Ladataan...
Puutalobaby

Lupasin Ei beigeä -blogin Tanjalle (ja ennen kaikkea heidän tuoreelle tulokkaalleen) meidän Stokke Stepsin uudenmallisen, (ja oranssin!) vauvanvaltaistuimen. "Hei mä aattelin, että kuka tykkää oranssista ja SINÄ tulit mieleen - juu juu, mä kuule voin lähettää sinne Lappiin - ei tietenkään tarvi maksaa mitään, kun mekin se blogin kautta saatiin - se on niii-iiiin huippu, ihan paras kapine, sä niiiii-iiiiin tykkäät siitä" ja niin edelleen.

No niin. Kuviohan on tuttu (ihan vastaava case mm. täällä). Eli seuraavaksi se pitäisi sitten löytää.

Sitteriä on tietysti vaikea vaikeahko hukata. Mutta se sellainen siihen kuuluva vauvanpehmustetuki. Missä se on? Graaaaaah!

No ei auta muuta kuin alkaa etsiä.

Ei löytynyt ensimmäisestä mahdollisesta paikasta, kirjaston kaapista:

Eikä toisestakaan kaapista:

Ei löytynyt sohvan takaa:

Ei eteisen peilikaapista:

Ei talonvahdin siivoamasta keittiön kaapista:

Eikä edes lelulaatikon pohjalta:

"Voisko ne olla sullottu johonkin kassiin, jossa ois muitakin käyttämättömäksi jääneitä lastentavarota?", Joel ehdotti.
"Se oot kuule sä, joka sellaista kasseihinpiiloonsullomista harrastaa. en sullo kasseihin. Että jos sä sille tielle haluat lähteä, niin ihan vapaasti saat kuule tutkailla omaa toimintaasi", minä puhisin.

Huokaus. No sitten yläkertaan.

Ei löytynyt lakanapyykkipinon alta:

Eikä makkarin toisesta rojutavaransäilytyskulmasta:
(huomaa järjestelmällisesti säilytetty alkuperäislaatikko; ei löytynyt sieltäkään)

Ei vaatehuoneesta mistään, eikä edes puolipuhtaiden pyykkien pinon alta:

Eivät muuten ole enää puolipuhtaita nyt, kun ne tuohon lattialle leväytin.

Sen sijaan löytyi:

Thaimaasta Seelalle ostetuista (jo todennäköisesti pieneksi jääneistä) töppösistä se hukassa ollut pari:

Silvalle vauvalahjaksi saatujen töppösten se hukassa ollut kappale - nyt Seelalle pieneksi jääneenä, toki:

Stokken toisen vauvankaukalon leikkikaari - se, jota epätoivoetsin Lilou´s Crushin Hertalle joskus viime kesänä:

Nonariinalle eteenpäinmyymäni rintapumpun alkuperäislaatikko ja pari varaventtiiliä - ja hei tossa lapussa näkyy se alkuperäinen hintakin, jota silloin pähkäiltiin:

Sekä bonarina asia, jota ei olla (vielä) etsitty: keinuhevosen vauvankaari. Jee, Seela pääsee keinumaan:

Huomaa, kuinka järjestelmällisiä me oikeasti ollaan: ruuvitkin kiinnitetty teipillä mukaan.

"Mä alan nyt tässä taipumaan sille kannalle, että tän täytyy olla sun syy!", mä vitsailin reilun tunnin aktiivisen etsimisen mylläämisen jälkeen.

"Mä oon pahoillani - mä oon tällainen sulloja. Mä en yhtään tiedä, mihin mä olisin voinut sen laittaa", Joel alkoi jo uupua.
"Hei oikeasti - mä oon ainakin yhtä paha", mä lohdutin - tuo vitsipuhina on siis juuri sitä: vitsiä.

"Näin me kato ansaitaan toisemme", Joel hempeili tavararöykkiön keskeltä.
"Ja onneksi kukaan muu ei joudu meitä sietämään", minä jatkoin.

"Paitsi meidän lapset."
"Niin ja ne, joille me luvataan antaa kamaa, mutta ei löydetäkään sitä."

Hups. Sori.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Yhteistyössä: Serla

Plim plom, testattu on. Nimittäin ne Serlan siivousliinat ja siivouspaperit; sekä meillä puutalossa että viiden lukijan kotona, plus neljässä muussa blogissa - yhteensä 20 testaajaa siis. Tässäpä tuloksia!

Kosteat siivousliinat

Meillä puutalossa näitä valmiiksi kosteita siivousliinoja käytettiin etenkin keittiössä. Ja etenkin-etenkin naperon ruokailun jälkeen. Täytyy varmaan heti kertoa yksi keskeinen oma havainto: millään muulla pesutekniikalla en ole saanut sitä Stokken ruoka-alustaa niin kirkkaaksi kuin tällä. Muut pesuaineet ovat jättäneet pinnan aina jotenkin sameaksi... Luulin, että se on samentunut ikuisiksi ajoiksi - mutta bling bling!

Kuvittelin, että meillä kotikäytössä nämä eivät olisi niin erityisiä kuin vaikkapa mökillä tai reissussa. Mutta kappas tulipa näitä aika useinkin napattua, kun ne siihen tiskipöydän kulmalle sopivasti jätti. Ei nyt kyllä todellakaan niin kuin mainoslauseessa, että "niin helppoa, että et edes huomaa siivoavasi", ha ha - siihen päästään meillä vain sillä, että ei siivota. :D

Testaajat kommentoivat siivousliinan käyttöä mm. näin:

"Keraamisen lieden puhdistus, hankalatkin tahrat lähtivät pienellä vaivalla. Varsinkin, kun liinan antoi hetken levätä tahran päällä." (samaa mieltä!)

"Liesituulettimen kupu! Rasvaista lasia ei yleensä saa millään puhtaaksi, saa pestä, pyyhkiä, kuivata ja pestä uudestaan. Siivousliinalla puhdistui kirkkaaksi ja raidattomaksi helposti!" (täytyypä kokeilla!)

Testaajat olivat pitäneet liinoja näppärinä myös mm. roska-astioiden ja vessanpöntän pyyhkimiiseen. Ja tietysti keittiössä niin kuin mekin: keittiön pöydän ja työtason pyyhkimiseen.

18 vastaajaa (kahdesta kymmenestä) piti siivousliinaa hyvänä tuoteena, mutta totta kai kriittisempiäkin näkemyksiä sai esittää. Kertakäyttöisyyttä kritisoitiin, ja yhden vastaajan mielestä jo olemassa olevat siivousvälineet riittävät näihin hommiin hyvin. Plussaa tuli näistä: kätevä, nopea, helppokäyttöinen, kompostoituva. Ja miinuksena pidettiin voimakasta tuoksua, kertakäyttöisyyttä, ja avaus- ja annostelijamekanismia.

Siivouspaperi

Mä jollain tapaa fanitin tätä heti alkuun - Joel puolestaan vähän purnasi, että mihin me tätä tarvitaan, kun meillä on talouspaperi. Mutta mun mielestä ero tämän ja talouspaperin välillä on huomattava! Siivouspaperi ei nukkaa tai hajoa niin helposti - tosi hyvä kissanoksennusten siivousväline! Ja se toinen iso plussa, josta jo aiemmin mainitsin: tällä on ihan huippuhyvä pestä peilejä ja lasipintoja (lue: koko meidän keittiön pöydän pinta). Tavallista talouspaperia nyhrääntyy tuohon hommaan vaikka kuinka monta, mutta siivouspaperilla yhdellä paperilla pystyy pesemään niii-iiiin paljon enemmän.

Mutta että tavallista talouspaperia tämä ei kuitenkaan korvaa. Tavallista talouspaperia menee silloin, kun tarvitaan imua (vaikkapa pöydälle kaatunut vesimuki) - tämä ei siis sillä tavalla ime nestettä sisäänsä ollenkaan.

Mä siis totesin, että haluan, että kotona on molempia: talouspaperia ja tätä.

Testaajien kommentteja tilanteissa, joissa siivouspaperia pidettiin kätevänä:

"Jokapäiväisessä maidon siivouksessa lattialta."

"Talouspaperin tilalla kiva, ei hajoa kastuessaan niin helposti."

"Saunassa kertakäyttöisenä peflettinä." (hih hih, luovempaa käyttöä!)

Vastaajista 16 (kahdesta kymmenestä) piti tätä hyvänä tuotteena. Loput eivät oikein löytäneet käyttökohteita tälle tai kokivat, että tavallinen talouspaperi riittää. Plussia imukyvystä, kestävyydestä ja nukkaamattomuudesta. Miinusta liian isosta rullasta, liian kovasta paperista tai yleisestä tarpeettomuudesta.

*******

Testaajista 19 suosittelisi jompaa kumpaa tuotetta tuttavilleen ja 17 ostaisi tuotteita uudelleen - etenkin kosteaa siivousliinaa:

"Ostan ehdottomasti! Kosteat liinat olivat paljon parempia kuin aiemmin käyttämäni. Siivouspaperi on ollut suosikkini ennestäänkin."

"Luultavasti en, sillä en kokenut tuotteita meille tarpeelliseksi muiden jo käytössä olevien ajaessa hyvin asiansa."

"Aion ehdottomasti ostaa siivousliinoja ja varmaankin myös siivouspaperia, sillä koin ne käteväksi ja mukavaksi lisäksi arjen puuhiin. Myös mieheni innostui käyttämään tuotteita ja jakson aikana hän myös siivosi enemmän."

*******

Aika näyttää, vakiintuvatko nämä meille kotikäyttöön. Nyt sanoisin, että joo kyllä, totta kai. Väittäisin jopa, että jatkossa ostan näitä molempia. Toisaalta niin tykkäsin silloin viimeksi niistä talousarkeistakin, mutta muutaman kuukauden ensi-innostuksen jälkeen niitä ei tullutkaan enää ostettua vaan tavallinen talouspaperi jäi käyttöön. Se on vaan tietty se, että mihin on tottunut... :)

Toisaalta talousarkeilla ja tavallisella talouspaperilla oli vähän niin kuin samanlainen käyttötarkoitus - näillä taas mun mielestä aaaaaaaaivan eri. Saas nähdä - kysykää parin kuukauden päästä uudestaan!

Ja taasen näin loppuun, sana on vapaa muillekin kuin "virallisille" testaajille:

Oletko itse jo kokeillut näitä siivouspapereita tai siivousliinoja, tai aiotko kokeilla?
Mitkä ovat olleet kokemuksesi?
Plussat ja miinukset?

Ostaisitko itse näitä jatkossa? (joko kokeiltuasi itse tai luettuasi blogista/muualta)

Serlalla ollaan varmaan tälläkin kertaa kuulolla - kertokaa siis ihmeessä mielipiteitänne!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Sini

En tiedä, näkyykö se lukijoille päin (toivottavasti edes vähän), mutta mä pyrin olemaan ihan tosi-tosi tarkka niissä kaupallisissa yhteistöissä, joita tähän blogiin otan. Tuotteiden täytyy olla sellaisia, että ihan oikeasti niitä puutalossa käytetään ja fanitetaan - ja ne on valittu käyttöön ihan ilman mitään kaupallisia ketunhäntäkainaloita. Tai sellaisia, joiden kokeilu aidosti kiinnostaa. Ja sitten vieläpä niin, että olisin ihan live-elämässä, ilman mitään blogeja sun muita, niitä valmis omille ystävilleni suosittelemaan.

Niinpä kuin Sini-tuotteelta tuli yhteistyöehdotus, vastasin tyyliin:
"Joo, jos voin kirjoittaa niistä maailman parhaista ikkunanpesuvälineistä."

Hehe, harva mainostaja varmaan kieltäytyy, jos bloggaaja spontaanisti haluaa kehua jotain tuotetta maailman parhaaksi. Ei kieltäytynyt Sinikään. Niinpä tuli tämä bloggaus.

Näiden ikkunanpesinten nimeen vannominen on itse asiassa periytynyt suoraan alenevassa polvessa omalta äidiltäni - hän osti minulle tällaiset välineet joskus... ...ööh, yli kymmenen vuotta sitten? Ja sillä saattella, että "nämä pitää olla, mitkään muut eivät kelpaa". (samalla saatteella sain silloin myös Sinin lattianpesumopit) Luultavasti pyörittelin silmiäni ja ajattelin, että mulla on kuules tässä vähän muutakin tekemistä kuin ikkunoiden peseminen.

Jännä juttu - tuo ikkunoiden pesu on kaikista mahdollisista siivoustoimenpiteistä sellainen, jota en edes vihaa. Ja se on paljon se. Toinen vastaava on pyykinpesu. Molemmissa on jotain omituisesti... ...tyydyttävää. Mitä muussa siivoamisessa (minulle) ei to-del-la-kaan ole.

Mutta silti, vaikka en edes vihaa ikkunoiden pesua; tähän kevääseen asti mun äiti on kuitenkin ollut se, joka on pessyt puutalon ikkunat. Vaikea sanoa, että miksi. Ehkä se vaan tykkää siitä. Ja haluaa auttaa. Mutta viime keväänä hommaan tuli stoppi, kun huomasin, että ei hemmetti tuossa tuo yksi 74-vuotias eläkeläinen keikkuu yhden jalan varassa ikkunoiden ulkopuolella - jos tuo tuosta tipahtaa... Niinpä asetin äitini ehdottomaan ikkunanpesukieltoon ja totesin, että tästä lähtien ikkunat puutalossa pesen minä.

Arvatkaa, kuinka monta ikkunaa sen jälkeen sinä keväänä puutalossa pestiin.. Jepjep.

Nooh, tämä blogiyhteistyö antoi sitten hyvän sysäyksen hoitaa homma tältä vuodelta loppuun asti. Syytä jo ehkä olikin:

Tavallisesti oma ikkunanpesuaikani (lue: mun äidin) on kyllä ollut keväällä, mutta kerrankos sitä. Ja sitä paitsi samalla voitaisiin vihdoinkin laittaa puutalon ikkunat ihan-ihan oikeasti talvikuntoon. Sitä ei ollakaan tehty... ...ikinä.

Mutta joo, haluan vielä perustella, että miksi nämä ovat mun mielestä maailman parhaat. (olen muuten kehunut näitä jo pari vuotta sitten kommenttikentässä täällä)

Siksi, että mitään muuta ei tarvita kuin tuo pesin, kuivain, vähän talouspaperia (okei rättikin varmaan kelpaa) ja ämpäri vettä. Ei pesuaineita tai muita pesuhärpäkkeitä - edes vartta en käytä.

...ja sitten peseminen tapahtuu kolmella vedolla, ja sen jälkeen kuivaaminen kolmella vedolla. Aikaa yhden lasin pesemiseen menee alle minuutti. Musta ei i-ki-nä olisi nyhertämään jollain sanomalehdellä (jotkut kuulemma käyttävät sellaista) raitoja pois. Viuh viuh viuh - okei, pesty. Jos jäi joku täplä, niin katsotaan sitä kuule sit vaan ens keväänä uudestaan.

Tavallisesti keväällä ikkunanpesu palkitsee siinä, kun yhtä äkkiä koko kevään vihreys tulvahtaa puhtaiden ikkunoiden läpi sisään. Mutta eipä pöllömpää ollut tämäkään näky:

Ruska! Kappas!

Tuolla parin vuoden takaisessa bloggauksessa opin muuten myös pari faktaa myös vanhan talon ikkunoista. Muun muassa sen, että talveksi ikkunat olisi syytä tiivistää sellaisella vanhanajan liimapaperilla.

No, ensimmäisenä puutalosyksynä siis kuultiin liimapapereista.

Toisena syksynä kävin ostamassa sellaista Rakennusapteekista.

Kolmantena syksynä ei jaksettu.

Mutta - tadaa - neljäntenä syksynä:

Liimapaperin kuvallinen ja selkeä laitto-ohje löytyy mm. Rakennusperinteen Ystävät Ry:n sivuilta (täältä), josta mekin siis käytiin se opiskelemassa ennen laittoa.

Vähänks tässä tuntee jo itsensä tehokkaaksi!

Todellisuudessa koko liimapaperihomma ei vienyt kuin about 10 minuuttia aikaa. Kröhöm tehtiin siis se vain makkariin, jossa ikkunan jäätymisongelma on ollut. Mutta kiva nähdä, onko tuosta jotain hyötyä ensimmäisten kunnon pakkasten tullessa!

Share

Pages