Ladataan...
Puutalobaby

"Tyttöjen värit" ja "poikien värit" puhuttavat taas. Tuore tapaus varmaan jo kaikkien kuulema; nelivuotias poika, joka tykkää pukeutua välillä vaaleanpunaiseen - ja joka on saanut kuulla asiasta jopa aikuisten kuittailua (pojan äidin Facebook-status täällä). Aivan älytöntä, phuhhuh. Täällä Lilyn puolella Oisko tulta? -blogin Hemuli kirjoitti asiasta näin.

No, eipä ole ensimmäinen kerta, kun minäkin aiheesta kirjoitan. Mutta asia tuntuu nousevan pintaan aina uudelleen ja uudelleen - viimeksi meillä omakohtaisena muutama viikko sitten pyöräilykypäräostoksilla.

Pyysin nimittäin sinänsä palvelualtista myyjää meille avuksi katsomaan, että mikä kypärä olisi paras ja sopivin. No, siellä  oli tirpan kokoa vain kaksi kypärää... eipäs vaan yksi kypärä. Koska yksi oli myyjän mukaan tyttöjen kypärä ja toinen puolestaan oli poikien kypärä. Tyttöjen kypärä oli pinkki ja siinä oli kukkia - poikien kypärä oli sininen ja siinä oli autoja.

"No, kokeillaan nyt vaan ensin malli ja koko ja katsotaan väriä sitten", minä yritin ensin ohittaa myyjän kommentin.
"Mutta tuo toinen on poikien kypärä, meillä on vain tämä yksi tätä kokoa oleva tyttöjen kypärä", myyjä sanoi.

"No mutta kokeillaan nyt vaan, ja lapsi saa sitten itse valita värin", minä jatkoin vähän painokkaammin.
"...kun tuossa toisessa on tosiaan vielä tuollaisia auton kuviakin ja se on poikien kypärä", myyjä jatkoi yhtä painokkaasti.

Lopulta väänsin rautalangasta:
"Niin ovatko ne sitten muuten erilaisia kuin väriltä - tai siis onko jotain muuta syytä, miksi toinen on tyttöjen ja toinen poikien?"
"No joo, ei niissä mitään muuta eroa ole, mutta nuo värit on vaan ajateltu niin", myyjä myönsi.

Kumman Silva sitten valitsi?

No hei autoja totta kai!

Samalla kauppareissulla oli muuten agendana ostaa Silvalle myös uudet kesätennarit - nuo tuollaiset samanlaiset keltaiset (kuvassa) kuin tirpalla viime kesänäkin oli. Mutta kun Silva näki nuo toiset tennarit (Seelan käsissä), hän melkein haukkoi henkeään:
"Ooooooo äiti äiti äiti äiti katso, mitkä kengät!"

Vaaleanpunaista, glitteriä, rusetti ja jonkinlainen Disney-prinsessa.

"Haluatko sinä ihan oikeasti nämä?", minä kysyin (okei retorinen kysymys, olisin voinut ehkä jo siitä hengenhaukkomisesta päätellä).
"Oi äiti haluan! Haluan ihan tosi-tosi kovasti!"

Ostin.

Eräänlainen rajapyyki kai tämäkin: kolmevuotiaan ensimmäinen omasta halusta valittu "prinsessa-asia":

Monissa meidän ystäväperheissä pinkki ja prinsessat ovat olleet kova sana jo pitkään - samanikäisten ja vähän vanhempien tyttöjen joukossa, ja etenkin tietysti päivähoidossa olevilla. Lapselta toiselle nämä väriensuosinnat tietysti usein aika tehokkaasti tarttuvat. Jos ovat tarttuakseen.

Tirppana on tästä huumasta vielä suhteellisen pihalla; hän on kyllä selvästi hoksannut kavereilta, että jotain hienoa se prinsessahomma taitaa olla, mutta ei vielä oikein sisäistä, että mikä se jutun juju on. Yhtä hyvin tirppa voi olla leikissä kuningas tai linnan ritari ja antaa kavereiden suosiolla olla prinsessoja.

Tanssitunnilla monilla lapsilla on ollut ne sellaiset pinkit balettihameet. Tirppa ei ole tuntunut olevan hommasta moksiskaan saatikka kaipaavan itselleen sellaista - mutta kun siellä Espanjassa niitä oli myynnissä puoli-ilmaiseksi kaikissa mahdollisissa väreissä, niin ajattelin, että ostetaanpa nyt sitten vaikka varastoon... Yritin sellaisessa täälläonkaikkeasäläämyynnissä-basaarissa houkutella, että "hei tuu, niin valitaan sulle tällainen hame" - mutta itse asiassa Silva oli kiinnostuneempi pallojen valinnasta. Valitsi muuten kaikkien prinsessa- ja satuhahmopallojen seasta sellaisen sinivalkoisen pallon, jossa luki "Madrid".

No, kun tärkeät pallonvalintahommat oli saatu alta pois, tuli Silva katsomaan hameitakin. Valinta oli:

...vihreä.

Mekkomallisena tirppa valitsi itselleen oranssin. Flamenco-mekkokin ostettiin, ja sen väriksi Silva halusi:

...vihreän.

Pinkki kukkahiuskoriste muuten äidin valitsema; piti saada omaan Bollywood-tanssipukuun sopiva hiuskukkanen.

No, tämähän on tietysti vähän niin kuin tällainen massivisella yhden lapsen otoksella tehty empirinen tutkimus siitä, mitä kotihoidossa oleva 3-vuotias ajattelee väreistä. Meinasin kirjoittaa, että "ilman, että muut ihmiset vielä mielipiteeseen ovat vaikuttaneet", mutta samalla tajusin, että eihän se ole totta. Onhan tavallaan vaikuttamista sekin, että saa itse valita minkä värin haluaa ja näkee, millaisia värejä vanhemmat käyttävät ja kuulee, mistä väreistä vanhemmat tykkäävät. Tirpan oma lempiväri muuten vaihtelee; vihreän lisäksi se on joskus sininen, keltainen tai ruskea. Äsken kun kysyin, Silva sanoi oranssi (koska kysyjänä äiti).

Paitsi jos isompi lapsi sanoo ensin päättäväisesti "vaaleanpunainen". Silloin tirpankin lempiväri on vaaleanpunainen.

Kotona se saattaa olla taas sininen.

 

 

PS. Aiemmin samasta aiheesta (esimerkiksi "ongelma on vain idiooteille, joiden ei edes pitäisi lisääntyä") mm.
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tuleeko-tytolle-vai-pojalle
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tytoista-ja-pojista-aina-vaan
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/sukupuolitettua-lastenvaatemuotia-osa-832

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Heh heh, takaisin vakiaiheiden äärelle - varmasti muistattekin, että olen useammankin kerran sellaisella ärsyytymisensekaisella ihmetyksellä kirjoittanut lastenvaatteiden "sukupuolittamisesta" , ainakin mm. täällä ja täällä.

Tämä tarina sen sijaan pääsi eilen ihan Ylen uutisiin asti.

Ylen toimittaja Laura Savolainen otti minuun yhteyttä pari viikkoa sitten ja lupauduin heti haastatteluun - no tottahan toki! Haastattelupaikaksi sovittiin "hovihankkijamme" Vekarakirppis, jossa hikoilin ja änkytin tv-kameran edessä, huih sentään!

Laura Savolaisen tekemä juttu löytyy Ylen nettisivuilta täältä.

*******

Tässä aiheessahan ei ole tämän blogin lukijakunnalle mitään uutta. Heh eikä siinä minun yhdessä kommentissanikaan, joka parin lauseen muodossa juttuun päätyi. Mutta - toimittaja on löytänyt juttuun kaksi ihan tosi-tosi mielenkiintoista asiantuntijaa, muodin ja visuaalisen kulttuurin tutkija, dosentti Annamari Vänskän sekä suomalaisten päiväkotien henkilökuntaa tutkineen Sara Sundellin.

Tutkijoiden mukaan värillä on väliä.

Aivan hurjan kiinnostavaa oli Sara Sundellin tutkimustulos, jonka mukaan päiväkodin henkilökunta puhutteli eri tavoin vaaleanpunaisiin hörselövaatteisiin pukeutuneita lapsia ja action-hahmopaitoihin pukeutuvia lapsia. Vaikka vaatteet ovat vain vaatteita, lastenvaatteiden värityksen ja symbolien on huomattu vaikuttavan siihen, kuinka aikuiset lapseen suhtautuvat - ja se totta kai vaikuttaa siihen, millaisena lapsi oppii itseään pitämään.

Annamari Vänskä puolestaan kommentoi jutussa näin:
- Vaatteet eivät ole vain vaatteita ja värit vain värejä. Tasa-arvo ei toteudu, jos vaaleanpunaiseen puettua tyttöä ei kehuta reippaaksi tai aikaansaavaksi, eikä siniseen pukeutunutta poikaa kehuta herkäksi. Tämä voi olla lapselle jonkin näköinen este tasa-arvoiseksi aikuiseksi kasvamiseen.

...että hyvä me - ei me noiden bloggausten keskusteluissa olla täällä mitään omiamme horistu :)

Mutta joo, mitä mä turhaan tässä referoin, lukekaa ihmeessä koko juttu täältä.

*******

PS. Heh bongasin Kuningaskuluttajan Facebook-sivulta uutisen aiheuttamaa keskustelua. Siellä Mika Toropainen esittää minusta (yhden ainoan jutussa esiintyvän kommenttini perusteella) tekemänsä syväanalyysin näin:

"Koko 'ongelma' on ongelma vain idiooteille joiden ei edes pitäisi lisääntyä."

Kiitos, Mika - arvostan todella mielipidettäsi :D
(mikänäitänettirähisijöitävaivaaaaaaaaaaaah?!?)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Silläkin uhalla, että tämä teema alkaa jo kyllästyttää - pakko kertoa taas uusi pieni tarina! Näitä kun tuntuu tapahtuvan ihan viikoittain...

*******

Poikkesimme eilen Joelin kanssa hienoon lastentarvikekauppaan; haluttiin ostaa Silvalle uusi tiikerirätti varaunileluksi katoamiskatastrofin varalle. Ystävällinen myyjä halusi esitellä samalla kenkävalikoimaa, joka oli alennusmyynnissä.

"Niin poikako teillä oli?"
"Eiku tyttö, vähän päälle vuoden."

Myyjä alkaa esitellä pinkkejä ja aniliininpunaisia kenkiä, mutta minäpä bongaan hyllystä heti aivan ihanat siniset nahkakengät, joissa on vihreä tähti.
"Katso miten suloiset", näytän Joelille.
"Niinpä onkin - mutta mikäköhän ois Silvan koko", Joel alkaa jo miettiä.

"Mmmhhh", myyjä huokaisee, kääntyy ympäri ja kaivaa toista hyllyä:
"Katsokaa, täällä on sitten näitä tosi tyttömäisiä kenkiä", hän näyttää.

Ei minkäänlaista reaktiota siihen, että me olimme jo löytäneet mieleiset kengät (poikien hyllystä!) ja alkaneet jo kaivaa niistä sopivaa kokoa.

"Äh, mulla on nälkä, mennään syömään", Joel toteaa.
(ei siis yhtään ärtyneenä vaan oikeasti nälkäisenä)
"Joo, mennään vaan", vastaan.

Ja sinne jäivät kengät.

Jälkikäteen jäin miettimään, että miksiköhän myyjä arvasi, että meillä olisi poika... Aaaaa: tiikerirätti! Siinä kun olisi ollut niitä hempeitä pupurättejäkin vieressä.

*******

Joel kurkkii tuossa mun olan yli ja naureskelee, että "kyllä meitä on taas verisesti loukattu".

Eli ei, eijei, ei ollenkaan niin: myyjä oli oikein ystävällinen ja kiva, emmekä olleet mitenkään närkästyneitä, tuohtuneita tai laittamassa kauppaa boikottiin. Mutta jotekin näihin vaan tulee kiinnittäneeksi huomion, kun näitä tapahtuu niin paljon.

...ja ne siniset kengät ois olleet ihanat :)

Share

Pages