Ladataan...
Puutalobaby

Hih kerrottakoon heti näin alkuun, että Fresita ei sponsoroi tätä blogia. Saisi kyllä sponsoroida - sen verran usein täällä on tuota mansikkajuomaa hehkutettu. Ei ole silti yhteydenottopyyntöjä Fresita-markkinoinnista kuulunut. Höh. Ehkä ne eivät jostain syystä halua profiloitua tissuttelevaan kotiäitiin...?

Fresitani 2009

 

Otsikko lupaa oodin. Kuulukoon se vaikka näin:
"Uuu Fresita Fresita Fresita. Korkki sanoo poks. Krista sanoo hörps. Uuu Fresita Fresita Fresita."

Totaalihurahdin tuohon mansikkaiseen herkkuun jo viitisen vuotta sitten. Ja aika monen pullollisen syvällä (hik) kokemuksella voin antaa Fresitan nauttimisohjeiksi seuraavat kolme kohtaa:

1. Fresita on hellepäivän juoma

Parhaimmillaan mansikkajuoma on korkattuna aurinkoisena kesäpäivänä viltillä - joko kirja kädessä tai hyvässä seurassa. Auringon laskemisen jälkeen nautittu Fresita on hukkaanheitettyä herkkua. Laita se mieluummin jääkaappiin ja odota kärsivällisesti seuraavaa hellepäivää.

2. Fresita ei ole humalahakujuomaa

Okei no voihan sillä varmaan kesäbilepäivän aloittaa (muista kuitenkin kohta yksi), mutta parhaimmillaan Fresita on silloin, kun sitä hörpsäisee juuri sen verran, että se ei kihahda vielä päähän. Mansikkajuoma on tavallista kuohuviiniä (?) laimeampaa, 8-prosenttista, eli siinä mielessä Fresitaa on helppo ottaa kuoharilasillinen myös silloin, kun ei halua itseään hiprakkaan.

3. Fresita nautitaan jääkylmänä

Oikeasti. Älä ikinä mene poksauttamaan huoneenlämpöistä pulloa. Ikinä. Oikeasti-oikeasti. Kyse ei ole vain makuasioista, vaan lämmin Fresita kuohuuuuuuuuuuu... Puoli pulloa leviää pitkin pientareita ennen kuin alle ehtii janoisinkaan loppasuu. Ja vaikka tietäisikin, että osa piknik-juomista kuuluu aina äiti-maalle , se on kuitenkin hukkaanheitettyä herkkua.

Fresitani 2010.

Ai miltä se sitten maistuu?

No jos vertaat sitä normaaleihin kuohuviineihin, niin... ...älä vertaa. Muut punaväriset kuohuviinit ovat ihan-ihan erilaisia. Vai onko kukaan koskaan maistellut mitään vastaavaa?

Se on tosi mansikkaista - ei mistään aromista vaan ihan oikeasta mansikasta (kai?), ja siinä näkyy jopa niitä mansikoiden "siemeniä" mukana. Kuohuvaa se toki on. Niin ja sanoinko jo, että mansikkaista.

Fresitani 2013.

Ai niin ja Alkon tilausvalikoimasta saa myös tällaisia minipikkupulloja. Itse olen sanonut vink vink Arabian kauppakeskuksen Alkoon vuosi sitten ja entisten kotikulmien Bulevardin Alkoon sitä ennen, ja sen jälkeen minipulloja on löytynyt kiltisti kylmähyllystä kesäisin.

Minipullot maksavat vähän alle 3 euroa ja sopivat täydellisesti Fresita-ohjeeseen nro. 2.

...että terveisiä vaan täältä puutarhakeinusta. Tuo viimeisen kuvan punainen juoma on nyt mulla tässä lasissa.

Oh!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Sain juuri blogisähköpostiini Lasinen lapsuus -järjestön julkaiseman uuden ja aika selkäpiitä karmivan videon:

 

 

Juttelin pari päivää sitten äitini kanssa niitä näitä, lapsuusaikojani muistellen. Äitini yhtä äkkiä kysäisi, että millaisena muistan hoitotätini miehen. Hmm. Mietin, mitä sanaa käyttäisin. Etäinen. Mutta ennen kaikkea jotenkin pelottava. Joskus hän tuli autotallista välioven kautta sisään - enimmäkseen muistelen hänen olleen töissä tai siellä autotallissa. Silloin aina lämmin ja iloinen leikkitunnelma jotenkin pysähtyi ja muuttui jähmeäksi. Jotain outoa arvaamattomuutta, pelottavaa.

Äitini kertoi epäilevänsä, että mies ei ruuvannutkaan moottoreita joka päivä siellä autotallissa.

Niin, aika monessa kuusamolaisessa autotallissa ryypättiin. Meilläkin.

*******

Sivusin tätä aihetta myös aikaisemmin. Silloin Silva oli kolmen viikon ikäinen ja kävimme hänen ensimmäisissä bileissään, vappua viettämässä. Kaikki meni hienosti: pistäydyimme bileissä, tapasimme ystäviä, ja juhlavolyymin alkaessa nousta toivotimme juhlijoille hauskat illanjatkot ja vaunuilimme hyvillä mielin kotiin. Ja siis selvin päin, totta kai.

Vanhempien alkoholinkäyttökysymys on tavallaan vähän kaksitahoinen juttu: Tärkeimpänä tietysti haluamme varjella omaa lastamme tuollaisilta videon kännimonstereilta. Mutta toisaalta haluamme myös olla sellaisia vanhempia, jotka reippaasti ottavat vauvansa mukaan juhliin ja tapahtumiin.

Itselleni alkoholi näyttäytyi lapsena "joko tai" -tyyppisenä asiana. Tai siis: se oli pelkästään paha. Kun ryypättiin niin ryypättiin siellä autotallissa ja änkyräkänniin -autotalleista ulos horjahteli sössöttäviä pahanhajuisia ja pelottavia mieshahmoja. En koskaan päässyt näkemään sitä "yksi viinilasillinen illallisen kanssa" tai "yksi saunaolut lauantai-iltana" -aikuismaista alkoholinkäyttöä. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että alkoholin käyttö voi olla myös kivaa.

********

Joel ei juo ollenkaan. Heh, ja aika monesti tämän kertoessani kuulijan kulmakarvat kohoavat, jatkokertomusta odottaen: "onko sillä joku alkoholiongelma...?" Hähää, no jos joku juomattomuutta alkoholiongelmana pitää...

Voi muistan sen viimeisen kerran, kun näin Joelin humalassa, nelisen vuotta sitten: kotibileissä oli maisteltu boolia ja laulettu Singstaria (auts). Muovimukeja oli (mun mielestä) kumottu vasta muutama, kun poikaparalle tuli jo huono olo. Ja kohta minä jo pidin hänen tukkaansa, ettei se uisi vessanpönttöön, kun... yyh. Ja itse olin juonut saman verran ja vasta iloisessa nousuhiprakassa.

Jos alkoholista tulee vain pelkästään paha olo, on varmasti helppo tehdä päätös elää kokonaan sitä ilman.

*********

Tshihi, no itse sen sijaan olen ehtinyt olla elämässäni... hmmm... käsittääkseni ihan kohtuullisen hyvää bileseuraa, hehee. Pilkkuun asti ja jatkoillekin, aamuun asti hik. Mutta seura kai tekee kaltaisekseen: seurustellessa alkoholittoman miehen kanssa omakin bileily väheni, väheni, väheni - ja yhtä äkkiä tajusin esimerkiksi juhlineeni eräätkin Maailman Hauskimmat Juhannushäät ja hikoilleeni tanssilattialla ihan selvin päin. Oli niin hauskaa, että unohdin, että olin selvin päin.

Selvin päin.

*********

Itse olen kyllä silloin tällöin tänäkin kesänä (kyllä: imettäessänikin) sihauttanut siiderin auki kauniina kesäiltana, juhlatilanteessa korkannut Fresitankin. "Voi juoda saunaoluen tai vaikka toisenkin", kuuluu kai lääkäreiden nykymielipide imettäville äideille.

Sillä linjalla ajattelin pysyä jatkossakin - ja ehkä sitä ihan oikeaa humalaakin voi vielä joskus elämässä kokeilla, tosin mielelläni suojatuissa sössötysvapaissa olosuhteissa. :)

*********

Mutta miten taata lapselle terve suhtautuminen alkoholiin? Että äiti voi ottaa lasillisen, mutta joulupukkipäisiä hirviöitä lapsen ei tarvitse nähdä - ei kotona eikä aikuisten juhlissakaan?

Ai niin, onhan tälle kaikelle olemassa se yksi sana, jonka olisin voinut kirjoittaa heti blogin alkuun: kohtuus.

Share