Ladataan...
Puutalobaby

Sain eilen yläkerrassa hetkellisen mielenhäiriön tarmonpuuskan, jonka aikana keksin, että haluan kaataa yhden seinän ja laittaa meidän puhtaanpyykinsäilytystelineen käyttömättäksi jääneen pinnasängyn myyntiin.

Nostin siitä pyykit paikoilleen läjään sängylle, otin kuvan ja laitoin myyntiin paikalliseen FB-ryhmään.

Illalla sitten olimme menossa nukkumaan, kun tirppa katseli tuota sänkyä:
"Tästäkö on pyykit nyt otettu pois?"
"Joo. Mä laitoin sen myyntiin."
"Voisinko minä nukkua siinä?"
"??!?!?!??!?!!"

Niin siihen sitten laitettiin lakana - ja kyllä: Silva nukkui siinä koko viime yön. Pinnasängyssänukkumiskonsepti oli alkuun ehkä hieman hukassa; tirppa makasi hiljaa tyynennäköisenä paikoillaan, mutta puristi rystyset valkoisina molemmin käsin pinniksen reunoja.
"Ei sun tarvitse pitää niistä reunoista kiinni", minä neuvoin.
"Minä ihan kaiken varalta vaan pidän", tirppa totesi.

Lopulta päädyttiin asentoon, jossa tirpan toisessa kädessä oli unitiikeri ja toisessa kädessä nukahtamiseen asti minun käteni. Ja siinä se napero sitten nukkui, ihan aamuun asti.

Vau.

Tällaista mä olen oikeastaan hiljaisesti aina toivonutkin. Että jossain vaiheessa lapsi vaan itse ilmoittaisi halusta siirtyä ikiomaan sänkyyn. Tietysti hommaa on pidemmän aikaa pohjustettukin: kerrottu, että oman sängyn saa sitten, kun haluaa. Ja että sieltä voi kyllä koska tahansa tulla takaisin viereen. Naperokavereiden luona on aina ihaillen näytetty, että "katso, X:lläkin on jo ihan oma sänky".

Nooh. Tämä oli nyt tietysti vaan yksi yö. Mutta eihän sitä tiedä - ehkä juuri tässä on tirpan erään nukkumisaikakauden loppu. Ja uuden alku.

Niisk.

Mulla oli muuten sängyssä yksinäistä, etenkin kun Joel jäi vielä alakertaan valvomaan. Tavallisesti Seelan nukahdettua sivuvaunun ja sängyn rajamaastoon, olen supatellut Silvan kanssa ja nukahtanut kainalotusten. Nyt oli tyhjä sänky ja aivan liian paljon tilaa.

Vaikka olikin aika luksusta, että edes toiselta puolelta kukaan ei mäiskinyt nyrkein ja jaloin ja tunkenut poikittain tyynylle, oli samalla jotenkin... ...tyhjää. Yhden tyypin hengityksenääni oli kauempana ja lapsenkokoinen lämpö sen puolen kyljestä puuttui.

Mutta ehkä äitikin tähän vähitellen voisi tottua.

Ehkä pian on aika alkaa katsella tytöille yhteistä kerrossänkyä.

Niisk.

Ei muuten tuota meidän sänkyä...

...ostaessa tullut mieleen, että makuuhuoneen sisustusratkaisu on joskus:

"Kuin suoraan sisustuslehdestä", kommentoi eräs FB-kaveri aikoinaan tuota kissakuvaa.

Ajat ovat todellakin toiset.

 

PS. Aiempia kirjoituksia perhepedistä mm.
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/oppitunti-kommunikaatiosta
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/lapsiperheromantiikkaa
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/perhepedissa
www.lily.fi/blogit/puutalobaby/vieroituksessa

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tiedätte varmaan klassisen eron verbien "kuulla" ja "kuunnella" kanssa...? 

Tapahtunutta puutalossa tiistai-iltana: Seela nukkuu, minä alan kirjoittaa bloggausta sisaruksista. Joel huikkaa menevänsä Silvan kanssa yläkertaan pinnasänkyä kokoamaan.
"Kiva!", minä vastaan ja jatkan kirjoittamista.

Yläkerrasta kuuluu äherrystä ja Silvan leikkejä, välillä porakoneen (?) surinaa. Joel käy 2-3 kertaa alakerrassa hakemassa lisää työkaluja. Minä vilkaisen hommia ja jatkan kirjoittamista.

Valmista tuli, julkaisen tekstin! Samaan aikaan Joel ja Silva tulevat alakertaan.
"Mä meen nyt tuonne ulos sahaamaan, voiks sä jatkaa leikkejä Silvan kanssa?", Joel kysyy.
"Totta kai!"

Menemme Silvan kanssa olohuoneeseen lukemaan kirjoja, Seela nukkuu edelleen.
"Mihin isi meni?", Silva kysyy.
"Isi meni ulos sahaamaan", minä vastaan.
"Mitä isi sahaa?", Silva ihmettelee.
"Isi sahaa pinnasänkyä. Se tarkoittaa, että puu katkaistaan sahalla", minä selostan.

Vieläpä näytän Silvalle sahan kuvan kirjasta.
"Tämä on saha. Siellä se isi sahaa ulkona."

Kuluu yli puoli tuntia. Joel tulee sisälle, Silva säntää ovelle vastaan.
"Huh huh, olipa siinä yllättävän paljon sahaamista", Joel huokaa.

Sulatan juuri kuulemaani useiden sekuntien ajan, kunnes:
"Hetkinen: SAHAAMASSA?!? Siis MITÄ sä oikein oot sahannut?!? Pinnasänkyhän kasataan RUUVIMEISSELILLÄ eikä SAHALLA, voi herranjestasmitäsäootTEHNYT!?"

"Mähän oon koko ajan puhunut sahaamisesta."
"Joo, joo niin ootkin, mutta en mä oo kuunnellut. Siis MITÄ sä oot siellä sahannut...?!?!?"

*******

Okei loppu hyvin kaikki hyvin: Joel oli vaan macgyveroinut meille uuden nukkumajärjestelyn. Sahalla. Kas näin:

Tuntuu ihan näppärältä - itse asiassa hyvä vaan, että mä en ollut siellä mielipiteitäni (kysymättä) jakelemassa.

Ongelmahan meidän nukkumisjärjestelyssä on ollut se, että parisänky alkaa olla jo aika ahdas neljälle nukkujalle - etenkin kun sitä ei saa kummaltakaan puolelta kiinni seinään. Eli Silva tai Seela ei voi nukkua reunimmaisena ilman kaidetta, eikä lasten ole turvallista nukkua perhepedissä vierekkäin. Ratkaisuna ollaan ajateltu pinnasänkyä perhepedin "sivuvaununa". Mutta kakkosongelma tuossa on ollut se, että meidän sängyssä on tuollaiset puiset paksut reunat.

Mutta homma siis nyt toistaiseksi ratkaistu kierrätysryhmästä ostetulla vanhalla (20 euroa maksaneella!) pinnasängyllä. Niin ja sahalla.

Jatkossa meillä siis nukutaan näin:

Joel punaisella, Silva muumityynyn kohdalla, minä (ja Tikru) sinisellä ja Seela pinnasängyssä...n vieressä mun kainalossa. Näillä mennään.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Viime yön lokoisassa perhepetimyllerryksessämme sain pyydystettyä Joelin sormen omaan käteeni. Oh, romanttista! Silva nukkui siinä kainalossani, ja suoraksi ojennetulla kädelläni pitelin Joelia sormesta kiinni. Koko yön. Mun rakkaat.

Aamuyöllä havahduin siihen, että Joel liikkui kylpyhuoneessa. Vaikka minä kyllä edelleen pidin siitä sormesta kiinni.

Het-ki-nen...?

Perhepetiromantiikkaa.

 

PS. 34+0 ja edelleen yhtenä kappaleena, jea!

Share

Pages