Ladataan...
Puutalobaby

Mä olen ihan auttamattoman myöhässä tämän Trendin luottovaatehaasteen kanssa.

Tajusin kuitenkin tänään, kun sovitin noin kahdeksaa eri vaatetta ja sen jälkeen päädyin kaivelemaan likavaatekoria näitä etsien, että kyllä: minullakin on luottovaatteet. Nämä ovat luottovaatteeni juuri nyt.

Ja otin klassisesti (heh ) peilin kautta tietysti pari kuvaakin:

Tuota Desigualin neule/neulostakkia kuolasin pitkään ja kesällä löysin sen hyvästä alennusmyynnistä. Hehe, ja entä tuo tekonahkatakki - miinus seiskytprossaa sekin, Prismasta. Ei ois ehkä pitänyt paljastaa (mun mielestä ei näytä "Prisma-vaatteelta"), mutta täytyihän tämä vaikka nyt ihan näin #momfie-hengessä kertoa.

Jalassa lempparifarkut, jotka ovat jo reikiintyneet. Kröhöm silleen trendikkäästi reikiintyneet, tietysti. Ja kyllä, nämä ovat sellaiset joustovyötäröiset äitiysfarkut - taas ja edelleen. Samat kuin jo pari vuotta sitten. Ovat kyllä heti näiden farkkujen jälkeen parhaiten palvellut vaatekappale i-ki-nä.

Jalassa kesällä ostetut pantteriballerinat.

Niin ja hiukset kahden sekunnin nutturalla. Luottokampaus.
(hups tuota väritystä, veskin oranssi valo vääristää)

Joo. Luottovaatteissa on se hyvä puoli, että niissä tuntee olonsa hyväksi. Omaksi itsekseen. Vaikka ne olisikin kaivettu pyykkikorista.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kymmenen vuotta sitten oli vuosi 2004 ja minä olin 27-vuotias. Olin juuri pari kuukautta sitten saanut ensimmäisen kokopäiväisen oman alan työpaikkani ja olin mielestäni niiii-iiiin tärkeä ihminen.

Hohoi, sinä kymmenen vuoden takainen minä! Terveisiä täältä vuodesta 2014, että:

  • Lopeta se jatkuva vaiheilu siinä ihmissuhteessasi. Joko seurustelet tai eroat. Se ei ainakaan auta, että vedät itkukilarit kerran viikkoon etkä silti tee päätöksiä mihinkään suuntaan.
     
  • Nauti muuten siitä, että se nykyinen avomiehesi tekee sulle lattet ja vaahdottaa maidot joka aamu. Sitä ei nimittäin tule ihan ikuisesti jatkumaan.
     
  • ...ja sitä paitsi: tää ei ole se oikea. Eikä se seuraavakaan. Eikä se seuraava. Eikä sitä seuraava. Ja jumankauta sen SITÄ SEURAAVAN jätät sit kokonaan väliin, jooko? Sit sen jälkeen alkaa näyttää jo aika hyvältä.
     
  • Elämäsi mies on sitä paitsi tällä hetkellä 21-vee. Että tiedokses vaan.
  • Tee nyt jumankauta se gradu. Unohda perfektionismi äläkä nyt hemmetti vie ainakaan aihetta vaihda. Tee nyt vain jotain. Jos et nyt sitä melkeinvalmista tekelettäsi rykäise loppuun, niin et tule koskaan sitä tekemään ja unohdat kuitenkin vuonna 2013 ilmoittautua läsnäolevaksi yliopistoon ja hups se siitä.
     
  • Okei olet siis nyt oma alan töissä. Okei, hyväsinä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tiedät kaikesta kaiken. Joskus tulee aika, jolloin työ ei enää olekaan sinulle ihan kaikki kaikessa.
     
  • Sinun tapasi järjestää astiakaappi tai pestä vessanpönttö ei ole se ainoa oikea. Ja kyllä: se on nalkuttamista eikä ystävällismielistä huomauttamista.

  • Pähkäilet sitä vapaaehtoistyöhön Intiaan lähtöä. Lähde.
     
  • Tee muutenkin asioita, joita sinä haluat. Älä yritä tehdä vaikutusta muihin. (opit kyllä, että se ei onnistu kuitenkaan)
     
  • Sun ei tarvitse olla se superlatiivi. Yritä vähemmän, ole enemmän.
     
  • Älä suorita elämää, rentoudu. Elämä vie sinut hyviin paikkoihin, kunhan vaan annat sen viedä.
     
  • Ai niin ja ens syksynä lähdet ex tempore -illanistumaan kaveripariskunnalle. Älä juo sitä viimeistä minttukaakaota. Äläkä hemmetti vie ainakaan kutsu sitä hississä tapaamaasi ennustajaeukkoa jatkoille. Ja jos lähdet aamuyöllä rappuun, pliis laita muutakin päällesi kuin ne sarjakuvapikkuhousut.

 

 

 

PS. Trendin haaste: minkä neuvon antaisit kymmenen vuotta nuoremmalle itsellesi?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Trendin unelmamatkahaaste - oh! Ei varmasti yllätä ketään, että minä osallistun tähän.

Ainoa ongelma oli valita yksi unelmakohde. Mikä ihme olisi niin yksi ylitse muiden...? Hetken mietittyäni oli ratkaisu kuitenkin aivan selvä: yksi reissu on ollut jotain ihan muuta. Kerran elämässä -matka *). Meidän safari Tansaniassa kesällä 2010.

*) tai no okei ehkä kaksi kertaa: oon jo kuullut, että Joel on lupaillut Silvalle, että joskus me mennään kaikki katsomaan leijonia, norsuja ja kirahveja niiden oikeaan elinympäristöön...

*******

Lensimme Arushaan Frankfurtin kautta, ja majoituimme yhden yön kämäisessä paikallisessa hostellissa. Heti ensimmäisenä aamuna lähdettiin jeepillä liikkeelle - viiden päivän safari oli ennakkoon varattu massiivisen safarinjärjestäjäkartoituksen ja sähköpostitse tehdyn tarjouspyyntökilpailun jälkeen.

Tämä ei ollut budjettimatka. Huh sentään niitä hintoja. Mutta ajattelimme tosiaan, että kerran elämässä. (tai kaksi) Siksi varasimme oman jeepin (useimmiten safari tehdään ryhmissä, ja yleisin kesto on kolme päivää), jossa hyvinvoinnistamme ja turvallisuudestamme vastasi viiden päivän ajan oma kuski/opas sekä oma kokki, joka vieläpä kokkasi minulle erikseen kasvisruokaa. Lisäksi halusimme yhtenä päivänä liikkua poikkeuksellisesti patikoiden - tämä aiheutti keskimääräistä enemmän säätämistä (onneksi safaritoimisto hoisi koko homman), että saatiin rekrytoitua konekiväärillä varustettu luonnopuiston ranger turvaksemme.

Tässä "meidän jengi" Hamish (opas), Joel, Michael (kokki) ja minä:

Viiden päivän safariin mahtui sopivasti kolme kohdetta: Tarangirin luonnopuisto, Serengeti sekä Ngorongoron kraaterialue. Yöt vietettiin tavallisissa teltoissa leirintäalueella - kyllä, ihan siellä luonnossa, kaikkien eläinten seassa.

Vain kerran meinasimme kuolla - tarina täällä.

Niin joo ja sitten oli tietysti myös se Joelin malaria (löytyy samasta tarinasta täältä). Mutta se puhkesi vasta safarin jälkeen Sansibarilla, joten se ei ehkä liity tähän safariin - vai...? :)

Apua ei noista enempää, vaan takaisin aiheeseen: unelmamatka siis :)

Voisin kertoa, että nähtiin ihan lähietäisyydeltä kymmeniä leijonia, satoja norsuja ja seeproja sekä tuhansia gnuita. Ja kirahveja virtahepoja, apinoita ja vielä mitä. Mutta kuvat. Niitä tarvitaan ihan ehdottomasti tähän kertomukseen. Pienellä vaaleanpunaisella pokkariräpsykamerallani ikuistin mm. tällaista:

Yksi unohtumattomista hetkistä oli the kill. Meille kävi siis aivan älytön tsägä: näimme lähietäisyydeltä, kuinka leijona tappoi antiloopin.

Ajaessamme paikalle leijona oli jo uuvuttanut porukastaan eksyneen antiloopin, joka makasi syvään huohottaen keskellä pientä ajotietä. Pysäytimme jeeppimme kohteliaan välimatkan päähän - leijona vaani tien laidan heinikossa täsmälleen samassa asennossa kuin meidän Tikru kotipihalla kärpäsiä pyydystäessään.

Ja sitten: hyökkäys! Suoraan jeeppimme edestä. Väsynyt antilooppi ehti hädintuskin kavahtaa pystyyn. Tappo tapahtui arviolta puolessa sekunnissa.

Leijona ei ollut iloinen saamastaan jeeppiyleisöstä. Se käveli aivan kulkuneuvomme edestä ja murisi äänekkäästi: uskaltakaapa tulla saaliinjaolle... Poistuimme paikalta, koska emme halunneet läsnäolollamme häiritä tämän enempää luonnon järjestystä.

Toisin kuin kotona luonto-ohjelmia katsoessa, luonnossa ei tullut mieleenkään kauhistella antiloopin kohtaloa. Se kuului asiaan. Elämään Serengetillä. Eivätkä tällaiset näytkään kuvottaneet:
(varoitus - nyt tulee hc-materiaalia)

Korppikotkien läsnäolosta saattoi jo aavistaa, että...

...leijona on saanut saaliiksi jotain.

Kaksi eläintä ylitse muiden tekivät vaikutuksen. Tietysti ensinnäkin ne leijonat - kun villi leijona kääntää tuimasti katseensa ihmistä kohti, syöksyy joku alkukantainen kauhun aalto läpi koko kropan. Vaikka jeeppien kimppuun leijonat tuskin koskaan (?) hyökkäävätkään.

...paitsi voi sanoa, että vähän (järjettömästi) pelotti, kun joutui joskus käymään kyykkypissalla jeepin takana. Siinä keskellä tietä, Hamishin seisoessa aseistettuna puolen metrin päässä. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että olisi lähtenyt jotain puskaa etsimään.

Ja toinen eläin, josta ei vaan silmä saanut tarpeekseen: kirhavi.

Privaatti-safarin hyviä puolia: voi pysähtyä halutessaan vaikka tuntikausiksi piirtämään eläimiä ilman, että kukaan hoputtaa eteenpäin.

Aivan käsittämätön pitkäkaulainen koikkelehtija - kuin suoraan jostain esihistoriasta. Näyttää lempeältä ja harmittomalta. Mutta jos haluat nähdä hongankolistelijan toisen luonnon, heitäpä YouTubeen hakusanat "fighting giraffes". Sen jälkeen mielikuvat harmittomasta honkkelista eivät ole enää koskaan ennallaan.

Matkakampausta tekemässä.

Ngorongoron kraaterialueella näimme myös elämämme liikenneruuhkan. Päädyimme keskelle gnuiden massavaellusta. "Gnu! Gnu! Gnu!", ne huusivat omaa nimeään. Eikä puhettakaan mistään väistämisestä. Olimme gnuruuhkassa jumissa varmaan lähemmäs toista tuntia.

Sen sijaan patikointipäivän eläinbongaussaldo jäi aika pieneksi, mutta päivä konekiväärimiehen kanssa ja valtavilla kraatereilla kävely oli tietysti kokemus jo sinänsä.

Joel pääsi myös Tazania leikkimään:

Kraaterin pohjalla olisi ollut hyvällä tsägällä mahdollisuus nähdä leopardeja...

...mutta me saimme tyytyä vain tuoreisiin tassunjälkiin:

Kokonaisuudessaan safari oli aivan huikea - suosittelen aivan ehdottomasti.

Lasten kanssa tällaiselle matkalle lähtöä täytyisi kyllä suunnitella vähän tarkemmin. Isommalla (lue: tosi-tosi isolla) rahalla luonnonpuistoissa voi yöpyä myös talomaisemmissa "teltoissa", joissa on omat vessat ja suihkut - ja tietysti myös turvatummat oltavat. Myös jeepissä istuminen useamman päivän ajan ei varmasti ole ihan leikki-ikäisten juttu - sieltä kun ei pääse pois, vaikka millainen hermostumishepuli iskisi. Mutta esimerkiksi kouluikäiselle safari olisi varmasti aivan uskomattoman upea kokemus.

Safarin jälkeen lensimme vielä Arushasta Dar es Salamin kautta reiluksi viikoksi Sansibarille. Mutta pakko myöntää: safari oli niin käsittämätön elämys, että sen jälkeen valkoinen ranta ja turkoosi meri olivat liian... ...tavallisia. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, Sansibar ei enää onnistunut tekemään vaikutusta kaiken safarilla koetun jälkeen.

Plussat ja miinukset:

+ ainutlaatuinen, unohtumaton, järisyttävä... ...mitkään ylisanat eivät riitä

- kallis, kallis ja kallis
- yöpyminen leirintäalueella ei kovin turvallista tai mukavaa - paremman majoituksen hinnat puolestaan tähtitieteelliset

*******

Mutta joo, kuten alussa totesin: kerran elämässä.

Tai kaksi.

Tyytyväiset turistit maisemassa.

Share

Pages