Ladataan...
Puutalobaby

Lupasin Ei beigeä -blogin Tanjalle (ja ennen kaikkea heidän tuoreelle tulokkaalleen) meidän Stokke Stepsin uudenmallisen, (ja oranssin!) vauvanvaltaistuimen. "Hei mä aattelin, että kuka tykkää oranssista ja SINÄ tulit mieleen - juu juu, mä kuule voin lähettää sinne Lappiin - ei tietenkään tarvi maksaa mitään, kun mekin se blogin kautta saatiin - se on niii-iiiin huippu, ihan paras kapine, sä niiiii-iiiiin tykkäät siitä" ja niin edelleen.

No niin. Kuviohan on tuttu (ihan vastaava case mm. täällä). Eli seuraavaksi se pitäisi sitten löytää.

Sitteriä on tietysti vaikea vaikeahko hukata. Mutta se sellainen siihen kuuluva vauvanpehmustetuki. Missä se on? Graaaaaah!

No ei auta muuta kuin alkaa etsiä.

Ei löytynyt ensimmäisestä mahdollisesta paikasta, kirjaston kaapista:

Eikä toisestakaan kaapista:

Ei löytynyt sohvan takaa:

Ei eteisen peilikaapista:

Ei talonvahdin siivoamasta keittiön kaapista:

Eikä edes lelulaatikon pohjalta:

"Voisko ne olla sullottu johonkin kassiin, jossa ois muitakin käyttämättömäksi jääneitä lastentavarota?", Joel ehdotti.
"Se oot kuule sä, joka sellaista kasseihinpiiloonsullomista harrastaa. en sullo kasseihin. Että jos sä sille tielle haluat lähteä, niin ihan vapaasti saat kuule tutkailla omaa toimintaasi", minä puhisin.

Huokaus. No sitten yläkertaan.

Ei löytynyt lakanapyykkipinon alta:

Eikä makkarin toisesta rojutavaransäilytyskulmasta:
(huomaa järjestelmällisesti säilytetty alkuperäislaatikko; ei löytynyt sieltäkään)

Ei vaatehuoneesta mistään, eikä edes puolipuhtaiden pyykkien pinon alta:

Eivät muuten ole enää puolipuhtaita nyt, kun ne tuohon lattialle leväytin.

Sen sijaan löytyi:

Thaimaasta Seelalle ostetuista (jo todennäköisesti pieneksi jääneistä) töppösistä se hukassa ollut pari:

Silvalle vauvalahjaksi saatujen töppösten se hukassa ollut kappale - nyt Seelalle pieneksi jääneenä, toki:

Stokken toisen vauvankaukalon leikkikaari - se, jota epätoivoetsin Lilou´s Crushin Hertalle joskus viime kesänä:

Nonariinalle eteenpäinmyymäni rintapumpun alkuperäislaatikko ja pari varaventtiiliä - ja hei tossa lapussa näkyy se alkuperäinen hintakin, jota silloin pähkäiltiin:

Sekä bonarina asia, jota ei olla (vielä) etsitty: keinuhevosen vauvankaari. Jee, Seela pääsee keinumaan:

Huomaa, kuinka järjestelmällisiä me oikeasti ollaan: ruuvitkin kiinnitetty teipillä mukaan.

"Mä alan nyt tässä taipumaan sille kannalle, että tän täytyy olla sun syy!", mä vitsailin reilun tunnin aktiivisen etsimisen mylläämisen jälkeen.

"Mä oon pahoillani - mä oon tällainen sulloja. Mä en yhtään tiedä, mihin mä olisin voinut sen laittaa", Joel alkoi jo uupua.
"Hei oikeasti - mä oon ainakin yhtä paha", mä lohdutin - tuo vitsipuhina on siis juuri sitä: vitsiä.

"Näin me kato ansaitaan toisemme", Joel hempeili tavararöykkiön keskeltä.
"Ja onneksi kukaan muu ei joudu meitä sietämään", minä jatkoin.

"Paitsi meidän lapset."
"Niin ja ne, joille me luvataan antaa kamaa, mutta ei löydetäkään sitä."

Hups. Sori.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Ekopaasto

Heti alkuun varotuksen sananen: tämä bloggaus sisältää enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia.

Ensimmäisen Ekopaasto-bloggauksen keskustelussa (ihan lopussa) AnsaT esitti niin osuvia kommentteja, että niihin ei voinut vastata pelkästään kännykästä nopeasti näpyttelemällä. Itse asiassa niihin ei voi välttämättä vastata, vaikka keskittyisi ja ajattelisi - ei välttämättä edes, vaikka asioihin oikein kovasti perehtyisi ja tutkisi.

Lainaan pari kohtaa suoraan, mutta lukekaa ihmeessä koko kommentti täältä.

"Pullojen kierrätys ei riitä! Energiasäästölampun kierrätys ei riitä! Pyyhkeiden pesettäminen etelänlomalla hotellissa vain joka toinen päivä ei riitä! Oikeasti ympäristömme ja tämän pallon luonnonvarojen pelastamiseksi on tehtävä isompia tekoja kuin tuollaiset pienet arkipäivän niksit. Ne "arjen pienet ekoteot" ovat ekojeesustelua parhaimmillaan tai pahimmillaan."

ja:

"On siis väärin ajatella, että  voisimme edetä tässä maailman pelastamisessa kovin pehmeästi eteenpäin. Ettei kerskakuluttamiseen syntyneiden ihmisten tarvitse traumatisoitua, kun elintavat muuttuisivat liikaa. Siitä se suuri trauma vasta syntyykin, kun öljy loppuu (toisaalta odotan sitä) ja luonnonvarat ehtyvät ja maaperä saastuu niin ettei siinä voi enää viljellä. Jälkimmäinen hommahan on arkipäivää esim. Kiinassa."

Tämä on niin totta. Ja heti perään: onko sillä nyt mitään v*un (anteeksi) väliä, että heittää ne banaaninkuoret roskiin, jos se ei kuitenkaan riitä.

Mä ajattelen, että AnsaT on oikeassa. Mutta että... ...on tilanteita, jolloin sitä ei kannata sanoa ääneen. Ainakaan ihan ensimmäiseksi.

Koska niin moni edelleen elää sillä banaaninkuoritasolla. 

Jos me nyt tässä yksissä tuumin marssisimme sinne katumaasturikaupoille tai Malediivien-lennon lähtöportille ja kertoisimme, että "hei kuulkaas ekoöykkärit: turhaan olette lajitelleet jätteenne, kun kuitenkin teette näin-ja-näin" - auttaisiko se? Mitä ajattelisi toinen osapuoli? "Hihhulit." "Häipykää täältä lomamatkaamme/autokauppojamme pilaamasta." "Itse olen tämän työlläni ansainnut." Okei olen sitä mieltä, että myös pitkälle viedyt viestit on hyvä sanoa ääneen; aina joku herää. Mutta sitten tarvitaan myös sitä pehmeämpää banaaninkuoriherättelyä. Että "tee nyt edes tämä, jos et mitään muuta tee".

Koska muuten tulee vastareaktio.

Me länsimaiset ihmiset kun olemme niin herkkiä siihen, kun joku (aiheestakin) kyseenalaistaa meidän "ansaittua" (ha!) elämäntyyliämme.

Minä siis uskon, että tarvitaan rajuja kyseenalaistavia ääniä. Niitä, jotka virittävät banderollinsa eduskunnan eteen ja huutavat megafoniin. Ja sitten tarvitaan myös niitä pehmeitä "kierrätys on jees" -viestejä ja arjen helpottavia niksejä. Koska jos et kuule yhtä viestiä, niin kuule pliis edes tämä toinen. Ratkaisu ei löydy sieltä yhden ihmisen biojätelaatikosta vaan siitä, että iso massa ottaa ekologisemman ajattelun osaksi arkiajatteluaan.

Eikä sekään välttämättä riitä. 

Maailma tuhoutuu - bloggaaja juo viiniä ja kirjoittaa.

On niitä vieläkin radikaalimpia ajattelutapoja. Heh jos ette arvanneet - myös täältä meidän kotiympäristöstä sellainen löytyy. Joel totesi, että olisi paljon järkevämpää keskittää ne resurssit, joilla nyt pyritään torjumaan ilmastonmuutosta siihen, että sopeuduttaisiin ilmastonmuutokseen. Koska estettävissä se ei ole; ei niillä banaaninkuorilla mutta ei edes lentoliikenteen pysäyttämiselläkään.

Että silleen.

No niin. Minä taidan valita ne banaaninkuoret - ja päälle saan bonuksena huonon omatunnon. Ja se huono omatunto on hyvä. Ilman sitä voisin tuudittautua luulemaan, että hei tää riittää. Ei riitä.

En voi kuitenkaan valita sitäkään, että en tekisi mitään. 

Oho, ei tullutkaan kysymyksiä. Ei tullut kyllä vastauksiakaan. Ehkä niitä ei ole.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Uskomatonta mutta totta: se meitä vaunuostoksilla huijannut tyyppi jatkaa touhujaan edelleen! Bongasin juuri tänään Facebookin Bugaboo-ryhmistä varoituksia, jotka ihan sataprosenttisen selkeästi viittaavat samaan ihmiseen.

Hitsi, että pistää kiukuttamaan - miten tällaista toimintaa ei saada loppumaan?!? Ei mahdu minun oikeustajuuni. Ei vaan voi ymmärtää.

Mutta tällaisena lyhyenä pikkuhuomautuksena siis vaan ihan pakko muistuttaa:
Olkaa ihan huippu-huippuvarovaisia käytettyjä vaunuja ostaessanne!

Ei siis kannata missään nimessä maksaa ennen kuin näkee vaunut, vaikka myyjä olisi kuinka rehellisen ja luotettavan oloinen. Kyseinen tyyppi pöllii vaunukuvansa netistä - ehkä jo se voisi auttaa myyjän luotettavuuden tarkistamisessa, että pyytää myyjää kuvaamaan vaununsa kyseisen päivän sanomalehden kanssa. Parasta tietysti on, jos itse pääsee paikan päälle kauppoja tekemään ja vaunujen kunnon tarkistamaan.

Kurjaa, että joku noin röyhkeästi huijaa perheitä, joilla muutenkin voi olla taloudellisesti tiukkaa! Ja rehellisiä myyjiäkin on - suurin osa on totta kai täysin rehellisiä! Yksi huijari pilaa koko lastentarvikekierrätyksen maineen. Kurjaa.

 

Meidän hujauksesta kerroin siis tammikuussa täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/huijattu

Share

Pages