Ladataan...
Puutalobaby

Sain tämän lautapelivinkin itse asiassa jo keväällä Isyyspakkaus-blogin puolelta; heidän naperonsa sai 3-vuotissynttärilahjaksi Timanttiponit-pelin, ja keskustelussa moni lukija suositteli myös Hedelmätarha-nimistä peliä.
"Timanttiponit, Hedelmätarha, Timanttiponit, Hedelmätarha, Timanttiponit, Hedelmätarha", painoin hatarastitoimivaan mieleeni.

Etsin sitten noita pelejä jo alkukesästä naperokaverille synttärilahjaksi BR-lelusta - mutta ei. Siellä ei itse asiassa ollut yhtään tällaista 2+ -ikäluokan lautapeliä. Ja kun kysyin myyjältä, hän luuli minun tarkoittavan palapelejä. Ilmeisesti oli vieras juttu, että jo tuonikäisille olisi lautapelejä tarjolla...?

No, nyt muutama viikko sitten oltiin ihan muilla asioilla Kaaren Prisman leluosastolla, kun silmiini osui - tadaa - Hedelmätarha! Muitakin samantyyppisiä pelejä siellä olisi ollut (ei kylläkään Timanttiponeja), mutta ajattelin luottaa Isyyspakkauksen lukijasuositukseen.

Ja onneksi luotin!

Suositus nimittäin lähtee täten eteenpäin: tää on tosi kiva peli!

Pelissä on tosi kivaa se, että pelaajat eivät kilpaile keskenään, vaan yhdessä. Ainakin itsestäni tuntuu, että näin voitot ja häviöt on jotenkin mukavampi käsitellä naperon kanssa.

Pelissä siis heitetään noppaa vuorotellen, ja sen mukaan joko siirretään hedelmiä puusta omaan (tai siis pelaajien yhteiseen) hedelmäkoriin. Yksi nopansilmä näyttää kuitenkin korppia: silloin pääsee nälkäinen korppi liikkumaan yhden askeleen eteenpäin. Jos kaikki hedelmät ovat korissa ennen korpin perilletuloa, pelaajat voittavat.

...ja jos taas korppi ehtii ensin maaliin, se pääsee syömään loput hedelmät ja voittaa. Kas näin.

"Eiiiiih, korppi voitti!!!!"

Lautapelin säännöt olivat sopivan selkeät ainakin tälle 3-vuotiaalle - ja varmasti jo nuoremmallekin, veikkaisin. Suositusikä tosiaan 2+. Isyyspakkauksen bloggauksen lukeneena päädyin selittämään ennen pelin korkkaamista jotenkin, että "tämä on sellainen lautapeli, ja se on siinä mielessä erilainen kuin leikki, että tässä on sellaiset säännöt, joiden mukaan tätä voi pelata". Ja sitten tärkeänä etsittiin pakkauksesta sääntökirjanen ja  yhdessä luettiin säännöt - ja tirppana ihan leijui sellaista "olen iso tyttö ja ymmärrän tämän homman" -ylpeyttä.

Voi mikä iso tyttö tosiaan <3 <3 <3

Vaikka ei tämä kyllä ensimmäinen varsinainen pelikerta ollut; on meillä pelattu aikaisemminkin mm. muistipeliä ja sellaista perinteistä eläinlottoa (omilla säännöillä). Aaa ja dominoakin, omilla säännöillä sitäkin.

...mutta ovat nuo pelin osat tietysti myös sellaisia, että ne kannustavat leikkiin muutenkin. Välillä hedelmiä piti maistella ennen koriin laittamista:

"Mums mums mums mums hyvää päärynää!"

...ja kun peliä oli pelattu muutaman kerran, kuului tirpan mielipide:
"Nyt minä olen pelannut tarpeeksi, nyt minä haluan vaan leikkiä tällä."

No, sehän sopii.

Joelin ensimielipide pelistä muuten oli, että "ei ei ei ei ei tuollaista meille". Ihmettelin, että miksi ihmeessä - meidän kotinörttihän harrastaa pelailua itsekin. Selitys: "en halua meille lisää sellaisia asioita, joissa on sata pientä osaa ja jotka ovat sellaisia, että kun niistä yksi hukkuu, sillä ei tee enää mitään."

Hmmm. Ihan hyvä pointti.

No, tässä osat toistaiseksi tallessa. Eikä tässä pelissä yhden osan hukkuminen oikeastaan haittaisikaan.

Kunhan se hukkuva juttu ei ole noppa.

Suositteluni siis Hedelmätarhalle!

Share