Ladataan...
Puutalobaby

Viime viikolla tapahtunutta.

Tämä minipalomies liittyy kertomukseen. (paloauto ei)

 

Käytin Seelaa pöntöllä ja samalla mielessäni mietin, että hitsi miten paljon tää tyyppi jo ymmärtää.

 

Niin tosiaan eka kerran huomasin tämän joskus 10 kuukauden iässä, kun pyysin halausta ja Seela ymmärsi sen. Ja käveli sohvasta kiinni pitäen toiseen päähän hakemaan jotain lelua, kun sitä pyysin. Oooo ja nythän se tietty ymmärtää jo tällaiset, että mennään syömään - osaa silloin kävellä keittiöön ja kurotella kohti omaa syöttötuoliaan.

 

"Mennäänkö käymään veskissä?", sanoin ja Seela lähti kävelemään kohti alakerran pikkuveskiä.
"Hyvä", sanoin tirriäiselle, kun huomasin hänen ymmärtäneen, mistä on kyse.

 

Hmmm joo tästähän voisi kirjoittaa bloggauksen - en olekaan tästä ymmärtämishommasta vielä kirjoittanut. Voisin kirjoittaa tuon sohvajutun myös. Joo. Ja just tää syömään ja potalle meno; nää se ymmärtää ihan selkeästi.

 

"Hyvä", kehuin onnistuneen pöntösuorituksen jälkeen.
Otin vaipan.
"Nosta toinen jalka - hyvä. Ja sitten toinen jalka - hyvä. Tosi hyvä kulta, hyvä."

 

Hitsi. Sit voisin kirjoittaa tietysti siitä, miltä se tuntuu. Ihan mahtavalta tieysti. Niinku että vihdoinkin voidaan näin hyvin kommunikoida. Ei enää mikään pelkkä pötkylä. Vaan ihan tällainen pieni ihminen. Hitsi tää tyyppi on kyllä ihana.

 

Otin naperon pöksyt.
"No niin, nosta sitten toinen jalka - eiku toinen - hyvä. Ja sit se toinen jalka vielä - hyvä."

 

Mutta niin siis yhtään sanaahan ei ole vielä tullut. Senkin mä voisin mainita siinä bloggauksessa. Että tosi paljon tää tyyppi kyllä ymmärtää, mutta eka sanaa odotellaan vielä.

 

"Valmis - hyvä - sit voi mennä leikkimään!", sanoin ja taputin tirriäistä pepulle vauhtia antamaan.
Seela: "HYVÄ!"

 

????!!!!?!?!?!?!????????!!!!!!!!!!!!

 

"Mitä? Hyvä! Sanoiksä just hyvä?"
Seela: "HYVÄ! HYVÄ!"

Mekkotytöistä pienempi liittyy kertomukseen. (sotku ei)

 

Oi. Ensimmäinen sana.

Hyvä.

 

PS. Silvakaan ei muuten sanonut eka sanakseen äiti tai isä. Vaan:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/kissa

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tirpalla oli tänään paljon kerrottavaa. Todella vaikea tietysti jäljitellä ihan tarkkaa puhetta (voi hitsi, kun olisi ollut jokin videontallennusväline käsillä!), ja toistoa oli paljon enemmän kuin tähän osaan kirjoittaa. Mutta tarina meni jokseenkin näin:

*******

"Muumipeikko oli nukkumassa. Nukkumassa omassa sängyssä aaa aaa. Kuului ääni! Ulkoa! Ulkoa kuului ääni. NUUSKAMUIKKUNEN! Muumipeikko heräsi.

Muumipeikko huusi: NUUSKAMUIKKUNEN! NUUSKAMUIKKUNEN! Muumipeikko huusi NUUSKAMUIKKUNEN. Sieltä ikkunasta. Ikkunasta huusi. KOVASTI Muumipeikko huusi. Katsoi ulos ikkunasta yläkerrasta.

Ei ollut Nuuskamuikkunen. Ei se ollut Nuuskamuikkunen. Haissuli. Se oli haissuli siellä, haissulin ääni. Haissuli on ruskea. Haissulilla valkoiset simmät.

Hemuli oli siellä, ulkona se oli. Tuli hattivatti. Oijoijoi monta. Yski-kaski-komme-nejjä-viisi-kuusi monta! Hemuli jäi hattivatin alle. Oi hemuli! Hemuli jäi siihen alle.

Muumipeikko huusi: VARO!!!!!"

VARO!!!!

VARO!!!!

*******

Ohhoh. Täytyy sanoa, että kertomuksen kuuntelijana oli täällä yksi aika ällistynyt äiti-ihminen. Tuo kuulostaa ihan Muumien jaksolta, mutta minä en kyllä ainakaan tirpan kanssa tuollaista jaksoa ole katsonut. Ehkä Joel on - täytyy vielä kysyä... Eihän alle 2-vuotias voi tuollaista tarinaa itse omasta mielikuvituksestaan keksiä? Vai voiko?

Tunnistaako kukaan? Onko tuo jostain muumien jaksosta?

*******

Mä en vaan pysy tässä lapsen kehityksessä perässä. En vaan pysy. Huhhuh.

*******

Tirpalla itsellään on tietysti sataprosenttinen luottamus omiin taitoihinsa tarinankertojana. Jos äiti joutuu välillä vähän kyselemään jotain kohtaa tai pyytämään toistoa, Silva iloisesti ilmoittaa:
"Äiti kuuli väärin."

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Täällä puutalossa "äidin masussa on vauva" -tyyppiset juttelut aloitettiin jo mahdollisimman hyvissä ajoin - heh suunnilleen heti loppukesän plussatestistä alkaen. Alussa tuntui, että hmm - paljonkohan tästä oikein tulee ymmärretyksi... Mutta nyt viime aikoina jonkinasteinen "läpimurto" on hommassa selvästi tapahtunut; tirppa juttelee Seela-vauvasta jo ihan oma-aloitteisesti ja asioita selvästi myös itsekseen omassa päässään yhdistellen - kivaa!

Peruskauraa tirpan suusta on tietysti tämä tällainen:
"Äidillä on iso masu. Äidin masussa on vauva. Vauva möyrii äidin masussa. Vauva pokkii kovasti!"

Jos äiti käy päiväsaikaan jossain kodin ulkopuolella, kuuluu tirpan selitys jotenkin näin:
"Äiti kävi lääkärissä. Täti kuuntelee äitin masua. Kuuluu PUM PUM PUM!"

...ja tuo on muuten ihan totta: useimmiten päivällä "kotoapoistumiseni" ovatkin liittyneet lääkärissä tai neuvolassa käynteihin. Silva oli kerran neuvolassa mukana sydänääniä kuuntelemassa ja makasi kainalossani siinä tutkimuspöydällä - siitä tuo pum pum pum on tainnut jäädä mieleen.

Välillä myös tuntuu, että sydän särkyy, kun tirppa vakavana selittää:
"Äidin masu on kipeä. Äiti lepää. Äiti pötköttää sohvalla. Äiti ei voi nostaa Sivvaa, äidillä on iso masu."

...ja jos poistun sohvalta vaikkapa vessaan:
"Äiti meni nukkumaan. Äiti on väsynyt."

Voi <3 <3 <3

Entä mitä sitten tapahtuu, kun vauva tulee pois äidin masusta?

"Äiti menee sairaalaan. Äiti nukkuu sairaalassa aaaa aaaa. Isi ja Sivva tulee katsomaan äitiä. Mennään sairaalaan katsomaan äitiä ja vauvaa."

Olemme yrittäneet myös selittää, että Silva nukkuu yhden yön mummin kainalossa - tämä ei ole kuitenkaan vielä "tarttunut" tirpan puheisiin. Eikä sitä pitkään kaavailtua yökyläharjoittelua (mummi tulee sitten todennäköisesti yöksi tänne meille) olla vieläkään tehty. Yksinkertaisesti ei olla löydetty vielä sopivaa hetkeä: tutin roskiin heittäminen järkytti nukkumisia sen verran, että heti siihen perään ei haluttu. Ja nyt taisi iskeä flunssa. Voih...

Sairaalassa olossa on myös yksi tirpan mielestä tosi olennainen juttu:

"Täti pistää! Täti pistää äitiä!"

Luultavasti Silva muistaa oman sairaalakäyntinsä tai sitten minusta labrassa otetut verikokeet ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

Sitten se vauva tulee meidän kanssa kotiin. Se tulee tänne meille asumaan. Mitä sitten tapahtuu? Vähän autettuna juttu jatkuu.

"Vauva ikkee yhy-yhy-yhy!" (tekoitkua)
Niin, se on niin pieni, että se ei osaa vielä puhua. Siksi se itkee.
"Sivva iso tyttö. Sivva puhuu."
Joo, hyvä kulta. Silvan ei tarvitse enää itkeä, koska Silva osaa jo sanoa, mitä Silva haluaa.

Mitä muuta se vauva tekee?
"Vauva syö maitoa. Äitin rintaan tulee maitoa."
Hyvä kulta, voi miten hienosti Silva tietää!

Ja sitten me hoidetaan sitä vauvaa yhdessä. Äiti ja isi ja Silva hoitaa kaikki vauvaa yhdessä.
(syvä hiljaisuus)
Okei, tätä kohtaa siis harjoitellaan vielä.

Missä se vauva sitten nukkuu?
"Pinnasängyssä!", kuului vastaus ennen. (tarkoitus on siis laittaa vihdoinkin se pyykkiläjän alta löytyvä pinnis meidän sängyn viereen "sivuvaunuksi")
Mutta nyt yhtä äkkiä tirppa olikin keksinyt:
"Vaunussa! Omassa vaunussa Sivvan kanssa!"
Kyllä! Olimme siis esitelleet tirpalle tuplavaunuja niin, että toinen puoli on Silvan ja toinen Seela-vauvan - hienosti hoksattu.

Ja mikä tärkeintä - sen tirppakin jo tietää:

"Seela on Sivvan oma rakas! Oma rakas lisko."

Ai mikä on...?

"Kaivaa ruokaa maasta nam-nam-nam!"

Ööööö tota. Otetaanpa koko homma taas alusta.

 

PS. Kirjan kuvat kirjasta Gunilla Hansson: Meille syntyy vauva. Tosi kiva kirja ja luettu meillä arviolta noin 5000 kertaa - iso kiitos kirjan meille eteenpäinkierrättäneelle Eevalle!

Share

Pages