Ladataan...
Puutalobaby

Meillä on kuuden ja puolen viikon ikäinen vauva eikä minkäänlaista käsitystä, miten sen kanssa poistutaan ulos talosta.

Yritys 1: ex temporena nepalilaiseen ravintolaan
Tausta: Joelin isäkuukauden aikana, eräänä aurinkoisena iltana, päätettiin kokeilla uusia tuplavaunuja ensimmästä kertaa ja käydä ostamassa lähikaupasta jäätelöt. Bussipysäkin kohdalla Joel keksi, että hei mitä jos lähdettäisiinkin nepalilaiseen. Joo! Sitten lähdettiin.
Miten kävi: Alkumatka meni ihan hyvin, mutta bussista ulos astuessa Seela päätti, että ÄÄÄÄÄ. Ja aika äääää se loppu sitten olikin: ravintolassa imetin-imetin-imetin-imetin - kunnes ylensyönyt vauva oksensi itsensä, minut ja ravintolan penkin ja lattian. Paluumatka oli ääää.
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Yritys 2: Prismassa vapun aatonaattona
Tausta: Hei no kokeillaanpa tällä koko porukalla Prismaan lähtemistä - vapuksikin voisi ostaa jotain grillattavaa.
Miten kävi: Joel kantoi Seelaa sylissä koko kauppareissun ajan, pois lähtiessä parkkihallissa tuli ÄÄÄÄÄ. Sitten imetin-imetin-imetin-imetin etupenkillä ratin takana niin kauan, että parkkihalli alkoi mennä kiinni - lopulta ei voi muuta kuin laittaa kirkuva vauva takapenkille. Silva hermostui myös, kun autossa jouduttiin olemaan niin kauan. Kotiin ajettiin molempien lasten huutaessa suoraa huutoa.
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Yritys 3: Ystävien luokse vappuna
Tausta: "Hei tulkaa meille lapsiperhevapunviettoon, grillaillaan ja otetaan rennosti!" "Totta kai, mahtava idea!"
Miten kävi: Pelkästään lähteminen kesti yli kaksi tuntia, jona aikana jokainen perheenjäsen ehti vuorollaan itkeä ja huutaa. (no ei aikuiset oikeasti; se oli liioittelua. mutta ei ollut kaukana sekään)
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Yritys 4: Mummilaan sunnuntailounaalle äitienpäivänä
Tausta: No hei nyt kyllä yritetään ottaa Seelakin ensimmäistä kertaa mukaan mummilaan - äitienpäivä ja kaikkea.
Miten kävi: ÄÄÄÄÄÄÄ. Molempiin suuntiin mennessä vauva oli pakko ottaa vaunusta ulos sylikantoon.
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Yritys 5: Jätskiostoksille koko porukalla pari päivää sitten
Tausta: Hei kyllä meidän vaan täytyy yrittää vähitellen opettaa tuo vauva lähtemään ulkoilmaan - eihän tästä elosta tule mitään sitten (torstaista eteenpäin, APUA!), kun minä oikeasti olen näiden kanssa yksin koko päivän.
Miten kävi: Enemmän tai vähemmän huutoa koko matka lähikaupalle. Joel lähti vaunujen kanssa edeltä kotiin.
Mitä tästä opittiin: "Ei enää ikinä lähdetä mihinkään."

Molemmat neuvolareissut auton turvakaukalossa ovat olleet ÄÄÄÄÄÄ. Viime kerralla neuvolassa imetin kaksi kertaa ennen omaa aikaamme ja kaksi kertaa sen jälkeen - ja silti jouduin lopulta pakkaamaan turvakaukaloon vauvan, joka itki niin, että neuvolan käytävät raikasivat.

*******

Joo. Seela ei taida oikein tykätä lähteä kotoa pois. Niin ja ollaanhan me vaunujen ja auton turvakaukalon lisäksi muitakin kuljetustapoja kokeiltu:
Manduca: ÄÄÄÄÄÄÄ!
Kantoliina (sellainen pitkä trikooliina): ÄÄÄÄÄÄ!
Kantolenksut: ÄÄÄÄÄ!

Tämä on ollut tosi yllättävää - Silva kun vaunuissa ja autossa oli ensi kerroista lähtien niii-iiin tyytyväinen; Manducaa ja kantoliinoja ei hyväksynyt Silvakaan... No, ei auta kai muuta kuin vähitellen yrittää totuttaa Seelaa ulkoilmaan. Ei kai me loppuelämää täällä sisälläkään voida kai kykkiä. Kai.

Tällä hetkellä Seela nukkuu piiiiitkiä päiväunia vaunuissa eteisessä ulko-ovi auki, mitä näissä olosuhteissa suurena voittona pidettäköön. Siedätyshoitoa, siedätyshoitoa.

 

 

PS. Kuvat kertokoon siitä, kuinka vähän kuvat kertovat.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Talviauringon ilmestyminen taivaalle on tehnyt kummia tällekin sisäilmaperheelle: viime sunnuntaina istutettiin minitirppa ensimmäistä kertaa ikinä oman pihan lumihankeen.

Kyllä, ensimmäistä kertaa - tähän mennessä meillä on ulkoiltu vain vaunuilla.

Okei, siinä se tuli: nyt olen myöntänyt tämän ja jään kauhulla odottelemaan taas mahdollista äitiysgiljotiinin suhinaa...

Tyyppi ei ollut alkuun ihan vakuuttunut.

Napero kaa-tuuuuu...

Oho, täällä voi myös kontata.

No okei on tää sit kuitenkin ihan kivaakin.

 

Sunnuntain kokemuksista rohkaistuneena lähdin myös eilen Silvan kanssa kävelylle. Ja siis ilman vaunuja, wohoo.

Otin ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan testikäyttöön meidän Manducan ja yritin väkertää sen jotenkin lonkan päälle. Ha haa, ohikulkijoiden pitkistä katseista päätellen ei tainnut mennä ihan oikeoppisesti.

Ihme on tapahtunut - napero Manducassa eikä edes itke.

 

Meidän "kantovanhemmuushan" on tähän asti mennyt ihan päin persettä (anteeksi). Ennen Silvan syntymää meille ostettiin into piukassa kaikenmaailman kantoliinat, -lenksut ja Manducat. "Joo, me kyllä kannetaan vauvaa mahdollisimman paljon" ja niin edelleen. Ha. Silvapa olikin sitten sitä mieltä, että kantaminen on ihan täysin perseestä (anteeksi uudestaan), ja vaunut ne vaan on niin iiiiihanat.

Kannatti ostaa Manducakin vieläpä uutena (sadattelua tähän).

No mutta lonkka-asennosta kuitenkin pääsi katselemaan muutakin kuin äidin rintaa - se kun on ollut se kantamisen isoin ongelma. Aktiivinen napero haluaisi katsoa eteenpäin, eikä se Manducassa ole mahdollista.

Tshih, minitirppa taisi olla näistä vaununaukkoa suuremmista näköaloista niin hämmentynyt, että ei muistanut edes protestoida. Ihan onnistunut kokeilu siis.

*******

Lumileikit paljastivat kuitenkin uuden pukeutumisongelman:

Äitiyspakkauksen toppahaalari on ollut meidän mielestä ihan mahdoton käyttää. Sen hiha- ja lahjeaukot ovat niin kapeat, että niiden äitiyspakkauksen hanskojen ja töppösten sinne tunkeminen ei onnistu millään. Vai onko ne tarkoitus laittaa siihen päälle? Ei nimittäin tunnu järkevältä niinkään.

Tähän asti meillä onkin ollut käytössä keväällä saatu koon 56 (!) haalari. Reimaa sekin, niin kuin äitiyspakkaushaalarikin, mutta huomattavasti näppärämpi muoto. Lahkeet ovat tietysti olleet jo lyhyydeltään mallia mattinykänen, mutta vaunuissa lekotellessa se ei ole paljon haitannut.

Lumileikeissä nilkat kuitenkin meinaavat paljastua, mikä ei tietysti ole kovin suotavaa.

Niin, ja onhan meillä sitten tämä ennen Silvan syntymää ostettu talviasu:

Jepjep, kaksiosainen puku. Kymmenkuiselle! Siis MITÄ me ollaan oikein ajateltu...

 

Onko tässä nyt sitten vielä uuden toppapuvun osto edessä...? Eiiiiih!

 

Onko teillä muilla käytössä se äitiyspakkauksen haalari? Ja miten IHMEESSÄ saatte sen kanssa hanskat/töppöset järkevästi jalkaan...?

 

PS. Apua, jos ton kantosysteemin kanssa liukastuisi. Hui. Mä kun oon aika kova tyttö kaatuilemaan.

 

Share