Ladataan...
Puutalobaby

Elettiin jotain 2000-luvun alun kesää Eerikinkadun minikaksiossa. Asunto oli tuskaisen kuuma: kaikki ikkunat samaan suuntaan (etelään, luonnollisesti) ja pitkä helleaalto päällä. Yritettiin tuulettaa asunnon postiluukun kautta, mikä tietysti oli kiellettyä. Istuttiin exän kanssa minimaalisen keittiönpöydän äärellä, hikoiltiin ja kaadettiin lasiin lisää Pommacia.

"Mä jotenkin tykkään tosi paljon tästä Pommacista", minä totesin ja jatkoin:

"Se ei oo niin makea - se jotenkin sammuttaa janon paremmin".

Exä katsoi minua hetken kulmiensa alta ja käänsi sitten Pommac-pullon etiketin minua kohti. Siinä luki:

"Ei niin makea. Sammuttaa janon paremmin."

Oho. Mä en tietääkseni ollut edes koskaan lukenut sitä tekstiä.

*******

Silvan nimen valinta oli helppo. Itse asiassa pakko myöntää - mä toivoin tyttöä. Ihan siksi, että tytölle oli nimi valmiina: Silva.

Nimihän löytyi siis jostain sisustuslehdestä, jota selailin muuttokaaoksen keskellä. Jossain jutussa esiteltiin perheen koti - perheellä suloinen Kolumbiasta (?) adoptoitu pikkutyttö Silva.

"Entä Silva?", huikkasin Joelille. (meillä oli tapana heitellä nimiehdotuksia ilmaan)

Joel pysähtyi kesken pakkaushommien:

"Joo, se on Silva."

Pojan nimi olisikin ollut paljon vaikeampi päättää. Pitkällisten pohdintojen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että se olisi todennäköisesti Ilo.

(sama nimi muuten kuin Liisan pojan lempinimi)

No, tyttö tuli. Mutta jos Silvalla on joskus pikkuveli, hänen nimensä voisi olla edelleen tuo Ilo.

Silva ja Ilo.

*******

Tänään aamupalapöydässä satuin vilkaisemaan hummus-purkkiin:

Jaahas. Olemme nimenneet lapsemme hummuksen mukaan.

 

Share