Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Valio Gefilus

Sähköpostiin tupsahti haaste: nyt blenderi surisemaan ja omat suosikki-smoothiereseptit jakoon! Haaste oli osoitettu minulle ja muutamalle muulle bloggaajalle - koko homman takana Valion Gefilus, joka toimitti myös omia tuotteitaan bloggareiden käyttöön. Niitä sai käyttää tai olla käyttämättä resepteihin, vapaat kädet.

No kiitos! Itse asiassa smoothiet voisivat ollakin ihan tosi-tosi hyviä välipaloja (vaihteluksi pelkkien hedelmien syömiselle) minulle ja tirpalle... Paitsi että luonnollisesti delegoin koko haasteen sujuvasti Joelille ja istuin itse Silvan kanssa ruokapöytään odottamaan. Itsehän olen siis elämässäni käyttänyt blenderiä ainoastaan mansikkamargaritojen valmistamiseen, ja siitä on jo (hmm) aika monta vuotta aikaa...

Ja koska resepteihin ei varmastikaan haluttu tequilaa Joel oli ohjaksissa, reseptien takana alkoivat tietysti ravintoarvolaskurit raksuttaa. Ja se on kyllä ihan järkevää - se vuosien takainen Kiloklubi-ohjelman käyttöjaksoni ihan selvästi näytti, missä tämän kasvissyöjän ravinnon heikot kohdat piilevät: proteiineissa ja hyvissä rasvoissa. Niiden saantiin pitää ihan oikeasti kiinnittää huomiota, varsinkin näin raskaana ollessa...

Parina viikonloppuna puutalossa on siis blenderi surissut, ja tässä näiden smoothie-sessioiden omat TOP3-suosikkimme.
Ja optimoidut ravintoainesisällöltään, Joel haluaa vielä lisätä. Ja sen, että näiden reseptien aineksissa on vain hyviä ja terveellisiä juttuja.
Okei okei, lisään.

Määrät on laskettu sen mukaan, että satsista saa osansa sekä äiti että napero. Eli esim. yhdelle aikuiselle tehdessä määriä voi vähentää noin kolmasosalla.

Avocado-vadelmasmoothie tulossa...


Hyvärasvainen avocado-vadelma-smoothie
1 avocado
2 dl suomalaisia vadelmia
3 rkl Valion turkkilaista luomujogurttia
2 dl Valion Gefilus mustikka-vadelmakeitto
1 dl jäitä

Tämä makuyhdistelmä lähti liikkeelle siis tietysti tuosta avocadosta, joka on hyviä rasvoja pullollaan. Avocado kaipasi rinnalleen vähän pirteyttä, ja pakasteesta löytyi sopivasti pieniin minigrip-pusseihin pakattuja vadelmia viime kesältä. Turkkilainen jogurtti nyt vaan on nam, ja tuo Gefilus mustikka-vadelmakeitto on mukana sekä makua että maitohappobakteereja antamassa.

Joelin Kiloklubiin (se käyttää sitä siis koko ajan arkisyömisen apuna) syötetty resepti kertoo, että aikuisen annos (eli 2/3 tuosta määrästä) sisältää rasvaa n. 20 g, joista hyviä rasvoja on 80 %. Energiaa aikuisen annoksesta saa 260 kcal verran.

Valmiina smoothie oli tämän näköistä:
(kuvissa vain tirpan annokset; itse kun smoothienhimoissani ehdin hörpsäistä omani ennen kuin tajusin, että ai niin kuviakin pitäisi ottaa...)

Nam! Rakenteeltaan tämä oli ehkä hieman liian paksua tirpan pillinkäsittelykärsivällisyydelle - eli minä imin omani pillillä ja tirppa söi omansa (melkein kaiken!) pienellä lusikalla.

*******

Kakkosreseptiin Joel halusi paljon proteiinia. Eli totta kai: maitorahka! Ja tuo Gefilus-piimä tietty myös jossain määrin.

Olen itse asiassa ollut viime aikoina tosi kyllästynyt omaan vakio "hedelmiä ja maitorahkaa" -annokseeni (en ole sitä syönyt varmaan puoleen vuoteen), mutta surautus blenderissä teki periaatteessa samalle jutulle ihmeitä:

Runsasproteiininen persimon-kiivi-smoothie:

1 iso tai 2 pientä persimonia (kaki)
1 kiivi
1/2 prk Valion pehmää täyteläistä maitorahkaa
2 dl Valion Gefilus-piimää
1 dl jäitä
1 tl kanelia

Resepti tehtiin ensin pelkällä persimonilla, mutta minun makuuni se jäi liian miedoksi - kaipasin pientä kirpeyttä. Seuraavaan satsiin kokeiltiin The Suurta Hedelmärakkauttani granaattiomenaa. No okei ei se sentään muuttunut (siemenistä) kitkeräksi niin kuin olin kuullut, että voi tapahtua... Mutta jotenkin nuo granaattiomenaihanuudet tuntuivat menevän smoothiessa jotenkin hukkaan; tykkään niistä kuitenkin eniten ihan just sellaisenaan. Lisäksi lasinpohjalle jäi granaattiomenan "raatoja" lojumaan, eih.

Seuraava ajatus minulla oli tamarillo! Se ainakin on pirtsakan kirpeä. Vastaan tuli kuitenkin tamarillon tämänhetkinen kilohinta. Joel esitti aivan osuvan kysymyksen: haluammeko reseptiin jotain, joka maksaa 17,90 e/kg...? Ei. Tamarillo odottakoon siis sesonkia, jolloin hinta on paremmalla tasolla. Mutta jos joku bongaa niitä halvemmalla, niin kannattaa kokeilla!

Kolmas vaihtoehto oli kiivi - ja sehän toimi, jea! Ja vielä kanelia pinnalle; se muuten jotenkin tosi hyvin sopi tuohon persimonin miedonpehmeään makuun...

Ja aikuisen annoksessa tätä juomaa on peräti 20 g proteiinia, ja energiaa tässä on 290 kcal verran.

Tästä testiversiosta puuttui vielä kiivi - mutta suosittelen lisäämään mukaan pirteyttä antamaan!

 

*******

Valiolta pyydettiin bloggaajilta vain kaksi reseptiä. Heh mutta me testailimme näitä sen verran paljon, että en malta olla laittamatta tähän lisäksi vielä kolmattakin suosikkiamme. Tästä piti itse asiassa tulla ensin maidoton vegaanivaihtoehto (vaikkapa imetysdieettiläiselle), mutta sitten todettiin, että mmm kyllä nuo turkkilainen jogurtti ja appelsiini-mango-maitojuoma vaan hyvän lisän tähän antavat... Mutta vegaanisena tässä voisi olla vaikka jotain mehua noiden maitotuotteiden asemasta... Ehkä?

Kookos-mangosmoothie:

1 mango
3 rkl Valion luomu turkkilaista jogurttia
2 dl Valion Gefilus samettisen pehmeää appelsiini & mango -juomaa
2 dl kookosmaitoa
1 tl limemehua
1 rkl granaattiomenan siemeniä koristeluun

Tshih ja pitihän mun nuo granaattiomenatkin jotenkin mukaan saada. Koska blenderissä ne tuntuivat tosiaan menettävän "lumonsa", ripottelimme niitä sitten tuohon pinnalle koristeeksi. Täysin kosmeettista siis, pahoitteluni. Sitä paitsi pilliin jäädessä ne saavat tukoksen aikaan - siksi söin ne ensin erikseen tuosta pinnalta ja sitten vasta pillillä loppusmoothien :) 

Mangokin oli melkein-kypsä. Voi harmi, kun niitä saa Suomesta harvoin niin mehevinä! Smoothiessa pieni epäkypsyys ei onneksi kuitenkaan niin kovasti haitannut...

*******

Nooh, miltäs kuulostavat? Ja millaiset ainekset löytyvät sinun lemppari-smoothiestasi?

 

PS. Kaikkien haasteen saaneiden bloggareiden smoothie-reseptit kerätään pian Valio Gefiluksen kamppis-sivulle - siellä siis kohta muidenkin reseptit.

Omissa resepteissäni on käytetty "tuttuja" Gefilus-tuotteita, mutta ihan näinä päivinä on kuulemma tulossa kauppoihin myös uutuustuotteita: Valion Gefilus mehumaitoja (mango-vanilja sekä persikka-tyrni) ja makupiimiä (mangopiimä ja mustikkapiimä). Sain niistäkin juuri Valiolta maistiaiset - täytyy varmaan testata seuraaviin smoothieisiin...

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Sähköauto on nyt viety puutalon pihasta pois - voi niisk! Kerran jo ajoin pikkureissun tavisautolla, ja uhh miltä se sähköauton jälkeen tuntui. BRRRN BRRRRN BRRRRN, kauhea meteli ja kaasuttelu.

Autokuume on edelleen aika hurjissa sfääreissä.

Siihen sähköautotestaukseen siis liittyi, että kirjoitin samasta aiheesta myös kaksi juttua Tuulilasi.fi-sivustolle. Huomasin juuri, että ensimmäinen jutuista on tänään ilmestynyt! Tässä jutussa tarinoin yleisesti sähköautoilusta, ja myöhemmin (todennäköisesti ensi viikonloppuna) ilmestyy tarkempi "koeajossa"-tyyppinen arvostelu siitä meillä käytössä olleesta mallista, Mitsubishi MiEV:istä.

Tuulilasi.fi:n tänään ilmestynyt juttu sähköautoilusta (kirjoittajana allekirjoittanut) löytyy siis täältä.

Käykääs tsek tsek, jos aihe vielä kiinnostaa! Tai jos haluatte vilkaista minun kirjoittamaani ehkä vähän "asiallisempaa" (no ei kovin paljon kuitenkaan, heh heh) tekstiä Lilyn ulkopuolellakin :)

Niin joo, ja jos tuo MiEV kiinnostaa ja mun kokemukset ei jostain kumman syystä (tirsk) olleet tarpeeksi teknisiä, niin teknisempää tietoa kyseisestä autosta löytyy täältä.

 

 

PS. Täytyy kyllä sanoa, että tämä sähköautotestaus oli ihan huippumukava kaupallinen kampanja! Ei tosiaan pelkästään se, että sain ajella autolla reilun viikon - vaan samalla sain ihan "työkeikkana" toimittajan työnä tehdä tällaiset Tuulilasi.fi:n jutut. Hoitovapaalaisen kiristetty kukkaro kiittää! :)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Mitsubishi MiEV

Niin kuin olen täällä blogissa jo hehkuttanut (ja Facebookissa. ööö ja Instagramissa. ja livenä kaikille. hupsis), sain noin viikko sitten testattavakseni... SÄHKÖAUTON! Jea!

Kyseessä oli tällainen Mitsubishi MiEV, ja homman idea oli, että käytän autoa normaalisti viikon ja kerron sitten omia rehellisiä kokemuksiani täällä blogissa. Lisäksi kirjoitan pari pientä testikokemusjuttua tuulilasi.fi -sivustolle; ne ilmestyvät sinne myöhemmin.

Tuulilasin porukka totesi, että onpa kiva saada heillekin käyttöön vaihteeksi jotain muuta tekstiä kun tavallista "insinöörikieltä". No, saamanne pitää.

Koska ihan heti alkuun mun täytyy purkaa tämä päällimmäisin tunne ulos systeemeistäni:
MINÄ RAKASTAN TUOTA AUTOAAAAAAAAAAH!!!!!

Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni AUTOKUUME. En aio antaa tuota autoa pois. En luovu. En-en-en-en-en-en-enanna. Onko pakko? Ai on? No höh.

Että tällainen objektiivinen arvio on täältä tulossa.

 Anna autosi bloggaajalle, niin et saa sitä enää ikinä pois.

 

 Ensitunnelmat

Ottaessani auton vastaan en tiennyt yhtään, mitä tuleman pitää. Sen verran olin googlen kuvahaulla käynyt katsomassa, että tiesin että MiEV on tuollainen pikkuauto - huh helpotusta, hyvä! Itse asiassa tuo on hyvin paljon samankokoinen ja -tyylinen kuin meidän oma 2-vuotias Hyundai i20.

Eniten minua kiinnosti etukäteen nämä:

  • miten onnistuu lataaminen?
  • mahtuvatko vaunut kyytiin?
  • millainen auto on ajaa?
  • kolaroinko tuliterän auton ja häpeän?

Ja kokonaisuutena minua kiinnosti ihan hurjan paljon se, että onko sähköauto jo ihan oikeasti nykyään varteenotettava vaihtoehto. Autoa silloin pari vuotta hankittaessa ihan vakavasti katselin sähköautojen silloisia malleja, hintoja ja latausmahdollisuuksia ja totesin, että voih - aika ei taida olla vielä kypsä. Mutta olisiko nyt? Voitaisiinko meille nyt hankkia sellainen?

 

Ensimmäinen käyttökerta

Heh kerroinkin täällä pienistä ensiajelun käynnistämisvaikeuksistani. Kirjaimellisesti. Väänsin ja väänsin virta-avainta, mutta ei. Ei käynnisty. Kunnes tajusin, että auto ON koko ajan käynnissä - siitä ei vain kuulu ääntä!

Jea.

Tirppakin tykkää painaa nappia.

 

Seuraavana päivänä auto pääsi sitten ihan oikeasti ajoon: ajeltiin sillä Silvan kanssa ensin kotoa Ruoholahden SnadiStadiin leikkimään. Siellä Joel liittyi seuraamme, ja ajoimme illalla vielä Kannelmäen Prisman kautta kotiin.

Mitenköhän mä nyt oikein kuvaisin ajotunnelmiani. No: en voinut muuta kuin hymyillä typerästi. Päästöttömällä autolla ajaminen teki minut heti ensiajolla jotenkin... ...onnelliseksi. Oman auton käytössä on minulla jatkuvasti sellainen huonon omatunnon kolkutus päällä - ja syystä. Nyt se jatkuva kolkutus jossain takaraivossa oli poissa! Oh! En osaa tätä oikein kuvailla, mutta kun annoin muutaman tutunkin sähköautoa ajaa, he palasivat ajoiltaan samanlainen hassu hymy huulillaan.

 

Lataaminen

Ehkä kaikkein eniten minua jännitti lataaminen. Ennen ensimmäiselle ajoreissulle lähtöä oli vähän sellainen kylmä hiki päällä, että jäänköhän tirpan kanssa jumiin jonnekin Länsiväylälle... Jaiks.

Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin, että auton "kilometrimittariin" voi hyvin luottaa: se kertoo, paljonko autolla voi vielä ajaa. Ensi-ihmettelyn jälkeen sen seuraaminen alkoi tuntua ihan luontevalta ja rutiininomaiselta. Yhdellä täydellä latauksella ajaa noin 130 kilometriä. Brosyyri lupaa jopa 150 km.

48 kilometriä vielä jäljellä.

 

Ensimmäinen latauspiste löydettiin Kannelmäen Prismasta (tai siis se uusi Kauppakeskus Kaari):

 Latauspisteillä ei ainakaan toistaiseksi ollut ruuhkaa: ainoastaan Kaaressa oli paikalla toinenkin auto - kauppakeskuksen oma sähköauto.

 

Latausvaihtoehtoja MiEV:issä on kaksi: joko "tavallinen" lataus (slow) tai pikalataus (fast). Molempiin on omat latauspistokkeensa auton kyljissä.

Tavallisessa latauksessa auto laitetaan kiinni ihan normaaliin pistorasiaan. Tähän tarkoitukseen autossa on oma "roikka" - ja toinen pää siis vaan normaaliin pistorasiaan. Akku latautuu hitaalla latauksella täyteen noin kuudessa tunnissa.


Pikalataus puolestaan pitäsi valmistua jo puolessa tunnissa. Siihen ei ole "roikkaa", vaan autossa ainoastaan tällainen kummallinen pistorasia:

Pikalatauspisteen tankkauspömpelissä on sitten oma letkunsa tähän - homma käy oikeastaan samaan tapaan kuin bensatankillakin. Paitsi että "bensaletku" jätetään siis autoon kiinni puoleksi tunniksi ja mennään kahville.

 

"Hidasta" latausta kokeiltiin siis ensin Kannelmäen Prismassa. Se kokeilu oli... hmm. Kävimme kaupassa aika pikaisesti ja huristelimme liu'uimme äänettömästi (mä en vaan opi, että tuota verbiä ei voi sähköautosta käyttää) kotiin. Ja kotiin päästyämme tajusimme, että olimme kuluttaneet kilometrejä ihan yhtä paljon kuin olimme kauppareissun aikana "tankanneetkin"!

Jos olisimme shoppailleet pidempään tai käyneet vaikkapa syömässä, olisi autokin tietysti ehtinyt latautua pidempään.

*******

Sitten koitti onnenpäivä: sekä Facebookissa että blogissa minulle vinkattiin "silminnäkijähavaintona", että myös tuohon lähelle Viikin Prismaan on juuri tullut sähkölatauspistokkeet. Soitin vielä infoon ja varmistin asian - juu, on! Sinne siis apteekkiostosreissun yhteydessä!

Kyseessä oli taas pikavisiitti: auto ehti olla pistokkeessa vain puoli tuntia. Tänä aikana ehti latautua sähköä 10 kilometrin ajon verran.

*******

Pikalataustakin haluttiin testata! Sitä varten ihan asiasta tehden huristelt... (ääääääh, minkä sanan mä nyt keksin tähän?) ajeltiin Vantalle Ilolan ABC:lle - se oli meitä lähinnä sijaitseva pikalatauspiste. Tai joo, on Helsingin ydinkeskustassa niitä useampikin... Mutta pelkkä ajatuskin keskustan liikenteeseen lähtemisestä... joo ei. Mieluummin Ilola, Gladas.

Oho, sähköauton lataus nostettu tuonne ihan mainospylvääseen asti.

Pikalatauspömpeli löytyi liikennemyymälän kyljestä. Vähän aikaa opiskeltiin pömpeliä, mutta onnistuihan se:

Ja sitten oli puoli tuntia aikaa, ja sinä aikana:

Huoltsikkatreffit.

Pömpelille palatessa odotti kuitenkin pienoinen yllätys. Lataus oli 30 minuutin jälkeen loppunut, mutta akku oli vain 73-prosenttisesti täynnä. Syy ei oikein selvinnyt - me kun kuviteltiin, että puolessa tunnissa se olisi ollut kokonaan täynnä. Todennäköisesti auton olisi voinut laittaa uudestaan lataukseen ja mennä siksi aikaa vaikkapa vielä kahville. Mutta koska me kumpikaan emme juuri nyt juo kahvia, päätimme ajaa 73-prosenttisella akulla pois Vantaalta ja kohti Helsinkiä.

*******

Suurin ilonaihe latausasioissa koko testiaikana oli kuitenkin tämä: tajusimme, että omasta lämpöpistokkeestamme voimme ihan hyvin ladata autoa omalla kotipihallamme! Wohoo! Koko homma jotenkin ihan kokonaan muutti luonnettaan - tämähän on helppoa. Kotiin tullessa vain pistää piuhan kiinni ja auton latautumaan kahdeksi tunniksi (sen verran lämpöpistoke antaa kerralla virtaa), niin johan on valmiit virrat valmiina seuraavaa ajomatkaa varten! Tai vaihtoehtoisesti vaikkapa viikonloppuna voi ladata akun kerralla täyteen (käydä pari kertaa siirtämässä lämpöpistokkeen ajastinta, jotta saa yhteensä sen kuusi tuntia) ja ajella sillä rauhassa koko seuraavan viikon. Ei hitsi, tämähän on paljon helpompaa kuin normaalin bensa-auton tankkaaminen; ei tarvitse edes huoltoasemalle asti lähteä!

Ja sitten vain ikään kuin bonuksena se, että ihan normaalilla kauppareissulla voi vielä ladata Viikin Prismasta ilmaista sähköä. Ei siis tarvitse muuttaa toimintatapojaan tai -reittejään ollenkaan.

Taloyhtiön porukoiden kanssa pihalla juteltiin, että jos (KUN!!!) meille hankitaan tällainen, voimme hankkia lämpöpistokkeeseemme "laskurin". Sillä näkee, että paljonko taloyhtiön sähköä ollaan lataukseen käytetty - ja voidaan sitten maksaa oma osuutemme erikseen, niin ei tule varmasti kenelläkään mitään sanomista aiheesta.

Luksusta!

 

Lataamisen kokemukset ja tulevaisuus

Meidän oman (mahdollisen) sähköautohankinnan kannalta tuo latausmahdollisuus omalla pihalla ratkaisi paljon. Homma kyllä onnistuisi varmasti myös yleisissä pistokkeissa, mutta se vaatisi tietysti aina jonkinlaista sumplimista. Ja sitä, että yleisiä pistokkeita tulisi kaupungille vielä monta monta monta lisää.

Löysin netistä aika hyvän kartan Suomen kaikista yleiseistä latauspistokkeista - se löytyy täältä. Helsingissä on tällä hetkellä kuusi Helsingin Energian latauspaikkaa (Kampissa 2 kpl, Katajanokalla, Hakaniemessä, Ruoholahdessa ja Kaartinkaupungissa), ja lisäksi löysin myös netin uumenista tällaisen: suunnitteilla on huikeat 30 paikkaa Helsinkiin, ja tällaisilla sijainneilla! Yksi paikoista on aivan meidän vieressä - jea!

Ainakin noissa pisteissä, missä kävimme (Prismat ja ABC) lataaminen on ilmaista. Ja jos lataamisen tekee kotona "omalla sähköllä", tulee täyden akun (130 km) hinnaksi sähkösopimuksesta riippuen noin 2,50 e/täysi akku. Aika hurjan paljon halvempaa kuin bensa. Itse asiassa laskimme, että meidän perhe (laskettiin 10 000 km:n ajolla) säästäisi tankkauskustannuksissa noin 750 euroa vuodessa, jos meille hankittaisiin sähköauto.

 

Muita havaitoja MiEV:istä

Huh tästä bloggauksesta voisi tulla todella pitkä. Nyt tekisi mieli alkaa kirjoittaa omia sähköautovisioita, mutta ehkä teen aiheesta toisen bloggauksen myöhemmin. On varmasti jo aika mennä muihin koottuihin havaintoihin viikon varrelta:

  • Auton koko on kaupunkiajoon täydellinen. Juuri tällaisen pienen ja ketterän auton halusin, kun kaksi vuotta sitten tuo Hyundai hankittiin. MiEV:iä oli aivan hurjan kiva ajaa - kivempi kuin omaa tuttua autoa. MiEV oli selvästi kevyt, mutta ei silti heppoinen: ei jäänyt motarilla muiden jalkoihin tai tuulen heittelemäksi. Tykkäsin ihan todella, ja samaa sanoivat koeajaneet naapuritkin. (vähän lainailin, kröhöm)
     
  • Takaboksin koko sen sijaan hirvitti: siellä on alla se akku, joten boksi on todella pieni. Mahtuuko Bugikset, mahtuuko mahtuuko.... Mahtui! Nipin napin, mutta mahtui!
     

Jea!

Tähän samaan tapaan meillä on Bugikset Hyundaissakin: takaboksissa alaosa ja istuinosa on takapenkillä.
 

  • MUTTA tulevaisuudessa on sitten meidän nelihenkiseksi kasvava perhe ja päälle vielä tuplavaunut... Yhyy. Ei toivoakaan, että me kaikki mahduttaisiin MiEV:iin (paljon kyyneleitä tähän), jos tarvitsemme rattaat mukaan ajelulle. Ilman rattaita toki hyvin mahtuisimme.
     
  • Sähköauto tosiaan ON äänetön. Se täytyy pitää visusti mielessä esimerkiksi parkkihalleissa ja pikkuteillä! Moni jalankulkija suunnistaa kuulohavaintonsa perustella eikä vilkuilekaan ympärilleen (ja tyyliin näpyttelee kännykkää kävellessään) ja on riski, että joku "pompahtaa" yllättäen ajotielle, kun ei kuule takaa lähestyvän auton ääntä. Parkkihalleissa ja pikkuteillä pitää siis olla todella varoivainen ja ajaa hi-taas-ti.
     
  • Sähköauto kerää katseita: ihmiset katsovat sitä pitkään (heh ja mun mielestä ihaillen). Useamman kerran parkkipaikalla tai latauspisteillä joku tuli kyselemään ajokokemuksia, merkkiä ja hintaa. Naapurustossamme taisimme aiheuttaa akuutisti leviävän sähköautokuumeen - en ole tällä seudulla ainoa, jolla on päällä nyt pakkosaada-tunnelmat.
     
  • Äänetöntä autoa on ihana ajaa. Oi, mikä mielenrauha. Itse asiassa äänettömyys on varmasti yksi niistä syistä, miksi tämän auton ajaminen tuntui niin älyttömän kivalta. Ja motarilla vauhti muuten kiihtyy sataseen ihan huomaamatta, kun ei kuulu VRRRROOOOOM:ia moottorista - kantsii siis tarkkailla nopeusmittaria! :)
     
  • Akku ottaa talteen jarrutusenergiaa aina, kun kaasun nostaa pois päältä. Normaalilla ns. ennakoivalla ajotavalla säästää varsinkin kaupunkiajossa paljon kilometrejä. Esimerkiksi laskin Kela-käyntireissulla (n. 7 km), että akkua kului vain 3 km:n verran, kun hölläsin kaasua aina reippaasti ennen pysähtymistä. Tekniikan oppii hyvin nopeasti.
     
  • MiEV on automaattivaihteinen (jea! jea! jea!)
     
  • Automaattivaihteen lisäksi vaihdekepistä löytyy myös B- ja C-tilat. B-asento pyrkii maksimiin jarrutusenergian talteenottoon. C puolestaan vähentää jarrutusenergian talteenottoa. Itsekin näitä testailin, mutta... noooh, mä pitäydin enimmäkseen siinä perustilassa, kun en ehkä noita muita niin tajunnut. Perus on enemmän mun juttu :)

 

Automaattivaihteet, ah! (niin on mun Hyundaissakin)
 

Me ja MiEV

Joo, ei tarvitse ehkä paljon rivienvälejä tulkita, että tajuaa, että mä haluan tällaisen auton.

Jos meidän perhetilanne ei olisi laajentumassa, haluaisin just tämän mallin kiitos. Mielellään vieläpä juuri tämän nimenomaisen auton. Nyt, kun se on toimivaksi ja luotettavaksi todettu. Mutta voi perhanan perhana tuota takaboksin kokoa... Nieleskelen katkeria kyyneleitä, kun kirjoitan tämän: luultavasti meidän ei olisi ollenkaaan järkevää vaihtaa nykyistä (pieneksi jäämässä olevaa autoa) yhtä pieneen (tai jopa pienempään) malliin. Buhuu.

Kuitenkin haluan sähköauton. Ihan todellakin haluan.

Asuinpaikasta ja autoilutarpeesta riippuen (jos latausmahdollisuuksia ei vielä ole) joillekin ihmisille täyssähköauto saattaa olla vielä jonkinasteista utopiaa. Mutta tämä testi kyllä osoitti, että meidän omaan kaupunkikäyttöömme se olisi täydellinen. Olemme juuri niitä ihmisiä, joiden pitäisi hankkia sähköauto. Monestakin syystä, mutta ainakin siksi, että:

  • Lataus ei olisi meille mikäänlainen ongelma: voisimme ladata autoa omalla kotipihalla sekä lisäksi ilmaiseksi siellä, missä normaalistikin käymme ruokakaupassa.
     
  • Meillä ajetaan vain suht lyhyttä matkaa - pisin omalla autollamme ajettu matka taitaa olla 40 km kesämökille; ja siellä päässä voi taas ladata. Sähköautolla ei vielä nykytilassa varmastikaan lähdetä mihinkään hiihtolomamatkalle lappiin. Mutta jos me pohjoiseen lähtisimme, menisimme joka tapauksessa junalla ja vuokraisimme auton sieltä paikan päältä. Vaihtoehtona on aina myös tehdä väliaikaiset "autovaihtarit" anoppilan kanssa, jos autoa pidemmälle matkalle tarvitsisimme.
     
  • On ihana ajatus, että auto ei aiheuta ollenkaan päästöjä.

Täydellinen. Voih paitsi että jää liian pieneksi tulevaisuudessa nelihenkiselle perheelle...

 

Mulla olisi vielä niii-iiin paljon kirjoitettavaa sähköautoajatuksistani noin niin kuin yleisesti. Mutta ehkä päätän nyt testiraporttini tähän.

Huokaus, ja sitten seuraavaksi odotan surulla, että tuo auto haetaan minulta pois. Voi sydän sydän sydän sydän sydän. Ikävä tulee.

Kukas se sieltä kurkistaa...?


Millaisia ajatuksia sähköauto teissä herätti?

Share