Ladataan...
Puutalobaby

En mä.

Joelin viimeinen työharjoittelupäivä oli eilen. Jo illalla se oli täynnä ehdotuksia:
"Hei mä ehdotan, että tehtäisiin sitten keväälle jonkinlainen aikataulu. Että koska mä opiskelen, vaikka tietty tuntimäärä viikossa. Ja miten ja missä sä teet työhommia ja kaikki menot kalenteriin ja..."

?????!!!!!????

Pakenin paikalta.

*******

Sain tänä aamuna nukkua yli kymmeneen. Kun tulin alakertaan, Seela ei ollutkaan nukkumassa Manducassa niin kuin tavallisesti, kolme kertaa päivässä.
"Mä ajattelin, että Seela alkais nyt nukkumaan kahdet päikkärit ulkona vaunuissa. Sä voit imettää ja mä vien sen sitten ulos," Joel iloisesti ilmoitti ja sekoitti mulle kahvia.

????!!!???!!!

Lukittauduin vessaan:
"Mä oon kakalla, en kuule!"

*******

Ei hemmetti toi tyyppi on täynnä virtaa. Apua. Auttakaa.
"Mä oon kolme vuotta odottanut, että mä pääsen koti-isäksi. Anna mä nyt iloitsen!"

Tuolla se nyt paistelee jauhelihaa ja viheltelee. Eikä siinä vielä kaikki: lisäksi se on yrittänyt halailla ja pussailla mua jatkuvalla syötöllä.
"Iloitse iloitse - siitä vaan. Mutta voitsä tehdä sen vähän kauempana musta?", hihittelin ja jatkoin:
"Tai hei nyt on lauantai. Voisitsä olla, niin kuin tavallisesti lauantaina? Alkaisit maaniseksi vasta maanantaina. Anna mä ensin lepään!"

*******

Uusi vaihe elämässä on selvästi alkanut. Kolmas kuppi kahvia. Apua. Mitenköhänselviän tästä?

Ehkä se maanantaihin mennessä muuttuu taas normaaliksi.

Share