Ladataan...
Puutalobaby

Terveiset täältä lastenjuhlien jälkimainingeista, oli niii-iiiiin kivaa! Erään 2-vuotiaan bilettäjän äiti laittoi jälkikäteen viestin, että olipa jotenkin rento tunnelma - juhlastressiä ei ollut näkyvissä ollenkaan. Bingo! 

Mutta pakko myöntää, että juhlien aattona hieman jännitti. Ei juhlajärjestelyt vaan se, että eihän vaan käy se sellainen "kukaan-ei-tullut-juhliin" -tragedia, jollaiset ovat linkkeinä kiertäneet sosiaalisessa mediassa viime aikoina. Juhlien ajankohtaa nimittäin oli siirretty: alun perin meidän piti juhlia 2-vuotiasta tirppaa jo edellisellä viikolla, mutta meidän koko perheen flunssa siirsi juhlat viikolla eteenpäin. Ja siinä, missä edellisellä viikolla juhliin oli tulossa meidän laskujen mukaan maksimissaan jopa parikymmentä naperoa (jaiks), tällä myöhemmällä viikolla "voi harmi, just tää sunnuntai ei käy meille" -viestit vaan tasaisesti pompsahtelivat meidän kännyköihin ja Facebookiin.

Apua. Ei kai vaan...

No ei. Juhliin saapui lopulta yhteensä kuusi naperoa vanhempineen, ja se osoittautui juuri sopivaksi määräksi. Eikä se määrä vaan se laatu!

Lastenjuhlat vedettiin siis hyvin rennolla ja täysin lapsilähtöisellä otteella.. Oli tietysti synttärikakku (perus-jätskikakku) ja kynttilöiden puhallus:

Saa muuten vapaasti ihailla tuota mekkoa! Saatiin se tirpalle jo vuosi sitten 1-vuotislahjaksi Kahta en vaihtaisi, oma perhe ja käsityöt -blogin M-M:ltä, ja nyt mekko on sitten vihdoin sopiva. Ja se on täydellinen. Ihana. Niin kuin viime vuonna hehkutin, tuosta kankaasta tulee mieleen meidän lapsuuden kesät mummolasssa, Ounasjoen rannalla <3 Ehdoton tulevan kesän lempparimekko.

Niin, ja ohjelmassa siis vielä sitä ongintaa:

Kalapussukoista paljastui saippuakuplaputkilot ja sorminuket - ainakin näyttivät miellyttävän vieraita. Meillä muuten saa puhaltaa saippuakuplia sisälläkin.

...ja toisena ohjelmanumerona Piipo79:n ja Raissin vinkistä (kiitos!): kasvomaalausta!!!

Kröhöm taiteellinen vaikutelma sijoittui jonnekin sinne nykytaiteen ja töherryksen välimaastoon - ensi kerralla ei osteta tuollaisia kömpelöitä kynäliituja vaan pensselillä sudittavat maalit. Nooh, silti meillä nähtiin ainakin yksi kukkanaama (meidän tirppa) sekä viiksivallu, inkkaripäällikkö ja jonkinlainen Kiss-henkinen silmätähtikuvio.

Maaleissa muuten luki "myrkytön", "helppo pestä pois" ja niin edelleen. Se, mitä siinä ei lukenut, oli että tahmaa ihan hemmetisti :D

Mutta kasvomaalaukset oli, ja se oli sitten varmaan tärkeintä. Voi sitä surua, kun illalla piti pestä kukka tirpan otsasta pois. Luvattiin, että huomenna maalataan uusi.

Kiitos kaikille juhlijoille! Tällä lastenjuhlasynttärikonseptilla meillä juhlitaan varmasti jatkossakin - näki selvästi, että tirppa oli aivan riemuissaan samanikäisistä lapsikavereista. Uuuu joo ja seuraavaksi sitten vuorossa taas ne naperoiden uima-allasbileet jonain helteisenä kesäpäivänä tuossa meidän omalla pihalla; viime vuonna sitä kokeiltiin ensimmäistä kertaa, ja siitä pitää ehdottomasti tehdä perinne! Puutalon pool partyt!

Voi hitsi onpa kiva, kun on lapsia - ihan uusia ulottuvuuksia bilerintamalla!
...sitä haisevissa baareissa istumista jaksaisi enää muutenkaan, se oli jo niiii-iiiin nähty :)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Puutalossa vietetään pian meidän ensimmäisiä lastenjuhlia! Jee!

...ja mitäköhän se sitten oikein tarkoittaa...? Ei mitään käsitystä. Vinkkejä siis otetaan vastaan!

Tulevan sunnuntain lastenjuhlat ovat siis tirppanan myöhästyneet syntymäpäiväjuhlat. Silvan oikeana syntymäpäivänä minä olin ponnistamassa, joten juhlia päätettiin suosiolla siirtää paremmalle ajalle. Joka siis on nyt.

Juhlat on ajateltu pitää täysin lasten ehdoilla. Aikuissukulaiset siis sori: kutsut eivät ole eksyneet postiin. Viime vuoden yksivuotisjuhlat kun olivat kyllä kivat - mukana sekä sukulaisia ja kavereita että lapsia - mutta porukkaa oli talo silloin sen verran täynnä, että harmi kyllä "päähenkilöt" eli lapset uhkasivat jäädä jalkoihin. Aikuisruuhkan keskelle kun on vaikea laittaa yksivuotiaita lattialle leikkimään.

Niinpä päätettiin, että jatkossa kaikki lasten syntymäpäivät meillä ovat vain ja ainoastaan lasten juhlia. Aikuiset voivat nostaa skumppamaljansa halutessaan muissa tilaisuuksissa.

"Kai me nyt silti Fresitaa aikuisille ostetaan...?", minä yritin.
"LASTEN juhlat", Joel sanoi.

Okei, okei.

*******

Mutta mitä? Mitä mitä mitä tapahtuu lastenjuhlilla? Auttakaa! Juhlijat ovat vieläpä vain plus/miinus kaksivuotiaita, joten kovin kummallisia kilpailuja heidän kanssaan ei ehkä vielä voi kuvitella vetävänsä. Riittääkö ohjelmaksi onginta, levyltä tuleva lastenmusiikki ja yksinkertainen sormiruokatarjoilu? 

Onginnan lisäksi olisi tietysti ihan huippua, jos olisi muutakin "ohjelmaa". Mutta mitä? Mietin ensin sellaista kilpailua, jossa iso, paksuun sanomalehtikerrokseen pakattu paketti laitetaan piirissä kiertämään ja musiikki pyörimään, ja pakettia saa aina repiä silloin, kun musiikki pysähtyy. Mutta kaksivuotiaille...? Joel ennusti, että siihen meneessä, kun palkinto paljastuu paketista, joka ikinen kaksivuotias jo itkee. Että ehkä sitten ei.

Mitään supercateringejakaan ei olla aikeissa alkaa järjestää - Prismassa käydään ja ostetaan sieltä tyyliin karjalanpiirakkaa ja hedelmiä. Jätskikakku, sellainen Viennetta tai jotain - täytekakusta kun ei kukaan meidän porukasta oikein tykkää. Bileiden teema on tälläkin kertaa "ei stressiä". Eikä tässä oikeasti mitään ihmeempää ohjelmaa voida järjestääkään, kiitos vauvan en-ole-kakannut-yhdeksään-päivään -viestinnän. Mutta eikö niin, että kun talo on täynnä kaksivuotiaita, ei kukaan tiedä, onko edellisenä päivänä siivottu vai ei...?

...ja Tigeristä kävin ostamassa jo kassillisen oheiskrääsää: ilmapalloja, koristeviirejä ja pikkutavaraa ongintapusseihin. Niin, ja kynttilät siihen jätskikakkuun.

Valmiina juhlaan siis? Vai täysin valmistautumattomana urpona?

*******

Kokeneemmat, kertokaa siis ihmeessä vinkkinne! Miten järjestetään mahdollisimman yksinkertaiset mutta lasten kannalta mahdollisimman kivat juhlat? Onko jotain erityistä, mikä pitää ottaa huomioon?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Sain juuri blogisähköpostiini Lasinen lapsuus -järjestön julkaiseman uuden ja aika selkäpiitä karmivan videon:

 

 

Juttelin pari päivää sitten äitini kanssa niitä näitä, lapsuusaikojani muistellen. Äitini yhtä äkkiä kysäisi, että millaisena muistan hoitotätini miehen. Hmm. Mietin, mitä sanaa käyttäisin. Etäinen. Mutta ennen kaikkea jotenkin pelottava. Joskus hän tuli autotallista välioven kautta sisään - enimmäkseen muistelen hänen olleen töissä tai siellä autotallissa. Silloin aina lämmin ja iloinen leikkitunnelma jotenkin pysähtyi ja muuttui jähmeäksi. Jotain outoa arvaamattomuutta, pelottavaa.

Äitini kertoi epäilevänsä, että mies ei ruuvannutkaan moottoreita joka päivä siellä autotallissa.

Niin, aika monessa kuusamolaisessa autotallissa ryypättiin. Meilläkin.

*******

Sivusin tätä aihetta myös aikaisemmin. Silloin Silva oli kolmen viikon ikäinen ja kävimme hänen ensimmäisissä bileissään, vappua viettämässä. Kaikki meni hienosti: pistäydyimme bileissä, tapasimme ystäviä, ja juhlavolyymin alkaessa nousta toivotimme juhlijoille hauskat illanjatkot ja vaunuilimme hyvillä mielin kotiin. Ja siis selvin päin, totta kai.

Vanhempien alkoholinkäyttökysymys on tavallaan vähän kaksitahoinen juttu: Tärkeimpänä tietysti haluamme varjella omaa lastamme tuollaisilta videon kännimonstereilta. Mutta toisaalta haluamme myös olla sellaisia vanhempia, jotka reippaasti ottavat vauvansa mukaan juhliin ja tapahtumiin.

Itselleni alkoholi näyttäytyi lapsena "joko tai" -tyyppisenä asiana. Tai siis: se oli pelkästään paha. Kun ryypättiin niin ryypättiin siellä autotallissa ja änkyräkänniin -autotalleista ulos horjahteli sössöttäviä pahanhajuisia ja pelottavia mieshahmoja. En koskaan päässyt näkemään sitä "yksi viinilasillinen illallisen kanssa" tai "yksi saunaolut lauantai-iltana" -aikuismaista alkoholinkäyttöä. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että alkoholin käyttö voi olla myös kivaa.

********

Joel ei juo ollenkaan. Heh, ja aika monesti tämän kertoessani kuulijan kulmakarvat kohoavat, jatkokertomusta odottaen: "onko sillä joku alkoholiongelma...?" Hähää, no jos joku juomattomuutta alkoholiongelmana pitää...

Voi muistan sen viimeisen kerran, kun näin Joelin humalassa, nelisen vuotta sitten: kotibileissä oli maisteltu boolia ja laulettu Singstaria (auts). Muovimukeja oli (mun mielestä) kumottu vasta muutama, kun poikaparalle tuli jo huono olo. Ja kohta minä jo pidin hänen tukkaansa, ettei se uisi vessanpönttöön, kun... yyh. Ja itse olin juonut saman verran ja vasta iloisessa nousuhiprakassa.

Jos alkoholista tulee vain pelkästään paha olo, on varmasti helppo tehdä päätös elää kokonaan sitä ilman.

*********

Tshihi, no itse sen sijaan olen ehtinyt olla elämässäni... hmmm... käsittääkseni ihan kohtuullisen hyvää bileseuraa, hehee. Pilkkuun asti ja jatkoillekin, aamuun asti hik. Mutta seura kai tekee kaltaisekseen: seurustellessa alkoholittoman miehen kanssa omakin bileily väheni, väheni, väheni - ja yhtä äkkiä tajusin esimerkiksi juhlineeni eräätkin Maailman Hauskimmat Juhannushäät ja hikoilleeni tanssilattialla ihan selvin päin. Oli niin hauskaa, että unohdin, että olin selvin päin.

Selvin päin.

*********

Itse olen kyllä silloin tällöin tänäkin kesänä (kyllä: imettäessänikin) sihauttanut siiderin auki kauniina kesäiltana, juhlatilanteessa korkannut Fresitankin. "Voi juoda saunaoluen tai vaikka toisenkin", kuuluu kai lääkäreiden nykymielipide imettäville äideille.

Sillä linjalla ajattelin pysyä jatkossakin - ja ehkä sitä ihan oikeaa humalaakin voi vielä joskus elämässä kokeilla, tosin mielelläni suojatuissa sössötysvapaissa olosuhteissa. :)

*********

Mutta miten taata lapselle terve suhtautuminen alkoholiin? Että äiti voi ottaa lasillisen, mutta joulupukkipäisiä hirviöitä lapsen ei tarvitse nähdä - ei kotona eikä aikuisten juhlissakaan?

Ai niin, onhan tälle kaikelle olemassa se yksi sana, jonka olisin voinut kirjoittaa heti blogin alkuun: kohtuus.

Share