Ladataan...
Puutalobaby

Okei nyt mä ymmärrän.

Alussa koko ajatus tarkasta päivärytmistä ahdisti, mutta nyt, kun sellainen on olemassa...

klo 9-10: vauva nukkuu = omaa aikaa

klo 13-15: vauva nukkuu = omaa aikaa

klo 17-18: vauva nukkuu = omaa aikaa

> päiväsaikaankin neljä tuntia päivässä ihan omaa, rauhallista aikaa! ...ja minä kun joskus haaveilin edes kahdesta ja puolesta! Vau.



Lisäksi Silva on herättyään pirteä ja hyväntuulinen, ja kitinäajat ovat jääneet ihan minimiin. Ehkä sitä ennen vaan väsytti? Päiväjärjestys auttaa yllättäen myös äitiä: on helpompi keskittyä pelkästään sosialisoimaan vauvan kanssa, kun tietää, että tunnin päästä tulee taas uni ja arkiaskareet voi hoidella sitten.

Eli vau, vau ja vau.

Täällä nukutaan.

 

S-S pyysi aiemmin mummikonsultaatiota: miten ihmeessä se mummi sen rytmin teki. Minuakin kyllä kiinnostaa. Mutta mitä sanoo mummi? Oikein arvasitte:

"ihan sattumalta".

No, kun tenttaamista jatkaa, saa mummista ulos kaksi (kuulemma) avainasiaa:

raitis ilma ja itkuhälytin.

Tämä on nyt niin älyttömän yksinkertaisen kuuloista, että tuntuu ihan hassulta edes kirjoittaa. Varsinkin, kun itselleni se ei ollut ollenkaan noin yksinkertaista toteuttaa.

Eli:

Mummi oli (kuulemma - en minä vaan ollut huomannut) jo aiemmin huomannut, että Silva jaksaa olla pirteänä aina noin pari tuntia kerrallaan, sitten alkaa tyytymättömyyden ilmaisut: joskus selvää kitinää ja itkua, mutta joskus vaan sellaista määrittelemätöntä känkkäränkkää.

Mummi oli aina välittömästi känkkäränkkäilyä havaitessaan pujauttanut vauvan haalariin ja vaunuihin ja lähtenyt ulos. Ja kappas, Silva oli useimmiten nukahtanut ennen kuin mummi ehti kaartaa kotipihalta ulos. Niinpä mummi puuhakkaana ihmisenä jäikin tuohon pihalle ulkotöihin ja jätti vauvan nukkumaan paikoilleen - joskus kun vauvat saattavat oppia siihen, että nukkuvat vain vaunujen liikkuessa.

Ja Silva nukkui aina monen tunnin pätkiä kerrallaan, kun sisällä päikkärit jäävät helposti puoleen tuntiin. Itkuhälytin puolestaan mahdollisti sen, että mummin ei tarvinnut loputtomasti kykkiä multakasoissa vaan hän pääsi sisälle kahvinkeittoon.

Pian Silva nukahti jo välittömästi vaunuihin päästessään. Silloin vaunukoppa jätettiin vaan portaille ja sujautettiin itkuhälytin mukaan. Niin ja mentiin sinne kahvinkeittoon.

Ja yllättäen (minulle) parissa päivässä kävikin ilmi, että ne väsymykset tulevat aina lähes kellontarkasti samoihin aikoihin: aamulla noin yhdeksältä, sitten iltapäivällä yhdeltä, ja kolmannen kerran viideltä eli juuri silloin, kun isi on tulossa töissä.

*******

Mitä minä olin sitten tehnyt "väärin"?

(mummi ei missään nimessä sanoisi noin, tuo on minun omaa tulkintaani)



Isoin yllätys minulle oli, että ensimmäinen väsymys (kuulemma - en minä vaan ollut huomannut) tulee jo aamuyhdeksältä. Vaikka oltaisiin nukuttu melkein kahdeksaan asti niin kuin tänään.



Ilmeisesti kun aiemmin en ollut tajunnut laittaa vauvaa ensimmäisille unille heti aamulla, pitkitin vaan känkkäränkkäilyä eikä sitä "oikeaa" päivärytmiä päässyt näkemään. Lisäksi kun Silva ei saanut sisällä kerralla riittävän pitkiä unia, se joskus myös heräsi kiukkuisena. Tai jos väsymys oli mennyt "liian pitkälle", se ei enää suostunut rauhoittumaan nukkumaan ollenkaan.

...ja että ei tule ihan väärää käsitystä: kyllä meillä ennenkin suurimmaksi osaksi oltiin ihan hyväntuulisia - välillä vaan oli "omituisia" känkkäränkkäpäiviä, jotka ovat nyt päikkärirytmin myötä ihanasti hävinneet.

*******

Kello on tänään tätä kirjoittaessani 9.18. Heräsimme Silvan kanssa siis vähän ennen kahdeksaa. Aamuhetket kikateltiin yhdessä peiton alla ja puoli yhdeksän aikoihin tultiin yhdessä hyväntuulisena alakertaan - ja ehdin tuskin saada kahvit mörkömukiini, kun huomasin, että Silvalla on jo hermot kireällä. Kello silloin 8.45.

Vauva haalariin, vaunuun (siinä vaiheessa tuli pieni huuto), tutti suuhun ja ulos. Teki aavistuksen verran pahaa, kun suljin vain oven, vaikka kopasta kuului tutintakaista vaimeaa kitinää.

Kävelin suoraan olohuoneeseen ja aukaisin itkuhälyttimen toisen osan - hiirenhiljaista. En malttanut olla menemättä takaisin portaille kurkistamaan vanunuun: vauva on täydessä unessa. Ulkona on nyt hyvä nukkua reilu tunti, ja vähän kymmenen jälkeen herätäänkin sitten suoraan muskariin.

*******



Eilen nauroin kaverille puhelimessa, että on tämä vauvanhoito sitten helppoa: aina kun se alkaa kitistä, heitän sen pihalle. Apua, miten raa'alle se kuulostaa.

Mutta toimii.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Hmm. Pohjoisen-mummi (se eläkeläis-neuvolantätimummi siis) oli meillä kylässä viikon, ja kappas: juuri nyt Silva onkin sitten löytänyt sellaisen suht tarkan päivärytmin, jota aiemmin ahdistus-kauhistus-pohdiskelin. Ja se rytmi on löytynyt kuulemma "ihan sattumalta".

Hmm.

*******



Ihan sattumalta siis Silva on alkanut herätä klo 7.30. Ihan sattumalta se nukahtaa ensimmäisille päiväunilleen yhdeksältä ja nukkuu noin tunnin.

Sen jälkeen ihan sattumalta syödään aamupalasosetta ja nukahdetaan taas pidemmille reilun kahden tunnin päiväunille klo 13.

Sitten ihan sattumalta syödään ruokaisampaa sosetta ja ihan satttumalta taas viideltä alkaa väsyttää noin tunniksi.

Ihan sattumalta yöunet alkavat painaa päälle kahdeksan-yhdeksän aikaan illalla. Sitä ennen on ihan sattumalta syöty luumusosetta iltapalaksi.

 

Mummi ihan sattumalta tietää, koska Silvaa alkaa väsyttää.

 



Ulkoportailla lähtiessään mummi vielä huikkasi, että kannattaa nyt sitten pitää tästä rytmistä kiinni, kun sellainen kerran on näin ihan sattumalta löydetty.

Hmm. Ihan hyvä tietysti - tällä mennään.

Mutta ihan sattumalta musta tuntuu, että mua on just huijattu.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Ehkä muistatte, että olen aiemminkin kirjoittanut omasta 72-vuotiaasta sotkamolais-eläkeläis-neuvolantäti-äidistäni...?

No, mitä tapahtuu, kun Silvan mummi lähtee viikoksi Mallorcalle? (eikä sille saa soittaa, koska se on niin kaaaaaaa-malan kallista)

  • hurjia rintaraivareita
  • syöntilakko
  • kahden viikon ummetus
  • oksentelua
  • rokotekitinäkiljuntaa
  • kurjia öitä
  • väsyneet vanhemmat

Melkein tasan vuosi sitten rohkenin soittaa lomailevalle äidilleni Montenegroon - silloin "pakkokertoaeimaltaodottaa"-uutisena oli kaksi viivaa pissatikussa. Veikkaanpa, että tämänkertainen eriteraportti (tai siis sen puute) ei välttämättä piristä lomaa siinä määrin kuin viimekertainen uutinen. Jätän siis soittamatta.

Mutta äitiii, tuu kotiin äkkiiii! 35-vuotias pikkutyttösi kaipaa pikaisesti päivystävää puhelinpalveluasi!

Odottaakohan 35 vuoden päästä Silva omaa äitiään yhtä kiihkeästi kotiin Mallorcalta?

Onkohan se siihen mennessä jo kakannut?

Share

Pages