Ladataan...
Puutalobaby

Minä siis.

Voi j*mankauta me ollaan koko ajan kipeinä. Kävelevä (tai no tällä hetkellä sohvallamakaava) esimerkki siitä, että:
a) kotona hoidetut lapset ei ole aina terveitä
b) pitkään imetetyt lapset ei ole aina terveitä

Saatikka äidit.

Tällä kertaa flunssa alkoi Seelasta. Sitten Silva. Nyt tytöt ovat jo terveitä ja minä totaaliräkäpäänä - Joel on kai toistaiseksi ainakin säästynyt. Muu porukka on nyt tuolla ihanassa säässä ulkoilemassa (taas lähes viikon kotonaolon jälkeen) ja minä yksin ulos keuhkoni ja niistän ulos aivoni. Perhana edes Finrexiniä ei voi kitata, kun imettää. Ja Panadol Hot on ihan p*rkeleen (anteeksi) pahaa. Mut se on.

Joo voin sanoa, että välillä turhauttaa. Me ehditään olla aina tyyliin viikko terveitä ennen kuin homma alkaa taas aina alusta. Ei tarvita kuin tyylin nähdä kuva (okei: lapin lisä, jos et huomannut) jostain räkäisestä lapsesta, niin eiköhän se ole aika kellontarkasti sen 3-4 vuorokauden jälkeen meilläkin. Leikkipuistokäyntien jälkeen melkein poikkeuksetta ollaan kipeinä muutaman päivän kuluttua. Är-syt-tä-vää. Ei tässä voi tietysti kotiinsakaan linnoittautua, mutta välillä iskee kyllä sellainen, että "joo no jos me nyt lähdetään sinne-ja-sinne, niin sitten voidaan taas merkata kaleteriin seuraava viikko sairastelulle".

Niisk niisk ja kröh kröh siis täältä. Ja aika paljon kirosanoja. Jos jotain positiivista, niin onneksi tää ei ole enterorokko.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Joo en voi suositella. Tähän mennessä koetuista lastentaudeista on kyllä löytynyt se veemäisin.

Eipä siinä, ettäkö meillä siitä lastentautirumbasta edes vielä kovin paljon kokemusta olisi; toista se on varmaan päivähoidossa olevilla ja meilläkin siis sitten, kun lapset hoitoon menevät... Toistaiseksi meillä on tainnut itse asiassa olla vain perusflunssanpöpöä (paljon), Silvan vauvarokko 1-vuotiaana ja nyt tämä. Että voi olla, että seuraavaksi (kop kop puuta, toivottavasti ei ihan kovin pian) iskee joku hooceevatsatauti, joka vetää tätä enteroa kuus nolla.

Jotkut onnelliset kuulemma pääsevät tästä rokosta aika helpolla. Parilla näppylällä suupielessä. Me ei.

Silvan kipeyshän vei sunnuntai-iltana ihan Lastenklinikalle asti; näppylät olivat niin pahat, että niihin määrättiin antibioottikuuri. Nyt on sitten sairastamisvuorossa meidän vauva-vauvanen, voi sentään. Eikä siis Silvakaan vielä terve ole, ei lähekään. Näppylät ovat niin pahat, että itku meinaa tulla, kun niitä edes katsoo.

Molemmilla lapsilla tauti lähti liikkeelle tosi voimakkaasta, noin kellon ympäri kestävästä 40 asteen kuumeesta. Maksimilääkityksellä (burana & panadol vuorotellen neljän tunnin välein) kuume pysyi nipin napin kolmosen puolella alkavalla kymmenluvulla; huh en uskalla edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos särkylääkkeitä ei olisi...

Kuumeen hieman hellittäessä iski näppylävaihe. Pahimpia varmaan ovat suun kipeät näppylät, jotka estävät syömisen ja juomisen. Jalkapohjien näppylöiltä (estävät kävelemisen) ja kynnenalusnäppylöiltä (kynnet irtoavat) sentään ollaan (kop kop puuta voiherranjestas toistaiseksi) selvitty.

Ja nuo tyypit ovat niin hemmetin kipeitä ja kurjia, että sydän särkyy.

Voi perse mikä tauti oikeasti.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kun oma lapsi sairastaa. Uhh se tunne. Saman tien, kun lämpömittari kipuaa kohti neljääkymmentä, oma päänsisäinen kalenteri tekee toiminnon delete delete delete. Hush pois kaikki menot, täällä keskitytään nyt hoivaamiseen.

Syksyn pitkittynyt flussayskä (loppui muuten lopulta lääkärin määräämällä astmalääkkeellä, vaikka ei siis astmaa ollutkaan) tuntui lähinnä turhauttavalta. Mutta mikä siinä onkin, että jotkut hetket sitten puolestaan saavat kohta 3-vuotiaan äidinkin kirjoittamaan tuttujen äitien Facebook-ryhmään: "onhan tää ihan normaalia".

Yhtä äkkiä on ihan ok olla hereillä neljältä aamuyöllä naperoa hoivaamassa. Nukkuminen nyt muutenkin on ihan yliarvostettua.

Ja sitten, kun se pieni kuumepotilas siinä unitiikeri kädessä nukkuu... Mikä valtava rakkauden aalto. Jos muutenkin rakastaa ziljoonasti, niin entä näinä hetkinä....? Ylitse vyöryvä rakkaus on niin valtava, että se saa silittelemään kuumeilijan otsaa, vaikka oikeasti se eniten vain häiritsee nukkujan unta. Mun pieni. Mun pieni rakas. Mun oma pieni. Parane pian.

Voi rakkaus. Maailma seis. Täällä taas sairastetaan.

Sikotauti? 

Share