Ladataan...
Puutalobaby

Tsihih tämä on jatkotarina sille viime perjantain ruuhkamarket-kertomukselle - käytiin nimittäin taas eilen illalla kyseisessä kaupassa ostoksilla. Pesuainetta, toinen potta alakertaan, ja viereisestä apteekista Tikrulle allergiaruokaa (josko auttaisi siihen oksenteluun).

...ja jos joku ihmettelee, että mihin tuo Top Katti on tuosta karannut...

...niin kerrottakoon, että tuollahan se meidän lelulaatikossa nykyisin asustaa!

 

Hih jäin miettimään, että onkohan juuri tuo laatikko päätynyt jatkokäyttöön sattumalta niin, että kukaan ei ole tuohon reikään kiinnittänyt huomiota - vai olisikohan aiemman kertomuksen myyjä ihan huvikseen päättänyt jättää sen kivasta kohtaamisesta muistuttamaan...? Aika kivaa arjen pientä huumoria siinä tapauksessa.

Meitä tuo bongaus ainakin kovasti huvitti!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Mekin oltiin ryysimässä eilen illalla siinä Pyhäinpäivää edeltävässä markettiruuhkassa. Miten muuten voi olla, että kun kaupat ovat kiinni yhden ainoan päivän, se aiheuttaa heti ryntäyksen kauppoihin...? No, siellä oltiin siis mekin. Viikin Prismassa. Koska vaipat olivat loppu, ja oikeastaan kaikki muukin.

Kuuden aikaan illalla ostoskärryt aiheuttivat ajoittaisia liikennesumppuja ison marketin käytävillä. Onneksi sentään "pakko ostaa koko kauppa tyhjäksi" -paniikkiryntäilijöitä ei ollut liikkeellä kovinkaan paljon. Kassamyyjillä oli päässään noidanhattuja ja pirunsarvia.

Jossain lähellä maitohyllyä Silva sen keksi:
"KISSA!!!!!"
"Voi kulta, missä sä kissan näet?",
minä ihmettelin.
Skannasin myymälää ympäriinsä kissan kuvaa etsien, ja sitten - kyllä: tuollahan on iso tyhjä pahvilaatikko, jonka kyljessä on mustan kissanhiekka-kissan kuva.
"Ihan totta! Siellä on kissa siellä laatikon kyljessä, tosi hyvin huomattu", totesin ja yritin jatkaa matkaa.

Mutta se nyt ei sitten tietenkään riittänyt:
"KISSA! KISSA! Kattoo! Kivaa! MAU!", Silva jatkoi intoiluaan parin hyllyvälin verran.
No mikäs siinä, mennään ihmeessä katsomaan: Joel voi jatkaa ostoskärryn täyttämistä ja me mennään Silvan kanssa hetkeksi kissaa ihmettelemään. Koskaan ei voi olla niin kiire, etteikö vähän ehtisi kissaa katsella.

Se oli täyttä rakkautta. Siinä ruuhkan keskellä (sori, aiheutettiin sitä varmasti lisää) Silva sitten halaili tyhjää kissanhiekkapahvilaatikkoa - voi hitsi, kun ei ollut kameraa mukana!

Hetken kissaihailujen jälkeen myyjä tuli paikalle: hän oli siis tyhjennellyt pahvilaatikkojen sisustoja hyllyyn, ja nyt oli varmastikin aika viedä tyhjät pahvilaatikot pois tieltä käytäviltä.
"Nyt kissa lähtee, sano kissalle hei hei", minä yritin.
Silvan alahuuli alkoi väpättää.
"Mau. Kivaa", tirppa toisteli surkeana.

Myyjä ei miettinyt hetkeäkään.
"Haluatko sä sen kissan? Mä voin leikata sen sulle", myyjä totesi, nappasi paperiveitsen taskustaan ja veisteli laatikosta kissan kuvan irti.
"Ole hyvä, saat sen ikiomaksi", myyjä antoi.

Voi, mikä riemu! Ensin sitä lähdettiin näyttämään isille:
"Isi! Kissa! Täti! Kivaa!"
Ja koko loppukauppareissun ajan sitä kissanhiekka-kissalla varustettua pahvinpalaa sitten halailtiin. Ja vielä illalla kotona. Nyt yritin etsiä sitä kuvan ottamista varten, mutta luultavasti se lähti äsken tirpan mukana päiväksi mummolaan.

Se ihana ihana kissa.
(valmistajan nettikuva Prisman sivuilta - kunnes tirppa palaa oman pahvikissansa kanssa)

 

Mä oon jo tosi monesti kirjoittanut täällä, miten asiakaspalvelu on mulle niii-iiiin tärkeää. Oon jotenkin sellainen ihminen, että heti jos mulle ollaan ystävällisiä, mulle tulee tosi-tosi hyvä mieli. Tai vastaavasti jos joku on tyly, saatan pahoittaa mieleni ihan typerän pitkäksikin aikaa. Sama pätee kaikkialla:  niin ravintolassa kuin lastenvaatekaupassa, tai sitten Pyhäpäivää edeltävänä päivänä ruuhkamarketissa. Tällä myyjällä oli ihan varmasti kiire ja hektinen stressityöpäivä siellä ruuhkassa päällä - silti hän asiasta tehden pysähtyi ja huomioi yhden pahvilaatikkoa halailevan naperon.

Näin pieni, ihan pienenpienenpieni asia teki meidän perheen aivan hurjan iloisiksi. Kiitos!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tämä perjantaiaamu ei alkanut kovin hyvin: tajusin, että olen unohtanut viedä autoni ensimmäiseen vuosihuoltoon. Huomasin sen vasta siitä, kun avasin Hyundailta tulleen kirjeen: asiakastyytyväisyyskysely viimeisimmästä huoltokokemuksesta - ai mistä?

Damn. Autossa on viiden vuoden takuu, mutta se edellyttää sitä, että auto on huollettu säännöllisesti.

Hiipivä paniikki. Soitan saman tien Konalan Automaalle, josta auto on ostettu. Kello on kaksi minuttia yli kahdeksan - kai nyt on jo virka-aika? Vastatkaa pliis?

"Yhdistän huollon ajanvaraukseen", puheluuni vastannut (ilmeisesti vaihde) sanoo.

Eiiiih! En mä ois halunnut mihinkään keskitettyyn ajanvaraukseen vaan jollekin ihmiselle. Sellaiselle, joka lohduttaa ja sanoo että ei hätää, et ole ryssinyt mitään. Koskaan. (tai jotain)

No, eikä sieltä ajanvarauksesta edes vastata.

Eääääh. Avaudun jo henkilökohtaisessa Facebookissani: apuamitämäteen. Kukaan ei vastaa ja lohduta. (okei, kello on viisi yli kahdeksan aamulla - jokin raja on kai Facebook-empatiassakin)

*******

Leväytän laatikollisen "tuoreimpia papereita" (heh) kirjaston lattialle ja löydän kuin löydänkin auton myyneen henkilön käyntikortin. Jätän Silvan hämmentämään paperikasoja. Soitan.

Esittelen pikaisesti itseni etunimen ja sukunimen verran.

"No huomenta Krista! Mitä kuuluu?", myyjä vastaa. Hurinasta päätellen hän on vasta autossaan matkalla töihin.

Selitän. Ja painotan, että autolla on ajettukin vasta about 30 kilometriä. Tai no vähän joka tapauksessa.

"Ei tuossa mitään hätää pitäisi olla, eiks ne kaupat tehtykin tammikuun lopussa eli tämähän ei ole mennyt vielä kovin paljon yli", myyjä lohduttaa.

???? (miten se voi muistaa kaupantekoajankohdan mun pelkän nimen perusteella)

"Ootko muuten vielä äitiyslomalla?"

???? (mistä se TON voi muistaa)

"Kannattaa varautua siihen, etä huollossa menee 2-3 tuntia. Voin järkkää sulle sijaisauton, niin ei tarvitse lapsen kanssa niin pitkään odottaa. Mutta noissa sijaisautoissa on manuaalivaihteet ja sullahan oli automaatti, onks se ok?"

???? (täysin häkeltynyt)

"Varaa se huolto nyt saman tien, että ei varmasti unohdu. Ja heitä mulle meiliin sitten se aika, niin hoidan sen sijaisauton", myyjä vielä opastaa.

Oh! Kiitos! Näin teen!

*******

Olen joskus aiemminkin kuullut tarinoita joillakin aloilla työskentelevien käsittämättömästä kyvystä muistaa asiakas vielä pitkän ajan kuluttua. Mutta oikeasti! Miten tämä tyyppi voi kahdeksalta aamulla omassa autossaan (=ei tietokoneen äärellä, josta voisi kenties vakoilla jotain asiakastietoja muistin avuksi) muistaa koko homman. Ja siis pelkän puhelun alussa pikaisesti heitetyn nimeni perusteella?

Aivan häkellyttävää asiakaspalvelua. Iso arvostus.

Puoli yhdeksältä huoltonumerossakin vastataan. Saan huoltoajan juuri sille päivälle, jolloin mummi on hoitamassa Silvaa.

Hyvä asiakaspalvelu = ihan parasta.

Share

Pages