jonkinlaista syvyyttä ehkä. Mitä ikinä se sitten onkaan.

Tasapainoa! Sitä ainakin.

Millaisia terveisiä siis sinne kolmen vuoden taakse?

Ainakin se, että kaikki järjestyy. Löydät oman tapasi olla äiti - ja nautit siitä. Se antaa sinulle paljon. Ja vilkaisepas tuohon vieressä olevaan ihmiseen - hänestä tulee aivan mahtava isä. Rakkautenne syvenee entisestään. 

Elämä ei ole samanlaista kuin ennen, mutta se ei haittaa. 

Osaat laittaa asioita mittakaavoihinsa. Tiedät, että aika kuluu ja aina tulee uusia vaiheita. Et haikaile menneitä raskaissakaan vaiheessa - koska tiedät, että tulevaisuudessa on taas paljon kaikkea erilaista. Vaihtelevaa. Hyvää. Onnellista.

Ja että aika aikaa kutakin on ehkä parhaita kliseesanontoja, mitä olemassa on.

Tulee taas aika, jolloin aurinko paistaa ja snorkkelimaskin kuva on painunut otsaan.

 

 

PS. Laura de Lillen haasteessa siis kysyttiin, kuka olit kolme vuotta sitten. Kymmenen vuoden takaiselle minälle terveiset on jo aikaisemmin annettukin, täällä.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Aaaa niin joo otsikossa unohdin sanoa, että 12 vuotta sitten.

*******

Kahdessa seuraamassani blogissa on viime aikoina ollut ihan älyttömän hyvä kirjoitus alastomuudesta ja seksillä myymisestä: Fitness Führerissä kuukausi sitten (täällä) ja Onnenpäivässä nyt eilen (täällä). Onnenpäivän Anne heitti ilmoille myös haasteen: "Jos sinäkin olet kyllästynyt riisumiseen markkinoinnin välineenä, lähde mukaan ja vedä jätesäkki päälle!"

Joo!

Paitsi että aikani kaappeja kaiveltuani totesin, että ei meiltä mitään jätesäkkejä löydy.

No mitäs sitten? Hmm. Seuraava steppi tässä hommassa on luonnollisesti julkaista alastonkuva itsestään. Jos kysytte logiikkaa - sitä ei ole. Hei, mä en ole nukkunut puoleen vuoteen.

Niillä pohjustuksilla siis. Kas näin:

Kuva: Spencer Tunic (Helsinki City Art Museum. Helsinki, Finland. 2002), nettikuva The Telegraphin sivulta täältä.

Tässä sitä ollaan! Seksi-vau! Älästi!

Mä olen tuolla vasemmalla ylhäällä tuollainen pieni punatukkainen piste.

*******

Kokemus oli huikea. 

Jokin aika ennen Spencer Tunicin saapumista Suomeen olin nähnyt hänestä tehdyn dokumentin. Ja kun kuulin hänen tulevan kuvaamaan Helsinkiin, olin innoissani. Todellakin mennään! Nakuilukaveriksi lähti exäni. Se oli muutenkin jännä päivä: hän täytti 26 vuotta (meidän mielestämme silloin selvä aikuisuuden merkki) ja ostimme ensimmäisen asuntomme. Ja riisuimme vaatteet Helsingin keskustassa.

Se fiilis. Hieman hermostuneesti kikattelevat tulevat kanssanakuilijat ensin vaatteet päällä. Sitten kuulutus: 3-2-1-RIISU. (tai jotain; en muista niin tarkasti) Noin kahdessa sekunnissa vaatteettomuudesta tulee ikään kuin uusi normi.

Tai siis: kun meillä oli vaatteet päällä, alaston henkilö meidän joukossamme olisi ollut jotenkin kiusallinen. Paria sekuntia myöhemmin, kun me kaikki olimme alasti, pukeutunut henkilö olisi ollut ihan yhtä kiusallinen.

Järjestelyt oli tehty hyvin. Pukeutuneet toimittajat ja muut "epäalastomat" oli rajattu kauas - alasti oli luonteva olla. Ei enää hermostuttanut. Tissejä, peppuja ja loppukseän rusketusraitoja kaikkialla. Mutta ei tehnyt mieli tuijottaa ketään. Katse kulki luontevasti ohi. Alastomuus oli tasaista massaa. Seksitöntä ihmisihoa. Ihan niin kuin olisimme olleet vaatteissa.

Me suomalaiset saunakansana ehkä ymmärrämme tämän paremmin kuin monessa muussa maassa, jossa Tunic on kuvannut.

Jännä havainto oli myös tatuoinnit. Kun ihmisiltä oli riisuttu pois vaatteet ikään kuin persoonasta kertovina merkkeinä, katseet kiinnittyivät toisten tatuointeihin. Ei näkynyt roikkuvia tissejä tai selluliitteja. Tatuointeja näkyi. Kaikkialla.

Hetken nakuilun jälkeen aamuöinen elokuu alkoi tuntua viileältä. Kun hakeutui lähelle muiden, tuntemattomien ihmisten alastomia kehoja, sai hieman lämpöä.

Hitsi. Se oli hienoa.

Oliko kukaan muu mukana?

*******

Miten tämä liittyy mihinkään? Ei liitykään. Kunhan tuli mieleen.

Mä en ole nukkunut puoleen vuoteen.

Share

Pages