Ladataan...
Puutalobaby

"No ei kyllä kovin vahvasti", vastasin naurahtaen "miten menee" -kysymykseen Seelan 4-kuukautislääkärinneuvolassa elokuussa. Joel oli muistaakseni juuri silloin toista päivää töissä kesäloman jälkeen. Elettiin siis näitä aikoja. Ja näitä

Olin varmaan jotenkin tottunut, että kuulumiskommenttini ohitetaan "voi voi, sellaista se on" -tyyppisesti. Mutta tälläpä kertaa lääkärin työparina olikin minulle entuudestaan tuntematon terveydenhoitaja, joka todellakin kuunteli. 

"Hei oletko tietoinen näistä lapsiperheiden tukipalveluista? On kaupungin lapsiperheiden kotipalvelua ja palveluseteleitä - niistä voi saada apua just tällaisiin tilanteisiin", terveydenhoitaja ehdotti.

Olin tietoinen. Mutta olin ajatellut, että... No jotenkin, että pitäisi olla vielä isompi avuntarve ennen kuin sellaisia saa.

"Kyllä nämä ovat ihan tavallisille lapsiperheille tarkoitettuja", terveydehoitaja painotti.
"Menet vaikka päiväunille sillä aikaa, kun hoitaja vie lapset pariksi tunniksi ulos."

Oh. Oh. Oh!!!!

*******

Kolmisen viikkoa pyörittelin ajatusta mielessäni: voidaankohan me oikeasti pyytää jotain tuollaista? Mitä jos se on pois joltain, joka vielä enemmän sitä tarvitsee?

Sitten soitin varovaisesti netistä löytyneeseen lapsiperheiden kotipalvelun numeroon. Vastaanotto oli ystävällinen - tottahan toki, me tulemme kotikäynnille ja jutellaan sitten lisää.

Lomien ja henkilömuutosten takia kotikäynti ja homman starttaaminen venyi noin 1,5 kuukauden verran. Mutta eihän meillä oikeasti niin kova hätä ollutkaan - haluan uskoa, että prosessi olisi mennyt nopeammin, jos tarvekin olisi ollut äkillinen. Ja sitä paitsi minulla on taipumuksena aina vähätellä omia tuntemuksiani tyyliin: "Nooooo, onhan tää aika... Mutta ei täs mitään, kyllä tää varmaan tästä ihan kohta helpottaa..."

*******

Lapsiperheiden kotipalvelu on siis maksullista (korvaus on tulosidonnainen) tilapäistä perheen arjen tukemiseen tarkoitettua työtä. Tuntihinnaksi tulee perheen tuloista riippuen n. 6-10 euroa. Helsingin kotipalvelun sivulla sanotaan näin:

Kotipalvelun tarve voi kohdata kun:

  • tarvitset tukea lasten hoidossa ja kasvatuksessa
  • tarvitset konkreettista apua arjen sujumiseen
  • olet huolissasi omasta jaksamisestasi
  • perheen vanhempi on sairastunut fyysisesti tai psyykkisesti
  • tarvitset tilapäistä lastenhoitoapua asiointikäyntien ajaksi
  • perheeseenne on syntynyt useampi lapsi
  • perhettänne on kohdannut kriisi

(http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palvelut/perhetyo/kotipalvelu)

Kaksi pientä lasta ja puolen vuoden univelka oli täysin riittävä peruste hoitajan saamiseksi - kuulemma juuri tällaiseen palvelu on tarkoitettu. Palvelua saa 1-2 kerraksi viikossa; meillä hoitaja käy kerran viikossa 2,5 tunnin ajan. Palvelun saa aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan: sen jälkeen pohditaan, että mikä on ollut hyvää ja mikä kehitettävää - ja että tarvitaanko palvelua vielä.

Palvelu on suunnitelmallista, eli yhdessä määritellään hommalle tavoitteet. Meidän kohdalle kotikäynnillä kirjattiin haluni olla käynnin ajan rauhassa vuorovaikutuksessa vauvan kanssa, kun naperolla on parin tunnin ajan oma leikittäjä - sellaista aikaa kun arjessa harvoin on, ja asia on kovasti painanut mieltäni. Ja toisena tarpeeni... ...nukkua. Oikeasti. Edes joskus.

*******

Nyt hoitaja on käynyt meillä yhteensä viisi kertaa. Hoitajia on ollut kolme (kaksi vakkaria ja yksi sijainen) ja heistä kaikki ovat olleet huippukivoja. Itse olen kuitenkin vähän... ...hitaastilämpenevää tyyppiä, joten en varmasti ole osannut ottaa palvelusta vielä kaikkea hyötyä irti. Esimerkiksi toistaiseksi hoitajat ovat leikkineet tirpan kanssa täällä kotona niin, että minä itse olen ollut paikalla. Mutta kunhan sama hoitaja on käynyt useamman kerran ja tullut tirpalle tutuksi ja turvalliseksi, niin enköhän mä päästä heidät uloskin :)

Itse olen leikkihetkien aikana mm. lajitellut pyykkivuorta ja nukuttanut Seelaa kerrankin ihan rauhassa.

Siihen, mitä neuvolasta kannustettiin - että lykkää vaan molemmat lapset ulkovaatteissa hoitajalle ja mene itse nukkumaan - on vielä minulla itselläni henkisesti piiiiitkä matka.

Viime viikolla hoitaja kuitenkin jo vei Seelan parin tunnin vaunukävelylle ja Silva nukkui. Itse yritin rentoutua naistenlehtiä selaamalla - mutta todellisuudessa kyllä vilkuilin hermostuneena ikkunasta, että mitenköhän niillä menee...

Toinen ongelmani on, että minulla painaa jatkuvasti omatunto, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. Vaikka se lepo loppupeleissä sitä kaikkein hyödyllisintä olisikin.

Mutta tosiaan: odottelen innolla homman (ja hoitajien) vakiintumista niin. että ihan todella pystysin näistä parituntisista apuhetkistä nauttimaan.

Pakko vielä mainita, että 2,5 tuntia viikossa on tietysti pieni apu. Kun hoitaja on käynyt maanantaina, sitä tuskin enää perjantaina muistaakaan. Mutta vaikka se on pieni apu, se on apu. Edes sen yhden parituntisen ajan talossa on yksi arkea juuri sillä hetkellä helpottava käsipari. Olen tosi iloinen, että tällainen palvelu oli saatavilla.

*******

Että sellaista. Eikös kuulostakin ihan älyttömän hyvältä jutulta? Juuri tällaisilla toimilla sitä lapsiperheiden hyvinvointia tuetaan. "Matalan kynnyksen" palvelulla, jota saa ihan tavallinen perhekin. Ennen kuin isompia jaksamis- tai muita ongelmia pääsee edes syntymään.

Nooh, ja sitten kerrottakoon tämä, minkä luin vasta Helsingin uutisista: lapsiperheiden kotipalvelua on ihan hurjasti ajettu alas viime vuosina. "Vuonna 1990 kotipalvelua sai reilut kahdeksan prosenttia perheistä, nyt luku on puolentoista prosentin luokkaa", jutussa sanotaan.

Ja: 35 % kunnista on ilmoittanut, että heillä palvelua ei ollenkaan järjestetä. Olen myös jostain muualta kuullut, että joissain kunnissa vain lastensuojeluasiakkaat voivat saada tällaista palvelua.

Juttu löytyy netistä täältä.

Eikä siinä vielä kaikki: jutussa kerrotaan, että uuden valmisteilla olevan sosiaalihuoltolain myötä kotipalvelua saisi jatkossa vain, jos avun tarve ei ole vanhempien omaa syytä. Itselleni tuli tästä ensimäisenä mieleen tämä sama kuin jutussa:

Pahimmillaan ollaan siis jo lähellä sitä ikuista nettipalstojen rähinähuutelua: "Onko niitä lapsia sitten pakko tehdä, jos niitä ei jaksa hoitaa."

Auts.

Sanottakoon vielä, että hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttilan mukaan ongelma tiedostetaan myös lakia valmistelevassa sosiaali- ja terveysministeriössä. Mutta miten voidaan varmistaa, että kunnat eivät tulkitse tätä omien etujensa mukaan...? (tästä siis myös jutussa)

*******

Huokaus. Tällaisissa tilanteissa sitä toivoo, että olisi jollain tavalla mukana (kunnallis?)politiikassa näihin vaikuttamassa.

Mutta koska en ole, bloggaan.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Eilen illalla ahdisti. Luin netistä uutisia Rautavaaran kammottavasta tragediasta. Joel ei halua puhua/kuulla tällaisista tapauksista (eikä lasten kuullen olisi voinut jutellakaan), joten olin yksin asiankäsittelytarpeeni kanssa. Klikkailin itseni nettikeskusteluita lukemaan - ja ahdistuin lisää.

Vertaistueksi löytyi onneksi pieni äitituttujen välinen FB-keskustelurymä, jonne sitten kaadoinkin omia tuntemuksiani. Uutinen oli järisyttänyt muidenkin ajatuksia kuin minun,

Samanaikaisesti tuntui väärältä ja jopa vähän... ...likaiselta spekuloida tuntemattomien ihmisten kohtaloilla.

Ja sitten taas. Tunsi pakonomaista tarvetta puhua asiasta. Jonkinlaista kriisiapua kai.

Muutamia vuosia sitten tämä olisi ollut minulle vain lööppi muiden joukossa. Mutta nyt...

Mitä jos epätoivon syövereihin ajautunut äiti olisin ollut minä? Tai joku ystävä tai tuttu. Joku muu perhebloggaaja, joka on kirjoittanut väsymyksestään? Joku tämän blogin lukija ja kommentoija, jonka kanssa ollaan tsempattu toinen toisiamme, että "jaksaa jaksaa - vaikka raskasta on, niin kyllä se helpottaa".

Ja sitten yksi ei kuitenkaan jaksanut.

*******

Tämän kirjoituksen pointti on itse asiassa poikkeuksellisesti linkkaus toisaalle. Nonariinan linkkaamana (kiitos!) huomasin, että Katri Manninen kirjoitti blogissaan tänään aiheesta. Kirjoitti itse asiassa niin, että koko palvelin kaatui,

Palvelintehojen nostoa odotellessa tekstin voi lukea myös Katri Mannisen Facebookista täältä. Keskustelua en (Emmi Nuorgamin suosituksesta - kiitos!) välttämättä suosittele lukemaan, koska joiltain osin se menee tosi-tosi yli.

Mutta tekstin suosittelen lukemaan.

*******

 

EDIT: Tuli jälkikäteen mieleen, että omaisten ja kaikkien ko. perheen tuntevien takia yritetäänhän olla retostelematta tätä yksittäistä tapausta liikaa; itsekin olen tässä tapauksessa vähän tavallista enemän "sormi liipasimella" kommenttien suhteen eli saatan poistaa jotain. Mutta jutellaan vaikka mieluummin vähän enemmän ylätasolla, että ei päädytä loukkaamaan ketään, jolla on juuri nyt hyvin vaikeaa".

EDIT 2: Samalla ajatuksella siistin myös omaa tekstiäni muutaman lauseen verran.

*******

 

EDIT 3: Miten mä VOIN olla näin juntti? Hävettää. Vasta päiväunien jälkeen tajusin, että mitä mun totta kai olisi pitänyt myös kirjoittaa:

Lämmin osanottoni menehtyneiden rakkaille, läheisille ja ystäville!

Emme varmasti voi edes kuvitella tuskanne määrää. Tragedia on koskettanut myös meitä tuntemattomia; siksi moni meistä varmasti tuntee tarvetta kirjoittaa tai kommentoida. Joka tapauksessa: vilpitön osanottoni.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Nyt menee kyllä ohi tämän blogin normaalin aihepiirin niin, että raikaa. Vai meneekö? Toisaalta blogin idea on aina ollut se, että kirjoitan fiilispohjalta juuri siitä, mikä sillä hetkellä päällimmäisenä mielessäni liikkuu.

Nooh, nyt sitten tuo vauva nukkuu mun sylissä Manducassa päikkäreitään ja minä ajattelen Kittilän kunnallispolitiikkaa.

*******

Iiii, seis - älkää lopettako lukemista! Antakaa mä perustelen! Sanotaan, että henkilokohtainen on poliittista. Tässä tapauksessa myös vähän toisin päin: polittinen on (minulle) jostain pienistä hassuista syistä henkilökohtaista.

Ensinnäkin: Anna Mäkelä. Tiedättekö - jotkut ihmiset vaan tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Mulle yksi sellainen ihminen on ollut nainen nimeltään Anna Mäkelä. Hän opetti valtiotieteellisessä tiedekunnassa silloin, kun siellä opiskelin. Olisikohan ollut menetelmäkurssilla? Diskurssianalyysin syövereitä ja niin edelleen.

Emme siis olleet mitenkään tuttuja - olin ihan riviopiskelija. Mutta olin ihan hengästyneen myyty Mäkelästä. Hänen tavastaan olla yhtä aikaa todella kriittinen ja analyyttinen, mutta kuitenkin ystävällinen ja empaattinen. Sellainen vankkumaton oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon peräänkuuluttaja - tiedättekö, mitä tarkoitan? Myöhemmin graduahdistuksissani valtsikan kirjastossa puristin hikisin sormin Mäkelän täydellistä gradua. Apua mä en ikinä pysty samaan.

Toiseksikin: Kittilä. Monesssa suhteessa lapsuuteni mielenmaisema. Rakkaat muistot kesistä Ounasjoen rannalla. Bad ja Ryyd esiintymässä Kittilän markkinoilla. Mutkainen tie kohti Reijon kauppaa; linnut pyrähtelivät viime hetkessä auton edestä pois - olen edelleen sitä mieltä, että eno ajoi uudella autollaan liian lujaa. Rullaluistelureissut Sirkkaan syömään Pirkka-mehujäätä. Myöhemmin 17-vuotiaana riehakas Peach-kossukänni, jonka johdosta pussasin yhden illan aikana varmaan jokaista Kittilän kylänraitilla vastaantullutta amisviikseä. Uhhh. Tunnen vieläkin sen krapulan ja morkkiksen jossain syvällä kurkunpäässäni.

Apua onkohan joku heistä nykyään Kittilän kunnanvaltuustossa...?

*******

Muutama vuosi sitten kuulin, että Kittilän kunnanjohtajaksi on nimitetty nuori nainen etelä-Suomesta. Anna Mäkelä nimeltään. Ei hitsi - voiskohan olla...? Toisaalta tuo on varmaan tosi yleinen nimi Suomessa. Mutta... Googlasin ja kyllä: se on tää mun opettaja-Anna. Vau! Ihan mieletöntä! Ja kuulemma feministinainen on otettu hyvin ja ongelmitta vastaan Kittilän kunnallispolitiikkaskeneen.

Jee jee jee hyvä Kittilä! Näin sitä murretaan niitä iänikuisia tuppukyläjunttistereotypioita! Aaltoliikkeitä! Olette saaneet (mun mielestä) ehkä yhden tän maan fiksuimmista ihmisistä johtoonne, jee ja onneksi olkoon!!!

Paitsi nyt näin pari vuotta myöhemmin näen uusimmasta Tulva-lehdestä tämän:

(alkuperäinen kuva Kittilän kunta/Timo Veijalainen)

Eiiiih, Kittilä! Mitä siellä oikein tapahtuu?              

Seuraava perustuu Tulva-lehden (3/2014) juttuun, jonka on kirjoittanut Raisa Musakka. Googlasin myös aiheeseen liittyvää keskustelua ja lehtijuttua, mutta... ...uhhh. Musakan kirjoittaman perusteella kuvio on mennyt jokseenkin näin:

1. Kunnanjohtaja on kuullut (yhtiön hallituksen puheenjohtajalta) Levin hissien hankintaan liittyvistä mahdollisista epäselvyyksistä. Hommaan liittyi mm. lahjusten ottamista, törkeää petoksen yritystä, luottamusaseman väärinkäyttämistä ja niin edelleen. Kunnanjohtaja teki aiheesta tutkimuspyynnön.

2. Kittilän kunnanhallitus ja -valtuusto peruivat tutkintapyynnöt.

3. Valtakunnansyyttäjä ilmoitti, että esitutkinta avataan uudelleen yleisen edun nimissä.

4. Lapin poliisi käynnisti esitutkinnan, joka siirtyi Keskusrikospoliisin Oulun yksikköön.

5. Kunnanjohtajaa uhkaa laiton irtisanominen. Sitä perustellaan luottamuspulalla kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen välillä.

No huhhuh. Vapaasti kärjistettynä: älä nyt hemmetti vie nuori etelän plikka hypi meän varphailla. Niihä se mennee, että homma kuule tehhään niinku on aina tehty, täsä mithän polliiseja kuulla. Epäluottamuslause lähtee tuollasesta, oppiipaha etelän vetelä!

...ja koska kunnanjohtaja on nainen, niin huhumylly liikkeelle. Toki. Omapäinen on. Mutta ei silti tee itsenäisiä päätöksiä. Joo joo molemmat kuule yhtä aikaa - tässä mitään ristiriitaa ole... Ja varmaan sillä on suhde sen tyypin kanssa, joka epäselvyyksistä ensin raportoi. Ja niin edelleen.

Pienen ironisen nauruntyrskädyksen aiheutti Mäkelän kommentti siihen, että häntä kuulemma pidetään "hyvännäköisenä naisena, joka tietää sen".

Voihan nyt hemmetti vie. Voi sun Kittilä sentään, nyt ryhdistäytykää!

Mua niin är-syt-tää, kun jotkut koko elämänsä Kehä III:n sisäpuolella viettäneet pitävät koko loppu-Suomea jonkinlaisena junttilandiana. Kuulkaas, on niitä juntteja ihan joka ostarilla täällä Helsingissäkin. Niin on myös fiksuja, nykymaailmasta perillä olevia ihmisiä. Kyllä: myös Kittilässä.

Onhan?

Kirjotin tämän oikeastaan osittain myös siksi, että tiedän, että kuulolla on varmasti myös kittiläläisiä lukijoita. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu?

Ja kertokaa, että kaikki kittiläläiset eivät ole tällaisia! Että kunnan johdossa on hyvin tilaa älykkäälle feministille, joka ei lähde mukaan polittisiin kähmintöihin.

Pliis kertokaa! Onko Kittilä kuulolla...?

 

(kaikki kuvat ja tekstilainaukset siis Tulva 3/2014)

Share

Pages