Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Rautia

Ihan ensimmäiseksi: JEE, rakastan-rakastan-RAKASTAN!

Suojaukset reunoissa vielä poistamatta - siksi röpylät. Lattia kesti jo kuitenkin varovasti kävellä!

Ja sitten seuraavaksi kiitokset kolmelle taholle:

1. Teille kaikille, jotka osallistuitte ideointiin jo huhtikuussa mun portaikkohaaveilubloggauksessa (täällä) - erityisesti porrashullaantuneelle Lennu_lle, Iitaselle ja kaikille muille, jotka postasivat linkkejä ja ideoita. Tämä koko idea nimittäin löytyi teiltä! Tämän jälkeen aina, kun otan itsestäni typerän kuvan tuossa eteisen peilin edessä, taustan krediitit kuuluvat teille!

2. Rautialle, joka ehdotti juuri sopivalla hetkellä yhteistyötä ja siten polkaisi homman (lue: meidät) oikeasti käyntiin. Muuten täällä edelleen vain haaveiltaisiin, ja portaikko olisi vieläkin harmaa.

3. Appivanhemmille, jotka majoittivat meidät lattialleen remppaevakon ajaksi eivätkä puolella sanalla huomauttaneet meidän lapsiperhekamakaaoshuutokiukuttelukränäräjähdyksestä vaan hymyilivät ystävällisesti ja kaatoivat minulle tarvittaessa lisää viiniä lasiin.

KIITOS! KIITOS! KIITOS!

Ensimmäinen peiliselfie.

Joo. Rautiasta siis ehdotettiin blogiyhteistyötä ja minä vastasin, että no itse asiassa joo - me voitais tarvita 17 eri sävyä (sori, puhuin viimeksi vahingossa kahdeksastatoista; olin laskenut väärin) yhteen pikkupikkuprojektiin.

Hetken hiljaisuus langoilla.

Selitin portaikkoprojektin.

"No, ainakaan ei tule perinteistä valkoista", Malmin Rautian Aki (kiitos kaikesta avusta!) vastasi. No ei tule ei!

Kyllä - minullakin pääsi kurkusta pienimuotoinen "hik!", kun Joel näytti ensimmäisen kuvan lattiasta.

Ensin Malmille tuijottelemaan värilappusia ja keräilemään spontaanisti sieltä kouraan sellaiset, jotka johtivat suunnilleen kohti suunniteltua värimaailmaa.

Sitten kuulimme jotain, mitä en ole ainakaan itse koskaan tajunnut. Joo - noissa maalilappuseinissä ja -kartoissa on paljon erilaisia sävyjä. Ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin mitä Aki kaivoi laatikosta:

Jos tuosta ei tajua määrää, niin:

Kaksi tällaista hervotonta tiiliskiven paksuista viuhkaa, joissa kai yhteensä n. 2500 eri sävyä - pelkästään yhden maalinvalmistajan värejä.

Meinasin tulla (hyvällä tavalla) hulluksi.

Itse asiassa nuo viuhkat helpottivat värivalintaa enemmän kuin mitä ikinä osattiin arvella: niistä nimittäin saatiin portaiden "väriliuku" jo aika valmiina. Yhdistelimme vain kahta eri viuhkan lappusta ja otimme väliin neljä tummempaa sävyä. (näkyvät siis täällä)

Isoin päätös sen jälkeen oli lattian väri. Olin nimittäin ajatellut siihen jotain räyhäkkää oranssia (ylläri). Mutta harmiksemme kävi ilmi, että juuri niissä voimakkaammissa oransseissa väreissä oli pigmentissä jotain-jotain-jotain, että... Tai siis että ne eivät oleet sopivia lattiamaaliksi. Käsitin, että ne eivät ole riittävän peittäviä tai jotain.

Lattiaan haluttiin kuitenkin jokin voimakas, yllättävä väri. Eikä saa olla kylmä. (rajasi pois esim. turkoosin)

Ja sitten se sieltä bongattiin: värikylläisin vihreä, mitä liuskoista löytyi. L381, rakkaani.

Ja se oma alkuperäinen "keltaista"-visioni ei siis päätynytkään portaisiin vaan eteisen seiniin.

Eli teoriassa:
(plus ne neljä tummempaa sävyä, jotka tästä puuttuvat)

...ja käytännössä:

Varsinaiseen maalaamiseen saatiin (Akin lisäksi) apua myös netistä Rautian rempparesepteistä. Siellä siis selkeät toimintaohjeet ja tarvikelistat hinta-arvioineen esimerkiksi seinien maalaamiseen (täällä). Tuota reseptiä me tietysti jouduttiin vähän soveltamaan, koska meillä maalattava seinä oli puupaneelia. Mutta tuota luin Joelille ääneen, kun se oli jo aloittamassa hommaa: "Katkaise virta sulaketaulusta ja irroita pistorasioiden ja katkaisimien kannet..."

HUPSIS!

Pistorasiat meinasivat unohtua.
(#joelilmanpaitaa)

Ei ollut muuten ensimmäinen kerta, kun remppaa tehtiin puutalossa nettiojeet mukana. Ihan harmittaa, kun en blogannut vielä silloin - ois tullut niin mahtavaa fiiliskuvaa ja -kuvausta... Joel nimittäin aikoinaan asensi itse meidän pikkuveskin lavuaarin ja sinne kaikki putkihommat. Nyhersi tuolla neliön kokoisessa kopissa lavuaarin alla ruuvimeisseli kädessä ja katsoi Youtube-videolta ohjeita. Mutta hei - osasi! Siitä tuli sille jotenkin sellainen vahvistus, että ei tämä remppahomma nyt mitään ydinfysiikkaa ole. Netistä ohjeet ja sitten vaan rohkesti hommiin.

Suojaus taisi viedä viiden päivän projektista sen isoimman ajan, eikä sekään varsinaisesti nopeuttanut...

...että eka päivänä oli vielä pikkuapureita mukana auttamassa.

Joo, maali kuivuu siis vielä, mutta pakko laittaa jo tässä vaiheessa parit ennen - jälkeen kuvat. Varustettuna vaikkapa kysymyksellä, että arvaa kumpi on enemmän meidän näköinen...?

Portaikko ennen (sama kuva kuin portaikkohaaveilua-jutussa)...

...vai portaikko jälkeen?

Eteisen "vaunuparkki" ennen...

...vai jälkeen?

Rakastan-rakastan-RAKASTAN!

Vielä (kuivumisen jälkeen) puutuu monenlaista: sellaiset "liukuesteet" pitäisi liimailla portaisiin (niin kuin ennenkin oli), ja kaide ajateltiin laittaa myös. Samoin portti tarvitaan myös portaiden alapäähän. Ja mattoja sun muita mietitään vasta sitten, kun maali on kunnolla kuivunut.

Terveiset muuten tällä hetkellä hiljaisesta (ja maalinhuuruisesta) puutalosta - Joel päikkärikävelynukutti lapset ja meni itse vuorostaan mumilaan, ja päästi minut tänne katsomaan lopputulosta... ...ja näköjään bloggaamaan hehtaaripitkästi, hupsis. Ja nyt mä sitten paukkaan takaisin sinne anoppilaan ja tehdään päätös, että mihin lähdetään maalinkuvausta odottelemaan.

Phuuh olihan tämä aikamoinen puserrus, mutta nyt se on tehty! Hemmetti! VAU!

Elämäni hienoin eteinen!

Taustalla aiempi sairaalanvihreä seinä - nyt se on keltainen!


Aaaa joo ja tän megahehtaaribloggauksen päätteeksi: lupasin myös mainostaa tällaista Rautian käynnissäolevaa kilpailua, jossa voi arvata, kuinka paljon maalia on tarvittu M/S Baltic Princess´n maalaamiseen - palkintona 500 e matkalahjakortti tai Rautian remppalahjakortti. Osallistukaa!

Mä en voi osallistua. Mä en edes tiedä, paljonko maalia meni meidän eteiseen.

Nyt mä lähden lomalle.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tiedättehän, miten joskus jotain blogia lukiessa voi inspiroitua (heh mä jotenkin karsastan tuota sanaa: mun mielestä taiteilija inspiroituu eikä pyykinpesijä) tekemään omaankin kotiin jotain muutosta.

Näköjään niin voi tapahtua myös omaa blogia lukiessa.

Oli nimittäin se suuri pyykkitelinehaaste. Meillähän isompi, siivekkeellinen teline oli silloin makuuhuoneessa ja pienempi teline saunassa, ahtaasti lauteiden päässä. Paria päivää myöhemmin, kun ahtauduin isoine mahoineni sinne saunaan puhtaita sukkia telineeltä hakemaan, se iski: ei nyt ihan inspiraatio vaan pikemminkin toimintatarve.

Johan nyt on hemmetti, jos me ei jo päästä noista saunan lauteista eroon.

Meillähän on siis iso ja siisti sauna. Jota me ei käytetä. Kahden ja puolen vuoden aikana sauna on lämmitetty tasan kaksi kertaa. Saunasta luopumisesta on puhuttu jo piiiiitkään, mutta mitään ei ole tapahtunut.

Mutta nyt tapahtui.

Joel alkoi ruuvailla lauteita irti ja minä laitoin ilmoituksen paikalliseen kierrätysryhmään: haluaako joku? No halusi: lauteet saavat pian uuden elämän paikallisen kerhotilan istumapenkkeinä.

Ja meidän saunakin sai uuden elämän...

...pyykinkuivaushuoneena!

Voi hitsi, miten tyytyväinen olenkaan!

Lauteiden alta paljastui tilaa. Paljon, paljon tilaa. Ainakin kuusi neliötä. Voi, miten paljon mahdollisuuksia tämä tila antaakaan! Tästä voisi joskus tulevaisuudessa tulla vaikka uusi vaatehuone (ja nykyisestä vaatehuoneesta makuuhuone). Tai vaikkapa nykyisen vaatehuoneen ja saunan välisen seinän kaatamalla hieno makuualkovi: katsokaa, miten kaunis muoto - ja tähän sopisi juuri sopivasti 120-senttinen sänky yöpöytineen:

Mihinkään isoon huonejärjestysmuutokseen ei juuri nyt kuitenkaan ole tarvetta - mutta kiva tietää, että mahdollisuuksia on sitten, kun vaikkapa nuo perheen pienimmät alkavat kaivata omia huoneitaan. Mutta toistaiseksi tila saa siis palvella meitä pyykinkuivaus- ja kodinhoito/varastohuoneena. Kahden pyykkitelineen lisäksi sinne mahtuu metreittäin seinähyllyjä. Lisää säilytystilaa, jea!

Tässäpä nämä tilarohmut vielä noutoa odottamassa. 

Hyvästi vaan, ei tule ikävä!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tämä makaaminen tuntuu nyt aikamoiselta ikuisuusprojektilta (34+2 tänään). Mutta on niitä projekteja tietysti täällä puutalossa useampiakin - vaikkakaan ei ihan näin dramaattisia. Ja yksi valmistuneista ikuisuusprojekteista on tämä keittiön hylly, tadaa!

(viimeksihän siinä oltiin vielä tässä paidattomuusvaiheessa ja lupasin kuvia valmiista myöhemmin)

Tästä hyllystä meillä siis oltiinkin puhuttu jo siitä asti, kun tänne puutaloon muutettiin. Vaikka keittiön kaappien täyttöaste on sen jälkeen huomattavasti parantunut (annoin/myin viime kesänä kaapeista kaiken parittoman pois kierrätysryhmässä), on meidän keittiössämme ollut vielä pari kroonista ongelmaa. Ensimmäinen nimeltään kierrätyskaaos ja toinen nimeltään missä-hemmetissä-meidän-sakset/teipit/vitamiinit/lisäävalitsemasisanatähän-on.

Graaaaah. Koko ajan kaikki hukassa.


Mutta ei enää! Ainakaan toistaiseksi... Joel mitoitti hyllykköön tilaa kuudelle tuollaiselle Ikean olkikorille: yhdessä vitamiinit, yhdessä kissanruoat, yhdessä ne hemmetin sakset ja teipit, yhdessä maksamattomat laskut, yhdessä "muut tärkeät säilytettävät paperit" jne jne. Muutama on vielä tyhjänäkin: niihin on tarkoitus kerätä kaapeissa sikin sokin lojuvat servietit/piknik-tarpeet/kynttilät ja niin edelleen.

Vaikka kaaostoleranssini on todistetusti suht hyvä, rakastan ajatusta, että seuraavalla kerralla todellakin löydän ne perhanan sakset kiertämättä taloa ensin kolme kertaa ympäri.

Muuten hyllyille on tässä vaiheessa päässyt fiilispohjalta kaikenlaista käteenosunutta pikkutavaraa:

...ja vaikka taas kerran sain todeta, että minusta ei ole asetelmien tekijäksi, ovathan nämä Turkista tuodut pikkukupit ja intialaiset Ganeshat paljon kivempia näkyvillä kuin kaapissa:

Mutta sitten hyllyssä on vain tilaa. Ei koettu tarpeelliseksi tätä tieten tahtoen alkaa "sisustaa". Todennäköisesti puolen vuoden päästä hylly on kuitenkin sisustanut itse itsensä mieleisekseen.

Ja sitten se keittiön tähän asti karsein ongelma - se kierrätyskaaos.

"Ennen":

"Jälkeen":

Tähän kierrätyskertomukseen sisältyy myös pieni mainoskatko - olen nimittäin saanut nuo lajittelusysteemit Everyday Design -nimiseltä pikkuputiikilta.

Olimme pähkäilleet jo aika pitkään, että miten tuon keittiön kierrätyskatastrofin voisi taltuttaa. Roskisvaunuun mahtuu kyllä energiajae, sekajäte ja biojäte, mutta sitten olisi vielä nuo paperit, pahvit, lasit, palautuspullot ja metallit. Aaaaaargh!

Päällimmäisenä minulla oli mielessä jostain sisustuslehdestä nähty ratkaisu, jossa keittiön sivupöydän alle oli kiinnitetty jonkinlaisilla koukuilla kokoelma juuttikasseja. Siistin näköinen ratkaisu - sellainen meillä oli ensin suunnitelmissa tuohon alimman hyllyn alle. Ajattelin, että olisi myös kiva, jos kassit olisivat sisäpuolelta jotenkin "muovitettuja", jotta niitä voisi vaan sitten aina pyyhkiä kostealla rätillä...

Löytyisiköhän sellaisia jostain...? Selvitystyö jäi vaiheeseen. Vuodeksi.

Mutta kappas, ratkaisu kävelikin suorilta eteen. Tosiaan tuolta Everyday Desingnilta tuli viime syksynä meiliä, että olisinkohan kiinnostunut jostain heidän tuotteestaan. Klikkasin niiden nettikauppaan ja bongasin heti nämä - hei bingo! Heh, eikä haitannut yhtään, että yksi runkomallien värivaihtoehdoista sattui olemaan juuri oranssi... :)

Näitä meillä on nyt sitten syksystä asti ollut käytössä viisi: paperi, pahvi, lasi, pullot ja metalli. Olen siis vähän pihtaillut näiden esittelyä (vaikka kuvissa ne ovat varmasti vilahdelleetkin taustalla), kun ajattelin, että näytän sitten vasta ihan valmiina ja siististi (kerrankin!) paikoillaan hyllyssä. Eli nyt! 

Aaa ja sellainen käytössä esiin tullut plussa on vielä pakko kertoa, että noihin kasseihin mahtuu muuten sisälle ihan tavallinen paperipussi. Eli kierrätyskamat voi laittaa juuttikasseihin sellaisenaan, tai sitten laittaa juuttikassin sisään ensin paperikassin ja sitten vasta vaikka ne pullot - ja sitten vaan napata sen "sisäpussin" mukaan kauppaan lähtiessä.

Bling blong ja mainoskatko loppui!

Paitsi että tuota hyllyä on pakko vielä vähän mainostaa - ihanaa, kun sen vihdoin on tuossa paikoillaan!

Ihan niin kuin tuo olisi aina ollut tuossa <3

Share

Pages