Ladataan...
Puutalobaby

Tältä se näytti kotona treenatessa:

Tältä suunnilleen esiintyessä:

Tältä tirpan versiona:

...ja tältä sen todellakaan ei kuuluisi näyttää:

Meillä on ollut oikea kulttuurimenoviikonloppu - eilen oli BollyBeat-tanssikoulun joulunäytös, ja seuraavaksi kiiruhdetaan Kulttuuritalolle katsomaan (jo toisen kerran) Ti-Ti-Nallea! Jee! Tirppa oli viime kerrasta niin riemuissaan, että pakkohan se on ottaa uusiksi :)

 

PS. Katsotaan, jos saisin tänne jotenkin pientä tanssivideota laitettua. En oo ihan varma, kestääkö pokka julkaista tuota kalsaritanssia :)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Voi takki, ja miten helposti se sitten kääntyykään.

Ennen lapsia olisin voinut nimetä "kolme karseaa" ylitse muiden. Kolme hirveää älämölökammotusta, jotka edustivat minulle lasten"kulttuuria" pahimmillaan. Miksi kukaan näyttäisi lapselleen sellaisia? Etenkin kun kaikenlaista uudempaa hipsterkatu-uskottavaakin lastenmusiikkia on olemassa ja silleen.

Arvaatteko ne kolme?

Kyllä: Teletapit, Fröbelin palikat ja Ti-ti-nalle.

Ensin todettiin, että no hitsi noi Teletapit on kyllä aika kivoja. Värikkäitä, opettavaisia eikä liian jänniä pienellekään. Plus että lapsi selvästi rakastaa niitä.

No, sitten kääntyi Fröbelinpalikkatakki. Noihan on aika kivoja. Hauskoja, opettavaisia ja sanoituksiltaan sopivia pienellekin. "Pallon pitää pomppia, pallon pitää pyöriä, muuten peli on pelattu". Nerokasta.

Plus että lapsi selvästi rakastaa niitä.

Sitkein olin kyllä Titi-nallen kanssa. Eiiih! Ei sellaista meille. Ikinä. Mutta niin kuin Retroprinsessa-Raissille Instagramissa jo povasin; askel Fröbeleistä Titiin on kuitenkin enää yllättävän lyhyt. Vain yhden "hei no mäpäs ostan kierrätysryhmästä tuon kahden euron DVD:n" -haksahduksen mittainen.

Ja kyllä, nyt olen valmis sanomaan sen ääneen: Ti-ti -nalle on niii-iiiin paras.

Ja lapsi RAKASTAA niitä.

*******

Viime lauantaina koettiin sitten tirppanan elämän varmast tähänastinen kohokohtia, nimittäin...

...iik, jännää...

...tolta ne näyttävät, nimittäin täällä...

...Ti-ti-nallen omassa konsertissa!

Idea konserttiin lähtemiseen saatiin aika lyhyellä varoitusajalla kahdestakin suunnasta: lapsuudenkaverin FB-kuvasta sekä Kasvukäyrillä-MinEnan bloggauksesta.

Itsehän en siis edes tiennyt, että ne nallet ovat enää edes olemassa.

Mutta todellakin ovat!

Klik klik klikkasin nettiin katsomaan, että missä konserttia voisi mennä katsomaan - ai lauantaina Espoossa? Sinne!

Aiemman "ennen väliaikaa sirkuksesta kotiin" -kokemuksen jälkeen (ja ilman sitäkin) on pakko todeta, että konsertti oli meille huippumenestys. Silva oli niin niin niin onnellinen - ja ilo välittyi kyllä taas ihan sataprosenttisesti minuun. Voi mun rakas pieni lapsi! Yhdessä sitten vielä kotonakin hypittiin ja hihkuttiin ja laulettiin Silvan lempparilaulua. Mahtavaa, ihanan aitoa ysäridiskohumputusta - kun aurinko kyllästyy nukkumaan.

Esityksen jälkeen sitten Riitta ja nallet tapasivat fanejaan. Ja oh:

Nimmari!

Riitta-täti oli ihana livenäkin, ja lapsiryntäyksestä huolimatta jotenkin sellainen tyynen seesteinen. Ja vastasi "no totta kai" jokaiseen kuulemaani yhteiskuvapyyntöön. Myös meille.

Myös Tau-nalle ehti poseerata kameralle tirpan kanssa.

Niin joo, ja ostin sitten tietysti muistoksi tuollaisen nallelelun myös - tirppa valitsi äiti-nallen. Se onkin sitten ollut leikeissä mukana sen jälkeen koko ajan. Myös päikkäreillä kainalossa.

Yöksi sovittiin, että äiti-nalle nukkuu omassa sängyssä - perhepedissä kun alkaa olla jo suht ahdasta.

Nallet ovat nyt näköjään kiertueella ympäri Suomen (kiertuepaikat täällä).

Niin että todellakin suosittelen!

 

Share