Ladataan...
Puutalobaby

Voi Fuengirola, Fuengirola - näytit meille kyllä ihan parastasi!

Naureskelin pariinkin otteeseen (täällä ja täällä) "Fugen" suomalaisuustihentymälle, mutta toivottavasti teille kävi muissa yhteyksissä ilmi, että me todella tykättiin tuosta paikasta ihan hullun lailla! Näin Suomen harmauteen (missä hemmetissä se meille lupailtu "kyllä Suomessakin on jo kevät" piileskelee, kysyn vaan!) palattua tekee vielä kerran (ainakin) mieli kääntää ajatukset Espanjan taajuudelle - ja kyllähän minulta useampaan otteeseen matkailuvinkkejä kyseltiinkin.

Vielä kerran, Fuge.

Meidän helmikuinen matkamme ei ajankohdaltaan säänsä puolesta sijoittunut ihan Fuengirolan kukkeimpaan kauteen. Mutta meille kävi ihan satumainen tsägä! Säät olivat aivan huiput; viimeiset 1,5 viikkoa jopa niin kesäiset, että paikallisetkin sitä jatkuvasti ääneen päivittelivät. Mittari näytti vielä iltaseitselmältäkin kahtakymmentä, ja päivisin se oli keskimäärin 23 astetta. Just hyvä. Parina viimeisenä päivänä oli jopa kuuma.

Mutta enimmäkseen mentiin, niin lapset kuin aikuisetkin, ohut pitkähihainen & housut -yhdistelmällä. Illalla päälle nakattiin villatakki ja lapsille tuulen vuoksi pipot.

Ja me kun oltiin pakattu mukaan villavaatetta ja välikausipukua. Niitä ei todellakaan tarvittu.

Vaikka varoituksena siis tuleville lomansuunnitelijoille: tavallisesti helmikuu on tuolla koleampi, ja erityisesti tuuli on navakka. Nytkin tuuli ajoittain aika kovasti (erityisesti alkuaikoina), mutta se olisi suurimmaksi osaksi aika lämmintä tuulta.

Itse "Fuge" on ihan kaupunki (68 646 asukasta vuonna 2008; mutta kesäkuukausina asukasmäärä noin kolminkertaistuu, kertoo Wikipedia), ei varsinaisesti mikään vehreä keidas siis. Ihanan kaupunkialueestakin tekee kuitenkin piiiiitkä (muistaakseni 8 km) hyvinhoidettu ranta - luonnollisesti kuorrutettuna kauniilla rantabulevardilla ja rantaravintoloilla.

Wikipedia myös kertoo, että fuengirolalaisista 40 % on ulkomaalaisia. Suomalaisia niistä on 4500, ja koko Costa del Solin alueella 15 -20 000 pysyvästi asuvaa suomalaista eli se on yksi suurimmista suomalaissiirtokunnista maailmassa (sama lähde edelleen).

Ei siis mikään ihme, että Finnairin lentoemäntä toivotti erityisesti vanhemmille matkustajille "mukavaa oleilua" eikä "mukavaa lomaa".

Suomalaisten lisäksi näin helmikuussa näkyi paljon myös brittejä ja hollantilaisia. Ja meille jäi sellainen näppituntuma, että usein tietyille alueille kertyy tiettyjen maiden edustajia; suomalaisia erityisesti Los Bolichesissa ja Pacosissa. Pacosissa on mm. suomalainen koulu, ja käsittääkseni myös sikäläinen suomalainen seurakunta on tosi aktiivinen vaikkapa päiväkerhotoiminnan järjestämisessä.

Disclaimerina tähän, että nyt elettiin tosiaan helmikuuta eikä turistisesonkia, mutta isoksi yllätykseksemme "suomalaisedustuksen" läsnäolo ei tuntunut tippaakaan ikävältä, oikeastaan päinvastoin. "Mistä te olette?" - "Suomesta" -kysymyspari ei ollut jotenkin ollenkaan nolo, vaan jotenkin ihan sellainen täysin neutraali tai jopa positiivinen. Mitään suomalaisten kaljaturistien maineenpilaamisstereotypioita ei siis tarvinnut kantaa niskassaan, vaan oletus oli jotenkin sellainen, että "täällä teitä on iät ajat asunut ihan peruksenaan, "täysivertaisina" kaupungin asukkaina". Rantakojuissakaan kukaan ei huudellut perään "Suomi Finland perrrrrkele":ttä tai "Anttilan hinta, Stockmannin laatu":a. Itse asiassa koko meininki oli hyvin vähän "turistinen"; jopa rantabulevardia kävelevät afrikkaistaustaiset krääsänmyyjät olivat leppoisaa ja päällekäymätöntä porukkaa.

Voi tietysti olla, että meno on parin kuukauden päästä jotain ihan muuta.

Lapsille Fuengirolassa oli tosi paljon kivaa. Pieniä leikkipuistoja oli vähän joka kulmalla, ja rannalla kiipeilytelineitä parin korttelin välein. Ja isompia leikkipuistoja löytyi myös niin että riitti. Meidän lempparimme taisi olla "mölypuisto" eli Plaza de Espana:

...ja mölypuistoksi sitä kutsuttiin siksi, että eka kerralla sen viereisellä aukiolla oli joku kummallinen poljemmekuntopyörääteknomusiikinpauhatessa-tapahtuma. 

Hauskin toteutus puolestaan taisi olla Miramarin (ostokeskus?) lähellä sijaitsevassa puistossa, joka oli niin kuin jättimäinen leikkilaiva:

Eikä sekään muuten haitannut, että isoimpien leikkipuistojen yhteydessä oli myös kivat ulkoilmakahvilat - oi tällaisia kun saisi Suomeenkin (tämä kahvila siis laivapuiston vieressä):

Lapsille oli tarjolla myös Bioparc-eläintarha sekä rannalla upouusi pienten lasten Sould park -huvipuisto, joka avattiin juuri matkamme aikana:

Aaaa niin ja Sould parkin ulkopuolella myös perinteinen iiiiiihana nitisevänatiseva karuselli:

Ai niin ja hevosajelua - turistikierroksella hevoskärryssä ajelu taisi olla yksi tirpan matkan kohokohdista:

Kasvissyöjän paratiisiksi Espanjaa en ole voinut nimittää aikaisempien kokemustenikaan (kuukauden reppureissu joskus vuonna 2003 sekä turistipakettimatkat Benalmadena Costassa ja pari kertaa Teneriffalla) perusteella - eikä asia ollut juuri nytkään muuttunut. Kasvissyöjän ainoa vaihtoehto saattoi olla vaikkapa...

....juustolautanen. Ööö niinku kirjaimellisesti. Tiedustellessani muita vaihtoehtoja sain tarjoilijalta vastaukseksi: "It's complicated". Kyse oli vähän ns. paremmasta ravintolasta lounasaikaan.

Nooh, mennään sitten iltapäivällä lasten nukahdettua johonkin toiseen ravintolaan, niin jatkan lounastani siellä. Jepjep, sieltä sai sitten...

...perunaa.

Viikko- ja kuukausivuokrattavia asuntoja Fuengirolassa näkyi paljon. Keskimääräisistä hinnoista minulla ei valitettavasti ole tietoa, mutta silmiini osui mm. 250 euron viikkohintaa ja 600-700 euron kuukausihintaa. Ihan tutulla suomen kielellä palvelevia toimistoja (paikallislehtien mainosten mukaan) löytyy - toisaalta myös huijauksia on tapahtunut (asuntoa ei olekaan), eli asuntoa etsiessä kannattaa huolella perehtyä suositteluiden googlaamiseen.

Vink vinkkinä myös puskaradio - niin moni suomalainen kun tosiaan omistaa sieltä asunnon, joka on osan vuodesta tyhjillään. Eli kannattaa huudella vaikkapa Facebookissa, josko tutuntuttujen kautta löytyisi jotain. Itse asiassa omasta FB-kaveripiiristäni olen huomannut useammankin onnistuneen "asunnonvaihdon", jossa ulkomailla asuvat suomalaiset ovat saaneet majoituksen Suomen-lomalleen ja vastaavasti suomalaiset päätyneet lomailemaan jonnekin ulkomaille. Kannattaa kokeilla!

Jos asunnon suhteen miettii optimaalista sijaintia, niin keskustasta on tietysti lyhyt kävelymatka kaikkialle. Los Boliches on seuraava junapysäkki (edelleen kaupunkimainen) ja Pacos puolestaan jo vähän kauempana ja sellaista rauhallisempaa asuma-aluetta. Sijainti kannattaa tietysti valita sen mukaan, mitkä omat toiveet ovat - ja aikooko käyttää autoa. Jos autoilee, saattaa vähän kauempi sijainti olla kiva. Heh tai jos ei kavahda hurjia kävelymatkoja (niin kuin me); kyllä sitä kepeästi sellaisen 10 kilometriä (joista osa järjetöntä ylämäkeä) päivässä tuli varmaan käveltyä... ...vesipullojen, kauppakassien, vaunujen ja kantovälineiden kanssa, voiherranjestas.

Myös lähiseuduilla olisi ollut paljon nähtävää. Ajatuksena oli mm, päiväretki Mijakseen tai Benalmadenan perhospuistoon - ja haaveiltiin jopa muutaman päivän matkasta vähän kauemmas Cadiziin; Joelia kiinnostaa mauriarkkitehtuuri ja minulla yleisesti "muuten vaan" -tasolla on paikkaan jonkinlainen "joskus sinne" -päähänpinttymä.

Kuukausi meni kuitenkin niin nopeasti ja tekemistä riitti lähelläkin (plus että kaiken elämysilotulituksen lisäksi todettiin, että välillä on ihan kiva vaan loikoilla omalla terassilla ja lukea satuja), että todettiin, että joskus toiste. Heh eräs vanhempi herrasmies totesi rantaravintolassa meidän iloisesti tanssivaa tirppaa ja käsiäänviuhtovaa taaperoa katsellessaan, että "teillä ei taida tulla aika pitkäksi".

Oikeassa oli.

Heh muuten pakko todeta, että huomasimme jossain vaiheessa, että meidän päivittäisiä tekemisiämme tyyliin joka ikinen hetki määritti se, että "mikä voisi olla lapsien kannalta kivointa tekemistä". Oikea kahden vanhemman voimin vedetty lastenviihdytysloma siis.

Mutta tämän havainnon jälkeen totesimme välittömästi, että mitä me nyt muuta täällä tehtäisiin.

Että jos oltaisiin täällä vaan kahdestaan, olisihan se ihan hemmetin paljon tylsempää. Enemmän oltaisiin varmasti istuskeltu ravintoloissa (no sitä tehtiin nytkin, erityisesti lasten päikkäriaikaan oli ihana istahtaa johonkin terassille rauhassa) ja matkailtu lähiseudulla.

Ilman lapsia oltaisiin todennäköisesti myös hyvin paljon vähemmän vierailtu leikkipuistoissa.

Mutta hitsi onhan tämä lapsiperhemeininki vaan niin kivaa. Hullua actionia, mutta samanaikaisesti hullun kivaa myös. Riemusta kiljahtelevien pikkutyyppien ilo välittyy kyllä sataprosenttisesti meihin vanhempiinkin - ja tämä on kuitenkin vain ohikiitävä hetki elämästä, kun lapset ovat pieniä. Näitä aikoja tule vielä ikävä.

Eiiiih, mulla on vielä niii-iiiin paljon vinkattavaa - kaikkea ei mitenkäänmitenkään saa yhteen postaukseen! Hitsi mä taidan haudutella näitä vielä ja palata huomenna vaikkapa jonkinlaisen 5+1 vinkkiä (tai jopa 10+1 vinkkiä) postauksen kanssa!

Onko teillä (erityisesti te, jotka olette jo kyselleet - mutta myös tietty kaikki muut!) jotain, josta erityisesti haluaisitte kuulla kokemuksia vaikkapa omaa matkaanne pohtiessanne? Laittakaa kysymyksiä tulemaan, yritän vastailla niihin!

Heh mutta jos ei ole rivienvälistä ilmi jo tullut, ihan hurjan paljon suosittelen Fuengirolaa lapsiperheille - ja erityisesti näin pidempiaikaiseen oleiluun paikka oli huippu! Fuge rules! Toivottavasti päästään sinne toistekin!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kotona.

En aio nyt edes aloittaa tuosta märästä harmaudesta, vaan skippaan sen kokonaan. Skipidipidi-di di-dit-di skipidipidi-di di-dit di. 

Sen sijaan aion aloittaa kaapista.

Joelin kaveri asusteli siis matkamme ajan täällä puutalossa talonvahtina. Ottaen huomioon ne muutamat kerrat, kun olen joskus aikoinaan kyseisen nuorenmiehen Kallion-kommuunissa käynyt ja sen, että hän oli lähtenyt täältä sivarikertausharjoituksiin (täh? onko sellaisiakin?) muistamatta, että me ollaan tulossa sillä aikaa takaisin, puutalo oli yllättävän siisti ihan just tasan sen näköinen kuin sen jätimme. Melkein kuin täällä ei oltaisi asuttukaan. Paitsi kun sattumalta aukaisin yhden keittiön kaapeistamme.

TÄH? Se on järjestänyt tän kaapin!

Siivousinto on jotenkin täysin random - siksi huomasin heti kelailevani, että hmm mitä ihmettä kaiken takana on. Keittiöstä löytyi myös tyhjä konjakkipullo - onko näillä kahdella asialla jokin yhteys? (luetaan sellaisella Nikke Knatterton -äänellä)

Entä mistä on ilmestynyt puutalon ikkunalaudalle poslinen kynttilälyhty ja pieni Minigrip-pussillinen silkkinauhaa...?

Mmmmmitä?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Vierailen eläintarhoissa aina enemmän tai vähemmän ristiriitaisin tuntein. Jossain vaiheessa itse asiassa boikotoin jopa Korkeasaarta kymmenisen vuotta - no, viime vuonna me ostettiin sinne sitten ihan kausikortitkin. Että silleen.

Se nyt ainakin on ihan päivänselvää, että eläimet kuuluvat luontoon eivätkä häkkeihin. Tosin tällä samalla mutta pidemmälleviedyllä logiikalla voisi sitten kai kyseenalaistaa lemmikkieläinten pitämisenkin. Kai.

Mutta pitäisikö eläintarhoja siis systemaattisesti boikotoida?

Täällä Fuengirolassa on ihan tosi-tosi kiva eläintarha, Bioparc. Me ollaan itse asiassa käyty siellä nyt jo kahdesti - se on vaan niiii-iiiin ihana paikka. Ehkä paras eläinpuisto, jossa olen ikinä käynyt - heh sitä Tansanian-safaria ei siis lasketa tähän, oli tietysti ihan eri nähdä eläimet omassa ympäristössään. Mutta kröhöm tässä elämänvaiheessa ihan muutamaan vuoteen sinne ei olla uudelleen menossa.

Tämä Bioparc on vähän niin kuin vehreä keidas kaupungin keskellä. Eläimet vaikuttavat suht hyvinvoivilta, ja ympäristöt ovat jotenkin tosi aidon oloisia. Koko puiston tunnelma on (näin off-seasonilla; en tietysti tiedä, millainen meno siellä pahimpaan turistiaikaan on) jotenkin vaan... ...miellyttävä. Seesteinen ja tosiaan: (mahdollisimman) aito.

Jopa Kamputsean Angkorin aluetta aiemmin kolunneille. En tiedä, näkyykö se yhtään kuvissa - mutta keinotekoisuudestaan huolimatta ympäristö ei ollut yhtään sellainen "muovinen":

Sitä haluaisi ajatella, että nykyisin eläintarhoissa pyritään huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista mahdollisimman hyvin. Hoitohenkilökunta on käsittääkseni (näin ainakin Korkeasaaresta olen kuullut) kaikista eläinrakkaimmista ihmisistä eläinrakkaimpia. Olettteko muuten huomanneet Korkeasaaressa sen vanhan karhuhäkin - joskus eläimet tosiaan elivät eläintarhoissa niin. Onneksi ei enää.

Minulla on toisenlaisiakin kokemuksia. Intia. Voi kamaluuksien kamaluus. En muista edes paikkaa saatikka puiston nimeä. Mutta verkkokalvoilleni on piirtynyt ikuisiksi ajoiksi esimerkiksi valkoinen tiikeri, josta pienellä silmäyksellä näki koko nuutuneen viimeisiään vetävän eläinparan kärsimyksen. Että tämän ei kuuluisi olla näin.

Ja näissä parhaimmissakin eläinpuistoissa koen ainakin itse vähän ristiriitaisia hetkiä. Esimerkiksi gorillat. Kaikissa eleissään jo selvästi niin lähellä ihmisiä. Sellaista inhimillistä älykkyyttä. Ymmärtävätkö ne elävänsä vangittuina?

Hehe Bioparcin urosgorillalla on 25 jälkeläistä, että ei sen elämä ehkä kuitenkaan niiiii-iiin kurjaa ole ollut.

Mikä meitä sitten esimerkiksi tuonne Bioparciin vetää? No ennen kaikkea koko perheen jakama viehtymys eläimiin. Tuoreimpana eläinfanina Seela, joka oli eläinkohtaamisista ihan riemuissaan: höö! HÖÖ! Ja innokasta sormellaosoittamista. HÖÖ!

Käsittääkseni eläintarhat tekevät myös ihan tärkeää työtä. Joel juuri (lasten nukahdettua orankia katsellessamme) totesi, että jos sadan vuoden päästä on olemassa sellainen kuin oranki, kyllä se on aika paljon eläintarhojen ansiota. Orankien elinympäristöä kun tuhotaan niin paljon.

"Millä muulla voi perustella eläintarhoissa käyntiä?", kysyin Joelilta. Istumme juuri tällä hetkellä rantaravintolassa, lapset nukkuvat, hiekka on valkoista ja turkoosi meri kohisee vieressä.

Joel kohautti hartioitaan, vähän surumielisenä.
"Ei sitä voi varmasti sen kummemmin perustella."

 

Share

Pages