Ladataan...
Puutalobaby

Ihan ensin mun täytyy näyttää teille tämä kuva:

Kuvatekstin tähän voit keksiä ihan itse.


*******

Okei, asiaan.

Täällä Lilyssä on aika paljon suloisesti pukeutuvia naperoita - ja kuten ehkä olette huomanneet, meidän trikoota-päälle-tirppa ei aina välttämättä lukeudu heidän joukkoonsa. Kaikkien tyylitaaperoiden ykköseksi haluaisin kuitenkin nimetä... ...tadaa... no tietysti Filippa-tyttösen.

Ja nyt mä haluan ihan rehellisesti mainostaa bloggaajakollegaa ja hänen huippuideaansa: tiedättekö jo Kahvia ja unelmia -blogin Nonariinan perustaman Mekkopuun? Jos ette, lainaan Nonariinan bloggauksesta hänen itse kertomansa taustan näin:

"Mietin kuumeisesti koko talven mikä olisi se mun juttu, kun jään hoitovapaalle. Haussa oli siis jokin josta saisi muutaman euron ylimääräistä, ja josta voisi myöhemmin kehitellä vaikka ihan liiketoimintaa itselleen. Sitten mietin, että mitä mä osaan.

1. Ostaa kauniita mekkoja joista saa aina kehuja.
2. Shoppailla netissä ja löytää sieltä parhaat palat.
3. Käyttää tietokonetta.

No, okei osaan mä paljon muutakin, mutta noiden yllä olevien summana päätin pistää pystyyn käytettyjen mekkojen kaupan 0-3 vuotiaille. Mekkopuun. "

(lainaus siis Kahvia ja unelmia -blogista)

*******

Jokin aika sitten kävimme Silvan kanssa leikkitreffeillä Nonariinan & Filipan kotona.
"Haluaisitko vilkaista samalla noita uusia mekkoja", Nonariina kysäisi.

Nooh, ja sitten kävi näin:

Tirppa sai mekon.

*******

Tykkään kyllä ihan älyttömästi tästä ideasta: mekot ovat siis kierrätettyjä, Nonariinan nettimaailmasta täsmäshoppaamia - ja hinnat ovat sellaisia, että niitä raaskii ostaakin. Ei siis mitään 30-50 euroa, vaan... No esimerkiksi tämän ostin hintaan 8,90 e. Joo joo, onhan se vielä Silvalle aivan liian iso, mutta aina on olemassa ensi kesä!

Esitän täten julkisen pyynnön Nonariinalle: vaikka Mekkopuu-kaupastasi tulisikin joskus hitti ja buumi ja legenda ja stara ja vaikka mitä, pliis älä ikinä nosta hintoja! Samalla lupaan pysyä itse asiakkaana jatkossakin.

*******

Ex-trikootyttö vietti siis äidin ja isin kanssa tämän (liian) helteisen päivän Vanhankaupunginkoskella uudessa (eiku: käytetyssä) mekossaan.


Joo, taidan antaa jatkossakin mekoille mahdollisuuden. Pukeudunhan niihin kesäisin itsekin.

Ja onhan tämä nyt aika suloista:

Paljasjalkatirppa.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Viime viikkoina olen totaalihurahtanut nettikierrättämiseen.

Ja siis kierrättämiseen, en vanhaan tuttuun kirpputoriin - huuto.netissä ja monilla FB-nettikirpputoreilla kun näköjään niin usein tehdään ihan bisnestä: pyritään saamaan itselle mahdollisimman hyvä hinta käytetystä tavarasta. Ja se on ihan ok, laatutavaran arvo varmasti säilyy.

Itselläni on kuitenkin jotenkin sellainen mielenlaatu, että minulle satasen vaate, jonka nyt saa kolmella kympillä, on edelleen kallis. Mutta kolmen kympin vaate, jonka saa kahdella eurolla - jea!

*******

Kierrättäminen. Se on siis se mun tämän huhtikuun pääasiallisin keväthuuman aiheuttaja. Laitetaan tavara puoli-ilmaiseksi tai ilmaiseksi eteenpäin ja oletetaan, että hyvä kiertää: kun mä annan ilmaiseksi jollekin parveketuolit (annoin!), joku muu taas antaa minulle ilmaiseksi kumisaappaat (sain!). Ja kaikilla hyvä mieli!

Kuulostaako ihan naurettavan idealistiselta? No, täten ilokseni ilmoitan, että ainakin meidän lähikaupunginosalla on Facebook-kierrätyssivu, joka toimii!

Ai niin, ja onhan tätä kierrätystä harjoitettu tietysti bloggaajien/lukijoiden keskenkin! Meillä on tälläkin hetkellä saatuna/lainassa ainakin:

  • haalari lainassa phocahispidalta
  • Stonzit lainassa Iksulta
  • haalareita/muita talvitamineita saatiin kassillinen kiertoon Liviltä (laitan ne eteenpäin kiertoon syksyllä, kun haalariaika alkaa olla taas ajankohtainen)
  • Tripp Trappin turvavaljaat vaihdoin Fresita-pulloon lukijan kanssa
  • Bugisten kuljetuskassikin oltaisiin saatu ihanalta lukijalta lainaan Italian-matkalle, mutta hitsi vie isovanhemmat olivat juuri ehtineet hankkia meille sellaisen 1-vuotislahjaksi... (damn!)

Ja äsken kävin juuri lähileikkipuistossa hakemassa tutuksi tulleelta vakkarilukijalta Silvalle tällaiset:

Meidän tirpalla on nyt kumisaappaat - kiitos!!!

*******

Puuhevonen-palstalla keskusteltiin jokin aika sitten vauvanvaatelahjoista, jotka tavalla tai toisella eivät välttämättä (kröhöm) olekaan varsinaisesti ihan lahjansaajan tyylisiä: kauniita lahja-ajatuksia, jotka eivät kuitenkaan ihan osu maaliin...

Minähän sitten tietysti kierrätyshuumaisena sinne hihkaisin, että vaihdetaan! Ja hups vaan, ei mennyt kauan ennen kuin olin tullut perustaneeksi Lily-bloggaajille ja lukijoille oman FB-vaihtopalstan:

http://www.facebook.com/groups/vaihtovaatteet/

Vaihtovaatteet-ryhmä on vielä ihan lapsenkengissä enkä tietysti tiedä, ottaako se yhtään tuulta alleen... Eikä minulla ole mitään kokemusta tällaisten ylläpidosta. Uuups. No mutta sehän ei estä kokeilemasta. Kai?

Ai niin ja sivulla voisi myös lainata. Esimerkiksi meiltä kyllä lainaan joutaisi vaatehuonetta täyttämästä tämä ihana kallis hyödyllinen turhake. Minikoon vastasyntyneen Name It:n kevyttoppahaalarikin lähtisi lainaan, jos joku vielä tälle keväälle sellaista kaipailee!

Vaihtoa/lainaamista olisi siis tarkoitus suorittaa vähän silleen erittäin epävirallisessa  "ystävältä ystävälle" -hengessä. Vähän niin kuin lapsena vaihdeltiin kiiltokuvia: hei mua kiinnostais tuo, vaihtaisitko tähän-ja-tähän. Jokainen voisi ladata kansioihin kuvia asioista, joita periaatteessa olisi valmis vaihtamaan, jos jotain kivaa tulisi kohdalle.

Kokeillaan :)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tiedätte ehkä sen tunteen, kun jotain oikein-oikein haluaa, vähän liian pitkään. Ja sitten, kun sen vihdoinkin saa. Plääh. Tässäkö tää nyt sitten oli?

(first world problems - tiedän)

Yksi sana omasta lapsuudesta: meikkipää.

Jotenkin kai itsekin tajusin, miten älytön-älytön lelu se on, ja vanhempani tuntien olin aika varma, että sellaista en tule saamaan. Siksi tietysti halusin halusin HALUSIN. Ja kun joulupukin kontista sellainen sitten löytyi, olin aika yllättynyt itsekin.

Kerran levitin sinisen "luomivärin" kulmakarvoihin asti ja tajusin, että sitä ei saa pois saippuallakaan. Yih, mikä maanisesti tuijottava nukenhirvitys. Olikohan sen nimi Mirella-meikkipää - muistatteko?

Kaksi sanaa omasta aikuisuudesta: sellaiset sanajääkaappimagneetit.

Oh, kun näin niitä ensimmäisen kerran, joskus vuosia sitten. Tahtoo! Näin jo itseni taiteilemassa älykästä huippurunoutta, jota satunnaiset kylässäkävijät kadehtivat. Oi miten erikoista, näppärää, nerokasta.

Ja sitten niitä yhtä äkkiä oli jokaisessa jääkaapinovessa. En ehtinyt. Nerokkaasta tuli tavallista. Hienous vesittyi. Mutta halu jäi, ja pienenpieni harmitus.

Viime viikolla Vekarakirppiksellä silmiin osui metallipurkki. Täynnä jääkaappirunomagneetteja - ja hinta 50 senttiä!

Eiks niin, että TUOLLAISELLA hinnalla nämä on ihan ok hankkia, vaikka alkuperäiset jääkaappirunous-trendsetterit omat sanasettinsä ovatkin varmasti jo roskiin heittäneet...? Tai siis tässä tapauksessa kirppikselle.

Mutta minä tietysti luon tästä paljon hienompaa runoutta!

Kotona kaadoin sanakasan innolla keittiön pöydälle.

Ja sitten runoilemaan! Ööh:

"unelma hyppy tuntematon seikkailu

 haikea kaipaus"

"näkemiin salaisuus

rohkea uni mieli tila"

Okei mä olen siis maailman paskin jääkaappirunoilija. Paskamagneetit. Paskaidea.

Länttäsin sanaläjän sekaisin kiinni jääkaapin oveen ja päätin unohtaa koko jutun.

Seuraavana aamuna Joelilta oli jäänyt viesti ennen töihin lähtöä:

"sitkeä hiki käsi

syy t e"

Tshihi! Minä vastasin:

"mahtava pakko sauna

syntymä alasti"

Seuraavana aamuna:

"morjens mikä vaahto suu"

Ja tämä - tämä on jo taide:

 

Hmm, pitäisköhän kuitenkin kaivaa esiin se meikkipää...?

 

Share