Ladataan...
Puutalobaby

"Ei..."
"No ei kyllä ole..."
"Ei se onnistu..."
"Ei..."

Aleksin Instrumentariumin optikko hymyili väkinäisesti, mutta ei selvästikään ollut ollenkaan motivoitunut palvelemaan meitä. Minä sen sijaan olin yllättävänkin sitkeä yrittäessäni myydä laseja itse itselleni:

"Kun toisesta Instrusta näytettiin koneelta sellaisia just sopivia laseja tämänikäiselle, teiltä kuulemma pitäisi löytyä."
"Ei meillä ole."
"Saako niitä jostain tilaamalla?"
"Ei."
"Kun tosiaan koneelta näkyi, että jossain Instussa olisi ollut just sopivat, voiko sitä katsoa? Että missä niitä olisi?"
"Mikäköhän malli se on ollut...?"
(ei elettäkään, että menisi uudelleen katsomaan - tarkistin jälkikäteen, että ko. lasit olisivat nimittäin löytyneet ihan perusnettiversiosta klikkaamalla kohtaa "lapset")

Lopulta väänsin rautalangasta:
"Onko siis nyt todellakin niin, että teiltä ei löydy yksiäkään meille sopivia laseja eikä niitä voi mistään tilata? Eli että me nyt lähdetään ulos tuosta ovesta ja mennään toiseen kauppaan?"

Sainpahan ensimmäisen myönteisen vastauksen.
"Sä taidat olla sellainen väliinputoaja", optikko lohdutti Silvaa.

Jos emme olisi olleet niin huvittuneita, olisimme saattaneet olla aika ärsyyntyneitä. Okei ei väkisin, mennään sitten muualle: Forumin Arvolalle.

Ja kappas: parikymmentä sopivaa mallia! Ja ihanaa palvelua, tirppa sovitteli laseja aivan innoissaan. Tiedetäänpähän jatkossa, mihin mennään ja mihin ei mennä silmälasiostoksille. Isot suositukseni Arvolalle!

Meidän silmälasisöpöliini.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kaikki on ollut vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun jo ennenkin. Mutta nyt täällä päästiin tässä peppipitkätossuismissä ihan uusille leveleille, katsokaas tätä:

Puutalon olohuonetta on jo ennenkin kutsuttu leikkihuoneeksi - ette ehkä ihmettele, että miksi.

Menin siis eka kertaa Toys R Us -lelukauppaan ja sekosin jo ovella. Tarkoitus oli vain pikaisesti käydä ostamassa naperokaverille synttärilahjaksi paketillinen Duploja, mutta tuskin pääsin edes sisälle, kun jo melkein itkin onnesta:
"Peppi Pitkätossun talo!!!! Ihan samanlainen teltta kuin mulla itsellä oli lapsena!!!"

Pikasoitto siitä kaupan aulasta omalle äidille; ei kuulemma ole mun oma huvikumputeltta enää tallella. Ei auta. Pakkosaada. Hyvästi, säästölinja - 45 euroa, huh huh.

Tirppa meinasi ratketa liitoksistaan ilosta. Niin minäkin.

Itse asiassa tuo teltta ei ole ihan samanlainen kuin mulla lapsena. Oon aika varma, että mun teltta oli vähän isompi. Ja kangas oli myös erilaista, se oli sellaista huokoisempaa, kangasmaisempaa. Tämä on sellaista liukasta hikimuovikangasta - teltan sisälämpötila nousee luultavasti huippulukemiin sisäolosuhteissakin; ulkona se täytyy ehdottomasti kyllä muistaa sijoittaa varjopaikalle.

Mutta tuo huvikumpuprintti on ihan täysin sama. Aikaloikka suoraan lapsuuteen, Kuusamoon ja Juomuspolun kotitalon isolle pihalle! Ihan niin kuin yhdessä esineessä tiivistyisi koko 80-luvun lapsuus.

Mun väsyneen äidin sydän kierähtelee ympäri onnesta.

<3 <3 <3 Peppi Pitkätossun talo <3 <3 <3

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Miten onnistuu ostosten minimoiminen, kierrätetyn suosiminen ja muutenkin yleinen taloudellinen hoitovapaaniukkailu...? No pysymällä poissa niistä kaupoista, hemmetti vie!

Mutta sitten, kun niihin päätyy menemään, niin... Huokaus.

Niin kuin tämän päivän aiemmassa pikabloggauksessa ohimennen mainitsinkin, viime viikkoon kuului siis shoppailua siskontytön kanssa. En nyt ehkä malta olla esittelemättä shoppailuviikon tuloksia. Tarkoituksena oli etsiä hänelle uutta talvitakkia, mutta...

Ihana talvitakki! Ööö joo niin paitsi että mulle eikä siskontytölle. Hänellekin toki takki löytyi: hänelle ostettiin saman värinen (oi ihana sinapinkeltainen!) toppatakki - Sotkamon taajuudella tarvitsee vähän järeämpää varustusta.

Ja sitten pipo päähän, totta kai:

...paitsi että...

Hups: kolme pipoa, tuubihuivi, säärystimet ja parit... kyllä: bikinit lokakuussa.

No joo, laitetaanpa tämä käsistäriistäytyneeltä näyttävä shoppailumania heti taloudelliseen mittakaavaansa: huomasin, että tuo Arabian kauppakeskuksen Seppälä on muuttunut outlet-myymäläksi. Ja ne hinnat! Nuo pipot, huivit ja säärystimet maksoivat euron per kappale, ja bikinit 50 senttiä! Vertailukohtana kerrottakoon, että siskontytön pipo/tuubihuivi/hanskat -setti maksoi Kampin Accessorizessa yhteensä melkein 90 euroa... Jaiks.

Ai ja sitten vielä tämä yksi, jonka jo Instagramiin ehdin postatakin. Sarjassamme bloggaajat mainonnan uhreina. No hemmetti vie kun tuo HM:n neulemainos tuossa vaan välkkyy ja välkkyy ja välkkyy, niin...

...mä sit näköjään menin ja ostin sen. Eiks olekin mun raskausmahani päällä paaaaa-aaaaljon nätimpi kuin tuon 185-senttisen huippumallin päällä tuossa mainosbannerissa...? Heko heko.

Tavallisesti mä itse asiassa vähän karsastan "ylimainostettuja" vaatteita. Monesti ihan harmittaa, jos vaikka kesällä kadunvarsimainoksissa näkee iiiiiihanan mekon - kaikkialla. Mulle tulee sellainen olo, että enhän mä voi ostaa tuollaista; ja seisoa sitten mukamas pokkana siinä samalla bussipysäkillä sen elämää suuremman mallinposeerauksen vieressä. Ja että kaikki heti tunnistaa, että tää on nyt se mainosvaate ja ja ja ja ääääh.

No mutta nyt tuon villatakin malli (lue: hinta) houkutti sen verran paljon, että kassalle se mun kanssa sitten lähti. Toivottavasti pysyy noin ryhdikkäänä käytössäkin; noin halpa hinta pistää vähän tietty epäilemään...

Mutta joo: olen kyllä ihan huipputyytyväinen näihin. Vaikka ilmankin olisin kyllä pärjännyt, myönnettäköön.

Nyt on sitten talouden tasapainosyistä parempi pysyä kaupoista poissa kevääseen asti, mieluiten kesään. Tai ensi syksyyn. Eipä vaan: ostaa vaan sitten, kun on oikeasti jonkun asian tarve. Aamen.

Share

Pages