Ladataan...
Puutalobaby

Ostin uudet kengät, tällaiset hassut kimaltelevat feikkimokkasiinit.

...ja rakastan niitä.

Mullahan on tämä aiemminkin (täällä) toteamani viehtymys feikkimokkasiineihin. Aitoja nahkaisia en harmi kyllä omista.

Käytännöllisiksi näitä ei voi missään yhteydessä väittää, pohjatkaan eivät kestä edes ajatusta kosteudesta:

Silti väittäisin, että nämä ovat loisto-ostos. Maksoivat... ...euron. Lanttila-nimisellä kirppiksellä Jumbon lähellä.

Ostin sieltä myös ihan valtavan pinon Silvalle seuraavan koon perussisävaatetta. Täytyy sanoa, että hinnoittelu oli kohdillaan - alle kahden euron joka ikinen vaatekappale. Melkein tyhjensin sieltä yhden kirpparipöydän. Että terkkuja vaan (ja kiitos!), jos jollakulla teistä on ollut siellä pöytä pääsiäisen aikaan ja bongaat pian tutunnäköisiä vaatteita meidän tirpan päältä :)

Mutta mitä ihmettä? Toisella kerralla (eilen) näitä käyttäessäni tunsin kävellessäni jotain kummallista pohjassa. Ajattelin, että ehkä pohjallinen on jotenkin vinossa. Kun otin useamman tunnin kävelyn jälkeen kengän pois ja tarkistin tilanteen....

Metallinen 10 sentin rautakappale irrallaan kengän sisällä.

Was?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Mun muistikuvien mukaan matka seiskasporan pysäkiltä Pasilan poliisiasemalle on maailman vittumaisin (anteeksi). Pitkä jyrkkä karsea ylämäki ja maailmanlopun tuuli. Muistan veriset varpaat ja hengästyneen verentunteen jossain kurkunpäässä. Muistan tukahdutetun kiukkuitkun ja monta monta kirosanaa.

No mä mittasin sen äsken: 160 askelta. 120 metriä. Alle kaksi minuuttia

Muutoksen salaisuus:

Korkkarityttö. Never again.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Aste 1: Ei lapsia (iso maha, ensimmäinen raskaus käynnissä):
"Hei vau nää mä ostan ens talven kengiksi! Sit on lapsen kanssa mukava kärrytellä. Nää on varmaan tosi lämpimät - oi ja tuollainen tukeva kiilakorkokin."

Ei ei eijeijei.

Taiteilin näillä parit kerrat ison mahani kanssa vielä raskauden aikana ("ei äidiksi tulemisen tarvitse vaikuttaa tyyliin"), sen jälkeen käyttökertoja... annas kun lasken... nolla.

Aste 2: yksi yksivuotias (rauhallinen) lapsi:
"Oi, onhan tällaisia matalakantaisiakin olemassa tosi ihania. Hei mulla ei olekaan tyyliin lukion jälkeen ollut tällaisia maiharityyppisiä kenkiä! Ja oranssit!"

Aste 2, jatko-osa:
"Ja käytännölliset talvikengät! Sellaiset tietysti tarvitaan! Niin ettei varpaat palele!"

Ei ei eijeijei. Nauhoja, nauhoja, nauhoja.

Ei ehdi.

Aste 3, kaksi pientä lasta:
"Hei mut leopardikuvioiset kumisaappaat sopivat asuun kuin asuun. Kesät talvet."

Aste 3, jatko-osa:
"Nää on kyllä vaan niin parhaat."

Pari vuotta sitten alekorishopatut kaksi numeroa liian isot Crocs-kumisaapas-toppakengät ne vain jatkavat voittokulkuaan (hankintatunnelmia täällä; mukana myös soiva potta). Onneksi tuli ostettua liian isot (koska alekorissa ei oikeaa kokoa ollut), niin mahtuu tarvittaessa villasukkakin sisään.

Hmm mulla on kuitenkin hämärä muistikuva, että jollain tietyllä kelillä nää ois olleet liukkaat. No, se selviää kai sitten, jos tälle talvelle tulee joskus vielä lunta maahan.

Mutta pointtina (sori jos jäi hämäräksi) siis yksi tärkeimmistä ominaisuuksista kahden pienen lapsen vanhemman kengiltä: jalkaanvedettävyys. Täytyy tapahtua nanosekunnissa. 

Katsellaan niitä kenkien ulkonäköasioita sit taas parin vuoden kuluttua.

*******

Aaaaa tekisi mieli kertoa vielä se mun yks korkkarityttötarina. Mutta oon kertonut sen jo, niinpä tyydyn linkkaamaan vanhaan. Tämän bloggauksen puolivälissä ex-korkkaritytön tarina eräästä talvisesta päivästä Koffin puistossa.

Share

Pages