Ladataan...
Puutalobaby

Tyttöjen hiuksia ei ole koskaan leikattu.

Hehe ja ettei kukaan luule: kyseessä ei ole mikään periaatepäätös muuten kuin että on. Tai että siitä tuli periaatepäätös ihan sattumalta. Tuli vaan Silvan kanssa silloin aikoinaan mieleen, että eipä leikata - ja sitten ei ole leikattu.

Okei suht surkeasti selitetty, pahoittelen :D

...ja koska tirpan tukkamatsku on sellaista helpostitakkuuntuvaa peikkotukkaa (tai ehkä kaikilla lapsilla on?), niin aamupalapöydässä saattaa joskus näyttää suunnilleen tältä:

Hyvää huomenta! Hyvin on nukuttu.

Joskus keväällä bongasin sitten naperokaverin kylpyhuoneesta Niiskuneidin selvityssuihkeen. Hei, mikä tää on - onks tää hyvä?

Kuulemma on, ihan huippu. Jea, me niii-iiiin tarvitaan tuollaista!

Ehdin ennen suihkeen ostamista mainita tästä tutussa äitiporukassa. Suihke sai tyrmäysvastaanoton. Kokeiltu kuulemma on eikä auta yhtään mihinkään.

No höh.

Muutamia viikkoja myöhemmin ostimme kuitenkin suihkeen ajatuksella, että kokeillaan. Ja heti ensitestistä - VAU!

Ehkä se on hiuslaadusta kiinni, mutta meidän hiuksiin tuo todellakin toimii! (plus Tangle Teezer; siitäkin on tietysti useita mielipiteitä, me tykätään hurjasti) Itse asiassa heti ensikokeilun jälkeen laitoin tuota itsellenikin, ja sen jälkeen en ole muuta käyttänyt. Voitte uskoa, että tähän mun hehtaaritukkaan on kokeiltu hiustenhoitotuote sun toinenkin, mutta ikinä millään ei ole ollut hiusten selvittäminen niin helppoa kuin tällä. Plus että ei jää ollenkaan tahmeaksi.

Vähän jopa harmittaa; ehkä tämäkin ois voinut selvitä aikoinaan ilman saksia.

Viimeksi kampaajalla mainitsin tästä ihmeaineesta kampaajalle. Vähän silleen naureskellen; en halunnut olla tökerö. Tai siis että silleen "MAAILMAN PARAS SELVITYSSUIHKE!!!!" -hehkuttaa, kun häneltä olen tietysti paljon aiempia ostanut.

No, hehkutin sitten kuitenkin ihan vähän vaan. Päädyin jopa siinä kampaajantuolissa googlaamaan ainesosaluettelon, josko hän vilkaisisi, että onko siinä mitään... ...hermoydinmyrkkyä. Pikavilkauksella hän totesi, että ihan hyviä ainesosia on; samoja kuin kampaamojen vastaavissakin. Hehehe suosittelin lämpimästi häntä ottamaan tämän myyntiin - kaikki kalliit kampaamosuihkeet vaan pois hyllystä, vaaleanpunaiset Niiskuneidin selvityssuihke -pullot tilalle! Todennäköisesti hän ei harkitse asiaa :D

Mutta joo. Tuon suihkeen käyttöönoton (nyt menossa toinen tai kolmas pullo) meidän takkutukkapeikkotytön tukka näyttää entistä useammin tältä:

Joten suosittelen!

...mutta sillä varauksella, että ilmeisesti kaikkiin hiuslaatuihin tämä ei niin hyvin toimi; vrt. äitiystävieni kokemukset. Mutta meidän hiuslaadulle kuitenkin maailman paras selvitysuihke! Vähintäänkin. Ja ihan markettikamaa.

Oletteko testanneet - toimiiko teillä?

 

 

PS. Ei mitään kaupallisia kytköksiä tässä.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Sain tämän lautapelivinkin itse asiassa jo keväällä Isyyspakkaus-blogin puolelta; heidän naperonsa sai 3-vuotissynttärilahjaksi Timanttiponit-pelin, ja keskustelussa moni lukija suositteli myös Hedelmätarha-nimistä peliä.
"Timanttiponit, Hedelmätarha, Timanttiponit, Hedelmätarha, Timanttiponit, Hedelmätarha", painoin hatarastitoimivaan mieleeni.

Etsin sitten noita pelejä jo alkukesästä naperokaverille synttärilahjaksi BR-lelusta - mutta ei. Siellä ei itse asiassa ollut yhtään tällaista 2+ -ikäluokan lautapeliä. Ja kun kysyin myyjältä, hän luuli minun tarkoittavan palapelejä. Ilmeisesti oli vieras juttu, että jo tuonikäisille olisi lautapelejä tarjolla...?

No, nyt muutama viikko sitten oltiin ihan muilla asioilla Kaaren Prisman leluosastolla, kun silmiini osui - tadaa - Hedelmätarha! Muitakin samantyyppisiä pelejä siellä olisi ollut (ei kylläkään Timanttiponeja), mutta ajattelin luottaa Isyyspakkauksen lukijasuositukseen.

Ja onneksi luotin!

Suositus nimittäin lähtee täten eteenpäin: tää on tosi kiva peli!

Pelissä on tosi kivaa se, että pelaajat eivät kilpaile keskenään, vaan yhdessä. Ainakin itsestäni tuntuu, että näin voitot ja häviöt on jotenkin mukavampi käsitellä naperon kanssa.

Pelissä siis heitetään noppaa vuorotellen, ja sen mukaan joko siirretään hedelmiä puusta omaan (tai siis pelaajien yhteiseen) hedelmäkoriin. Yksi nopansilmä näyttää kuitenkin korppia: silloin pääsee nälkäinen korppi liikkumaan yhden askeleen eteenpäin. Jos kaikki hedelmät ovat korissa ennen korpin perilletuloa, pelaajat voittavat.

...ja jos taas korppi ehtii ensin maaliin, se pääsee syömään loput hedelmät ja voittaa. Kas näin.

"Eiiiiih, korppi voitti!!!!"

Lautapelin säännöt olivat sopivan selkeät ainakin tälle 3-vuotiaalle - ja varmasti jo nuoremmallekin, veikkaisin. Suositusikä tosiaan 2+. Isyyspakkauksen bloggauksen lukeneena päädyin selittämään ennen pelin korkkaamista jotenkin, että "tämä on sellainen lautapeli, ja se on siinä mielessä erilainen kuin leikki, että tässä on sellaiset säännöt, joiden mukaan tätä voi pelata". Ja sitten tärkeänä etsittiin pakkauksesta sääntökirjanen ja  yhdessä luettiin säännöt - ja tirppana ihan leijui sellaista "olen iso tyttö ja ymmärrän tämän homman" -ylpeyttä.

Voi mikä iso tyttö tosiaan <3 <3 <3

Vaikka ei tämä kyllä ensimmäinen varsinainen pelikerta ollut; on meillä pelattu aikaisemminkin mm. muistipeliä ja sellaista perinteistä eläinlottoa (omilla säännöillä). Aaa ja dominoakin, omilla säännöillä sitäkin.

...mutta ovat nuo pelin osat tietysti myös sellaisia, että ne kannustavat leikkiin muutenkin. Välillä hedelmiä piti maistella ennen koriin laittamista:

"Mums mums mums mums hyvää päärynää!"

...ja kun peliä oli pelattu muutaman kerran, kuului tirpan mielipide:
"Nyt minä olen pelannut tarpeeksi, nyt minä haluan vaan leikkiä tällä."

No, sehän sopii.

Joelin ensimielipide pelistä muuten oli, että "ei ei ei ei ei tuollaista meille". Ihmettelin, että miksi ihmeessä - meidän kotinörttihän harrastaa pelailua itsekin. Selitys: "en halua meille lisää sellaisia asioita, joissa on sata pientä osaa ja jotka ovat sellaisia, että kun niistä yksi hukkuu, sillä ei tee enää mitään."

Hmmm. Ihan hyvä pointti.

No, tässä osat toistaiseksi tallessa. Eikä tässä pelissä yhden osan hukkuminen oikeastaan haittaisikaan.

Kunhan se hukkuva juttu ei ole noppa.

Suositteluni siis Hedelmätarhalle!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Meidän perheen tän hetken lempparilaulu tulee sukulaisen bändiltä.

Joel osallistui Shavan uuden levyn joukkorahoituskampanjaan, ja vastineeksi panoksestaan sai maailmanmusiikkilastenlevyn (jossa useita esittäjiä) nimeltään Pieni tiikeri. Se soi meillä (vuorotellen Ipanapan Salsanamia-levyn kanssa) nykyisin koko ajan. Siis ihan koko ajan.

Tirpan sanoin "serkkulaulu", olkaa hyvä:

Ahhhahahahahah! "Menen gurun luokse sanon "mua opasta". Guru sanoo totuus löytyy hernesopasta". Voi, kun tähän ois vielä video! Pitäis varmaan jossain vaiheessa taltioida meidän tirriäiset tätä tanssimassa - on nimittäin kuulkaas aikamoinen meininki.

Tuo Pieni tiikeri -levy on siis muutenkin tosi kiva; tämänikäisille kuitenkin harmi, että vain kaksi (ja puoli) biisiä on suomeksi.

Tuota Salsanamia-levyä (Ipanapan levy siis) muuten myös suosittelen - löytyy Spotifystäkin! Se tyttöjen halitanssibiisi (nimeltään Susi) löytyy myös sieltä. Mutta varsinaista suosikkibiisiä en edes osaa nimetä, siellä on niin paljon hyviä! Ehkä Apinanleipäpuussa.

"Hei apinat - uskokaa tai älkää - turhaan te näätte nälkää! Tää maailma on oikein näin. Te itse ootte väärinpäin."

Hehehehe meidän vakkari-ruokapöytälaulu. Tilanteen voitte ehkä kuvitella.

 

PS. Shavan huippuhauska biisi myös pari vuotta sitten aiemmin blogissa täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/ala-sheikkaa-nyrkkia-vaan-sheikkaa-takapuolta

Share

Pages