Ladataan...
Puutalobaby

Luultavasti elän kuplassa.

Olen imettänyt elämässäni näitä tyttöjä nyt yhteensä noin kahden ja puolen vuoden ajan. Olen imettänyt kaupassa, ravintolassa, vaatekaupan pukukopissa ja vaatekaupan pukukopin jonossa. Olen imettänyt puistossa ja pihalla, ratikassa ja bussissa. Kauppakeskuksen penkillä, elokuvateatterin aulassa ja tanssiesityksen takahuoneessa. Olen jopa imettänyt (yksi) siiderituoppi pöydällä.

Eikä koskaan kukaan ole katsonut minua paheksuen. Jos joku on katsonut, se on ollut ohimenevä hyväksyvä vilkaisu.

Ilmeisesti näin ei kuitenkaan aina ole.

Ensimmäinen julki-imetykseni ikinä, sylissä keskosvauva.

Onneksi niille, jotka eivät voi tai halua imettää, on olemassa ihan hyvät korvikeratkaisut. Äidinmaito on kuitenkin parasta ravintoa vauvalle, ja Suomessa täysimetystä suositellaan puolivuotiaaksi asti. Osittaista imetystä meillä suositellaan 12 kk ikään asti ja WHO suosittelee sitä 2-vuotiaaksi asti. (THL:n imetyssuositukset täällä)

Paria vuotta ennen omien lasten saamista olin ystävän ja hänen vauvansa kanssa keskustan kahvilassa. Vauva alkoi hermostua. Ystävä vilkaisi ympärilleen ja totesi:
"Mä imetän tässä."

Silmäni olivat luultavasti lautasen kokoiset. Aiotsä imettää TÄSSÄ?!? Silloisen yli 30 ikävuoteni aikana en ollut tullut ajatelleeksikaan, että vauvaa voi imettää tuosta noin vain kahvilan pöydässä. Hyvä, että en tipahtanut tuoliltani. Ystävä raotti imetyspaidan luukkua, juttu jatkui, vauva alkoi syödä. Oho. Siis MILLAINEN paita sulla oikein on päällä - ei hitsi miten sä TON teit?

"Mun täytyy kyllä vaihtaa vaippakin", ystävä totesi imetyksen jälkeen.
"Et kai sä aio SITÄKIN tehdä TÄSSÄ", minä parahdin.

Ystävä katsoi minua kuin vähä-älyistä.
"No EN. Täällä on vessa sitä varten"

Siis kuinka idiootti silloin olinkaan? Anteeksipyyntö ystävälle - nykyisin naurattaa. Mutta en vain koskaan ennen ollut nähnyt kahvilassa imettävää äitiä, vaikka kahviloissa olin luuhannut pienen ikäni.

Ympärillämme imetetään koko ajan. Mutta useimmiten emme vain huomaa sitä. Imetyspaitojen ja -liivien ansiosta homma hoituu usein vilautuksetta - vaikka tietysti jos häikäilemättä tuijottamaan jää, saattaa nähdä hyvällä tsägällä vilauksen maitoista nänninpäätä.

Aika harva jää.

Pikkusiskon ensimmäinen julkiruokailu. Miespuolinen tarjoilija keräsi tyhjät lautasetkin pois imetyksen aikana ja vaikka seisoi siinä vieressä, ei todennäköisesti tajunnut, että yksi ruokailija aterioi vielä.


Miksi sitten jostain näin huomaamattomasta jutusta on tärkeä puhua?

Koska näitä kohuja näköjään vielä syntyy.

Koska moni tuore äiti (minäkin tuon ensimmäisen kuvan ottamisen aikaan) on alussa imetyksestään epävarma: uskallanko lähteä kodin ulkopuolelle vauvan kanssa? Mitä jos se alkaa itkeä? Löydänkö soveliaan paikan imettää? Voiko näin tehdä? Mitä, jos joku paheksuu?

Koska esimerkiksi synnytyksen jälkeistä masennusta on, eikä siihen varmasti auta ainakaan yksin kotiin linnoittautuminen.

Koska tämän kaiken vuoksi julki-imetysasenteet ovat ihan oikeasti yhteiskunnallisestikin olennaisia.

Tuomitsevat julki-imetysasenteet rajaavat äitejä yhteiskunnan ulkopuolelle. Kotiin. Hehe jopa kellariin; aika hurjaa, että joku ihan tosiaankin heittää tänä päivänä ilmoille "pysykää siellä kellarissa roikkuvine hinkkeinenne" -kommentin (keskustelussa täällä).

Vaikka meidän - ja etenkin meidän kanssaäitien - pitäisi tukea ja kannustaa toisiamme. "Lähde ulos kotiovesta, aurinko paistaa! Tapaa muita ihmisiä, älä jää yksin!" Johtuneeko näistä nettikeskusteluympäristöistä, mutta yllättäen usein nämä julki-imetystä kritisoivat ovat naisia. Mitä ihmettä? Eikö meiltä tosiaankaan löydy ymmärrystä ja empaattista ääntä toinen toisellemme?

Tuorein imetyskuva - päikkärinalusvälipalaa syömässä 1-vuotias.

Se on vain vauva. Pieni ihminen. Se syö.

Se on vain rinta. Sieltä tulee maitoa. Se on parasta ravintoa sille vauvalle.

Jos julki-imetys häritsee sinua, katso muualle.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Olipa kerran Kätilöopisto 6,5 kuukautta sitten:
"Vastasyntyneen on hyvä olla ihokontaktissa niin paljon kuin mahdollista", kätilö muistaakseni jo synnytyssalissa sanoi.

Okei.

Laitoimme Seelalle ensimmäistä kertaa minkäänlaisen vaatekappaleen päälle vasta kolme vuorokautta myöhemmin, kun olimme lähdössä synnytyssairaalasta kotiin. Siihen asti Seela pötkötteli vaippasiltaan minun tai Joelin ihoa vasten - vauvantäkki lämmittämässä, toki. Poissa iholta tyyppi oli vain silloin, jos minä kävin vessassa niin, että Joel ei ollut paikalla.

Omasta mielestäni me teimme vain ihan niin kuin neuvottiin. No big deal. Vasta jälkikäteen olen kuullut, että tuossa on joidenkin mielestä jotain erikoista. Että kuulemma vaatteet niille vauvoille kyllä tavallisesti laitetaan. 

Ai jaa? Ohopsan. Eipä tullut mieleenkään.

*******

Ja sitten se, että kaikissa neuvolabrosyyreihin kirjatuissa virallisissa suosituksissa lukee puolen vuoden täysimetys.

Okei.

Molemmille lapsille aloitettiin soseiden maistelut sillä viikolla, kun kuusi kuukautta syntymästä tuli täyteen. Niin kuin neuvottiin. No big deal. ...mutta kuulemma vain noin yksi prosentti suomalaisista lapsista täysimetetään 6 kk ikään asti. *)

Ai jaa? Ohopsan. Eipä tullut mieleenkään.

*******

Tuota imetyshommaa kyllä ihmettelen. En siis missään nimessä siltä kannalta, ettäkö jotenkin kummeksuisin sitä, että joillain imetyksessä on niin isoja vaikeuksia, että päätyy syystä tai toisesta korvikeruokintaan. Tai jos vaikkapa kasvu ei etene riittävästi, aloitetaan soseet suositusta aikaisemmin. Vaan ihmettelen sitä, että noin iso osa (vois sanoa melkein "kaikki") niistäkin, joilla imetys ihan onnistuu, aloittaa ne soseet kuitenkin aikaisemmin. Ei kai nyt millään matematiikalla voi olla niin, että 99 prosentilla vauvoista on jotain kasvuongelmia...?

Tai siis tavallaan myös en ihmettele.

Koska meillekin Seelan kanssa neuvolassa jo jossain 2 kk iässä (!) väläyteltiin ensimmäistä kertaa sitä, että kohtahan sitä voisi halutessaan antaa pienellä lusikalla luumua vatsan toimintaa helpottamaan.

Ja kolmen.

Ja neljän kuukauden (kun kysyin päikkärirytmin saamisesta).

Ja viiden.

Mulle koko juttelut meni vähän niin kuin ohi (univelka); ehkä mielessäni vaan ajattelin, että höpö höpö tässähän on vielä puoleen vuoteen aikaa enkä noteerannut hommaa oikeastaan sen pidemmälle.

Että jos olisin kuunnellut (lue: totellut), oltaisiin soseet ehkä aloitettu täälläkin aikaisemmin.

Nooh, kuusikuukautisneuvolassa sitten sanoin iloisesti, että no nyt on soseita jo maisteltu muutama päivä. Terveydenhoitaja kaivoi jostain kaapin uumenista, kaukaisimmasta kolosta meille sitten sellaisen aanelosen, jossa oli ohjeita "niille vauvoille, jotka on imetetty 6 kk ikään asti". Niin ei sanottu ääneen, mutta jossain mun korvien ja aivojen välimaastossa kaikui vähän, että "niille kummallisille vauvoille, joita tosiaan on täysimetetty näin kauan."

Myös neuvolan ravintoesite on kummallinen: toisaalla sieltä sanotaan, että täysimetys 6 kk ikään asti. "Ruokataulukossa" asiaa kuitenkin käsitellään niin, että maistelut on aloitettu 4-6 kk iässä.

En tiedä teistä muista - mitä ajattelette? Mulle tulee tästä jotenkin vaan sellainen fiilis, että tuo 6 kuukauden täysimetyssuositus on jotain omituista noudatetaan-nyt-tuota-WHO:n-suositusta-kun-sanotaan-näin -sanahelinää, jota kuitenkaan sitten käytännössä ei ajatellakaan, että vanhemmat toteuttaisivat. Vähän niin kuin sellaista kaksinaismoralismia; tiedättekö, mitä tarkoitan...?

*******

Heh ja disclaimerina siis mainittakoon ihan erityisesti, että en mä tiedä mitään pahaakaan siinä, että ne soseet aloitetaan aikaisemmin.

Ihmettelen vaan sitä, että virallinen suositus sanoo jotain ja vain yksi prosentti noudattaa sitä. Jos jotain syytä tälle miettisin, niin ehkä siinä, että neuvolassa tähän ei riitävästi kannusteta vaan aletaan heilutella soselusikoita jo reilusti ennen puolta vuotta, vaikka mitään "oikeaa" (esim. kasvuun liittyvää) syytä sille ei olisikaan...

*******

Mitä mieltä olette?

Entä onko kukaan teistä muista pitänyt vauvaa nakuna ensimmäisten vuorokausien ajan?

 

 

PS. Imetys on aina tulenarka keskustelunaihe - tiedetään. Mutta yritetään jutella tästä niin, että ei heitellä verbaalisia kiviä kenenkään toisen omia ratkaisuja kohtaan! 

 

 

*) paitsi että ehkä Seelaakaan ei lueta tähän, kun se sai korviketta muutaman kerran mun ollessa poissa?

Share

Pages