Ladataan...
Puutalobaby

Mun piti kirjoittaa tänään toisesta "onnellisuustekniikasta", jolla Joel neuvoi minua työntämään kaikenlaisia vellomisajatuksia kauemmaksi - erityisesti ennen unen tuloa iltaisin.

Mutta hei katsokaa nyt näitä:

 

Tästä tulikin nyt sitten Kristan ihan oma tee-se-itse-onnellisuustekniikkakirjoitus:

"Etsi ja löydä vierellesi vakaa elämänkumppani, jonka kanssa TIEDÄT haluavasi olla yhdessä koko loppuelämäsi ajan. Älä hätäänny, vaikka sitä ei olisi löytynyt vaikkapa kolmikymppisenäkään - tai jos pysyviksi kuvitellut aiemmat suhteet olisivat kaatuneet kipeästi. Luota siihen, että jotain hyvää on vielä tulossa.

Kun sitten vihdoin löydät sen ihmisen, jonka olet valmis ottamaan elämääsi sellaisenaan (vikoineen päivineen, koska kukaan meistä ei ole täydellinen), sitoudu. Tämä ei tarkoita sormusta sormessa vaan henkistä sitoutumista. Sitä, että lopettaa sen "tässä nyt ollaan toistaiseksi, mutta katsotaan" -haahuilun. Tsekkaa, että toinen osapuoli on valmis tekemään saman.

Valinnainen lisätekniikka: heitä ehkäisy pois ja katso, mitä tapahtuu. (huom. omalla vastuulla - bloggaaja sanoutuu täten iri neuvon seurauksista)"

 

Okei tämä tekniikka on tietysti siis ihan huuhaata. Voi varmasti olla onnellinen ilman parisuhdettakin eikä omaa onnellisuutta kai (niin ainakin jotkut self-help-ihmiset kai jauhavat, entiedäkunenolelukenut) saisi rakentaa toisten ihmisten varaan bla bla bla.

Itselläni lasten kaipuu ei ole koskaan ollut kovin voimakasta, mutta kumppanin kaipuu kyllä oli. Ihan rehellisesti sanottuna: itse en kyllä niinä (okei lyhyinä) sinkkukausina ollut mitenkään onnellinen. Kyllä minä aina pysyvää rakkautta etsin ja halusin.

Myönnän. "Ollakseni onnellinen minä kaipasin toista ihmistä vierelleni. So shoot me", self-help-gurut.

Mutta herranjestas katsokaa nyt noita. Ne tekevät minut onnelliseksi.

 

kuva: Pekka Sammallahti
Share