Ladataan...
Puutalobaby

Ahhahahaha jos haluat päivän nauruntyrskähdyksen, tsekkaa täältä, miltä näytin vuosi sitten - ja huom: synnytyksen jälkeen. En ehkä kestä :D :D :D

Nyt, vuotta (ja kuutta päivää) myöhemmin, otin vatsaasisäänvetämättömän ja samalla myös vatsaapullistelemattoman, mahdollisimman perusasentoisen kuvan tuossa samassa trikoomekkosessa:

Pömppistä löytyy, ei siinä mitään - ja livenä omasta mielestä kyllä enemmän kuin kuvassa. Mutta jos tosiaan siihen vuodentakaiseen tilanteeseen vertaa, niin onhan se ero tietysti aika merkittävä. Että edelleen, vaikka toka raskaudesta palautuminen on ollut minulla paljon hitaampaa kuin ensimmäisestä, jaksan liputtaa naisruumiin palautumiskyvyn puolesta. On meille vaan aika hienot kropat annettu; tuosta vaan (hehe) pullautetaan uusia ihmisiä ulos sisuksistamme.

Multa on kysytty sitä raskauskilojentiputusprojektin nykytilaa. Nooh... Kiloklubin täyttäminen jäi about viikkoon - sit tuli (seli seli) Espanjan-matka ja öööh... ....lisää selityksiä tähän.

Mutta jumppakortin kyllä ostin! Ja oon tykännyt siitä ihan hurjasti. Sen sai jopa tauolle meidän matkan ajaksi pelkästään lähettämällä meilissä kuvan lentolipusta (ei tarvinnut edes henkilökohtaisesti käydä), mikä oli erittäin jees aiempiin kauhukokemuksiini verrattuna.

Niin ja oon mä niissä jumpissa jopa käynyt. Välillä. Jatkuvien flunssien takia kyllä useammin sen nolla kertaa viikossa kuin aiotut kolme. Mutta olen käynyt aina kun olen pystynyt. Ja se on tuntunut hyvältä.

Plus omat tanssitunnit 1-3 kertaa viikossa, esitysten alla useamminkin.

On ollut mahtava huomata (sarjassamme optimisti täällä hei), miten kuukauden jumppatauonkaan jälkeen tilanne ei ole enää nolla. Esimerkiksi sen Espanjan-matkan jälkeen; en mä ollut tauonkaan jälkeen enää läheskään yhtä romuna kuin ekan zumba-kerran jälkeen (täällä). Omaa kroppaa ja sen kestävyyttä on jo oppinut vähän kuuntelemaan. Tietää, että ok kyllä mä voin nyt ottaa tän kohdan vähän kovemminkin. Ja sit tietää myös, että hellitä nyt j*mankauta tai kolahdat pyörtyneenä maahan.

En missään nimessä väitä, että mun kunto olisi näinä suht satunnaisina kertoina mitenkään kohentunut - oma itsetuntemus siitä kunnosta ja sen rajoista sen sijaan on merkittävästi parantunut.

Vaa'asta on loppunut paristot.

Pöh mä missään bikinikunnossa ennen kesää ole. Mutta olo on jo jonkin verran parempi.

Ja bikinikuntohan on sen vanhan kiertävän meemin mukaan se, että
1. laita bikinit päälle
2. valmis

 

PS. Huomasitteko nuo mustelmat - olin puolta tuntia ennen synttäriviereiden tuloa ripustamassa noita portaikon serpentiinejä, kun... RYSKIS. Ja noi ei ole edes ne pahimmat; vasen käsi on musta kyynärpäästä kainaloon, puhumattakaan takapuolesta. Au au au. Olisi ollut ainekset paljon pahempaan; hetki piti istua paikoillaan ja miettiä, että oonko vielä kasassa. Onneksi mulla oli vielä näitä omia "pehmusteita" :)

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Tämä saattaa olla blogimaailman historian ehkä ankein ruokaresepti. Kulinaristit tukehtuvat ensin nauruun ja sitten uudestaan vielä myötähäpeään.

Mutta! Tämä seuraava pöperö on ihan oikeasti tarkan ja huolellisen tuotekehityksen tulos. Uskokaa vaan!

Väitän nimittäin, että tämä pöperö on Se Juttu, jonka ansiosta kiloklubbaus on minulta aikaisempina kertoina (edellisen raskauden jälkeen ja kerran sinkkuaikoina kesällä kertyneet siiderikilot pudottaessa) onnistunut. Optimaalinen yhdistelmä Kiloklubin tarvitsemia (no okei ja painoskarppaajan) aineksia - minimikalorein ja niin, että nälkä pysyy mahdollisimman hyvin poissa.

Reseptin (hah!) kehittäminen lähti minulla aikoinaan liikkeelle jonkinlaisesta riisisoijapöperöstä. Eräänä iltana noita aineksia Kiloklubiin näpytellessäni totesin, että mitä hemmettiä mä tolla riisillä teen?!? Jos jätän riisin pois, saan samoilla kalorimäärillä juoda yhden kuivan omeansiiderin sen pöperön kanssa! Wohoo!

Pöperön ainekset olivat aikoinaan mahdollisimman sinkkujääkaappiystävälliset, kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

Tänään hifistelin ja lisäsin pöperöön myös jääkaapista löytyneet:

...ja valmiin pöperön sivuun vielä sellaisenaan kastikkeeksi:

Ja tässä resepti kaikessa täydellisyydessään, olkaa hyvät!
(tein äsken neljä annosta ja pakastan loput, ennen tein aina yhden annoksen kerrallaan eli luvut ovat suht neljällä jaolliset)

Painoskarppaajan soijapöperö (4 annosta):

4 dl soijarouhetta
8 dl vettä
4 rkl oliiviöljyä
1 pss (150g) pinaattia
1 pss (200g) herne-maissi-paprikaa
2 kpl yksikyntistä valkosipulia
8 kpl luumutomaattia (enempää ei ollut jääkaapissa)
2 rkl currytahnaa
mausteita oman maun mukaan (paljon; mä laitoin mustapippuria ja garam masalaa)

...ja annoksen sivuun sellaisenaan:
turkkilaista jugurttia
sambal olek -chilitahnaa

Heitä kiehuvaan veteen soijarouheet, ja kun soija alkaa olla valmiin näköistä, lisää joukkoon muut ainekset valinnaisessa järjestyksessä. Valmista on sitten, kun ei ole enää vetistä.

Hehe, luulitteko että lopputulos on jotenkin hienomman näköistä kuin ainekset antavat olettaa. No ei ole. Mutta maku on hyvä, kiitos mausteiden :)

JA: kaloreita noin 400 (riippuen siitä, paljonko ammentaa lautaselle tuota turkkilaista jugurttia) plus rutkasti proteiinia ja hyvää rasvaa - ja mikä parasta, nälkä pysyy poissa pitkään! 

Okei-okei tämä ei ole gourmet, mutta painoskarppaajille (etenkin kasvissyöjäsellaisille) ihan oikeasti suosittelen! Ja erityisesti hei Kiloklubi-käyttäjät; testatkaa, mitä tää tekee teidän päivän palloille - tulee kuulkaas ainakin mulla vihreää, vihreää, vihreää! :) 

Vapise, avocadopasta!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kävin sitten jumpassa.

Näytin sitten (vielä kotona, lähes tunnin päästä) tältä:

...ja sitten pieni kertomus sarjassamme "dance like nobod... everybody's watching".

Tunti oli tanssillinen megarääk...jumppa, tiedättehän: musikaalia, sheik sheik sheik, moulin rouge - peba heiluu ja maitorauhaset sheikkaa. "Voulez-vous coucher avec moi" öö joo sheikkaanvaikenpuhuranskaa. Kurssi oli alkanut jo marraskuussa, ja minä olin nyt toka kertaa mukana. Kääntyilin tietysti kroonisesti vääriin suuntiin ja sekoilin askelissa ja käsissä. Rapakunnon vuoksi skippasin hypyt (myös koska pelkäsin pissaavani housuun) ja välillä kävin puuhkuttamassa rääktanssiseuralais-Nonariinalle, että mä kuolen. Mut hei sheik sheik sheik, beibe! Kivaa!

Nooh, sittenhän oli niin, että kyseessä oli kurssin viimeinen kerta ja luvassa palkinto parhaalle eläytyjälle.

Ööö niin tota että:

Eikä!!!! Vähänkö riemastutti - mulle? No hei kiitos! En edes mitenkään ollut eturivissä näkyvillä tai mitään...

"Hei ihan mahtavaa, mä pidän tätä vähän niin kuin henkisenä palkintona - oon toka kertaa tunnilla sen jälkeen, kun oon synnyttänyt kaksi lasta...", läähätin kiitokseni opettajalle tunnin jälkeen.

En ihan tarkkaan muista, miten ohjaaja vastasi; jotenkin tyyliin kivan kannustavasti ja...
"...mä huomasinkin mahaa..." tai jotain-jotain-jotain. Silleen kivasti kuitenkin.

Raks. Raks. Raks.

Hitaasti piuhat yhdistelevät päässäni toisiaan... Sitten pukuhuoneessa yhtä äkkiä...

APUA LUULIKO SE, ETTÄ MÄ OON RASKAANA - SAINKS MÄ SIKSI SEN PALKINNON?!?

Sheik dät booty... belly.

vannon, että ainakaan palkinto ei tullut siitä, että olisin yhtään mitään osannut :D

Nukkumaanmenohommien iltaväsymyksessä naurunräkätys Joelin kanssa alkoi mennä jo hysteeriseksi:
(keskustelu käytiin englanniksi naperonymmärrysteknisistä syistä)

"OMG, I'm not sure what to think of this: so today... ...I got a reward for looking like a total idiot!", minä aloitin.
"That's my wife!!!", Joel julisti ylpeänä.
"So... Was that a price...? ...or was it an insult...?"

(naurunhirnuntaa)

"You have to remember this: we are not a cool family; you are not a part of a cool family", Joel tiivisti.

(hirnuntaa)

"We have fun and are sometimes also a little weird, and people sometimes laugh at as, and sometimes even in a good way - but cool we are not. Not ever.", Joel jatkoi.

"So we are people who dance looking like idiots and get prices for doing so?"

"YES. YES. And we like it."

"OK. Agreed. Good night."

"Hyvää yötä!"

Tästä on hyvä jatkaa.

Share

Pages