Ladataan...
Puutalobaby

Kahdeksantoista maalisävyn valinta - heeeeelppo nakki!

Mutta hetkinen, tästähän saadaan vain seitsemäntoista:

Jotain ruskeampaa. Mukaan tarvitaan jotain ruskeampaa.

Joel sukeltaa (liioittelematta) tuhansien värisävyjen maailmaan. Minä sukellan (liioittelematta) tuhansien värisävyjen maailmaan.

"Löytyi!", hihkaisee Joel.
"Löytyi!", minä hihkaisen.

No hei verrataan - kumman väri on parempi?

Onnea on...

...samanlainen värisilmä! <3

 

PS. Ai mikä juhannus? Meillä maalataan.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Pääsiäistäkö tässä nyt pitäisi syyttää? Vai kevätaurinkoa?

Katsoin aamulla tätä:

...ja ajattelin: keltaista.

Puutalon eteinen ja portaikko ovat viimeisiä paikkoja (no: yläkerran kylppärin lisäksi), joita emme vielä toistaiseksi ole pintaremontoineet omannäköisiksemme. Moni on kyllä ihaillut näitä harmaan sävyjä - jopa maalin väriä minulta on kyselty, valitettavasti en sitä tiedä. Monen makuun nämä värit olisivat tietysti just hyviä. 

Mutta me kaipaamme lisää lämpöä. Tai sellaista jotain... Sitä Jotain. Ehkä omannäköisyyttä on paras kuvaus.

Valkoisten osien maalaus on tässä elämäntilanteessa aikalailla poissuljettua - se aiheuttaisi aivan liian työlään ketjureaktion. Jos maalaisi kaiteet, pitäisi maalata seinä. Jos maalaisi seinän, pitäisi maalata portaikon katto. Jos maalaisi portaikon katon, pitäisi maalata koko hemmetin avotilayläkerran viistokatot.

Juu ei.

Mutta portaat sekä eteisen lattiat ja seinät voisi hyvinkin jossain vaiheessa maalata.

Kun googlasin "staircase yellow", päädyin jostain syystä myös googlaamaan "staircase decoration". Ja löysin ihanan-ihanan tämän. Oh en kestä, miten ihana.

Keltainen vai kuviot - mielipiteitä?
(en kopsannut "inspiraatiokuvia" tähän, koska tekijänoikeudet - linkeissä siis kuvalinkit (ei kaupallisia kytköksiä) tyyleihin, mitä ajattelen)

Hehee saa sanoa myös "harmaa", mutta sitä en kuuntele :)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Ostin kymmenisen vuotta sitten kirpputorilta puutuolin, jonka muoto jotenkin vaan miellytti silmää. Ei niin, että olisin tarvinnut sitä, asunto oli täynnä tuoleja jo silloin.

Mut hei tuoleillahan nyt aina on käyttöä. Niillähän voi näppärästi esimerkiksi... ...istua.

Ostettaessa tuoli oli priimakuntoinen. Tosin sanoen (karseaa tunnustaa, mutta) minä olen pilannut sen. En tiedä, mitä on tapahtunut. Istumapuolen pinta on lähtenyt nyt parin viimeisen vuoden aikana valtavalla vauhdilla  kulumaan ja lohkeilemaan.

Viimeisenä tikkinä Seela sai tuolista tikun jalkaansa. Joel julisti, että tuoli saa nyt lähteä tästä talosta.

Kröhöm mähän en siis ymmärrä mitään designista. Viimeksi kävi ilmi, että hätärinä opiskelija-asuntolan roskalavalta mukaan poimittu tuoli (näkyy mm. täällä) onkin tyyliin tämän talon arvokkain esine.

Ja tästäkin tuolista mulla on jotenkin ollut sellainen olo, että se saattaisi olla sellainen esine, jolla on niin kuin... nimi. Malli tai vuosiluku tai jotain. Googlailu tuotti hieman onton tuloksen; kun ei ollut oikein edes mitään, mistä lähteä liikkelle - vuosikymmenenkin taisin veikata väärin. Ajattelin 50-lukua, mutta oisko kuitenkin 60- tai 70-luku?

Joka tapauksessa vähän satunnaisesti osuin Valkoinen harmaja -blogin parin vuoden takaiseen postaukseen Habitare-messuilta. Siellähän se tuoli oli! Jos pikkukuvaa tarkasti tihrustan, niin samaan tapaan lohjenneenakin (mutta korjattuna).

Eli on se ehkä jotain. Jos nyt kyseessä ei ollut "vuosikymmenen epäonnistuneimmat esineet" -esittelykokonaisuus tai jotain.

Okei mutta siis.

Alkuperäinen ajatukseni oli siis laittaa tämä tuoli tyyliin viidellä eurolla kierrätysryhmään. Jollekin, jolla olisi aikaa ja energiaa alkaa tuolinkunnostushommiin. Mutta mitä mieltä olette: oisko se ihan typerää? Entä tietääkö joku: voiko tällaista jotenkin korjata/entisöidä? Sen ainakin tiedä, että tikkuja perseeseeni lasten käsiin ja jalkoihin en enää halua.

Entä tunnistaako joku tuolin: onko se jollain tavalla arvokas vai pikemminkin polttopuumateriaalia tuossa kunnossa?

Takapinta on säilynyt vielä kauniin ehjänä. Eiköhän sekin pian tuhoudu.

Share

Pages